Viktor Medvedtšuk
| Viktor Medvedtšuk | |
|---|---|
_2.jpg) Viktor Medvedtšuk 2019. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. elokuuta 1954 Potšet, Krasnojarskin aluepiiri Neuvostoliitto |
| Ammatti | liikemies ja poliitikko |
| Poliitikko | |
| Puolue | Opposition ohjelma – Elämän puolesta |
| Entiset puolueet | Ukrainan yhdistynyt sosiaalidemokraattinen puolue |
 Nimikirjoitus |
|
Viktor Volodymyrovytš Medvedtšuk (ukr. Віктор Володимирович Медведчук; s. 7. elokuuta 1954) on ukrainalainen liikemies ja poliitikko. Medvedtšuk on tunnettu venäläismielisenä ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin läheisenä ystävänä. Hän on toiminut Opposition ohjelma – Elämän puolesta -puolueen johdossa ja kansanedustajana Verh’ovna Radassa. Vuonna 2021 Medvedtšuk sai syytteet maanpetoksesta ja hänet asetettiin kotiarestiin.
Helmikuussa 2022 Medvedtšukin uutisoitiin paenneen kotiarestistaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan. 12. huhtikuuta Ukrainan turvallisuuspalvelu eli SBU ilmoitti kuitenkin pidättäneensä hänet uudelleen. Syyskuussa 2022 hänet luovutettiin Venäjälle vankienvaihdon yhteydessä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja Neuvostoliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viktor Medvedtšuk syntyi Potšetin kylässä tuolloisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän Krasnojarskin aluepiirissä 7. elokuuta 1954. Medvedtšukin isä oli karkotettu Siperiaan vuonna 1944, koska hän oli ollut mukana Ukrainalaisten nationalistien järjestön toiminnassa Žytomyrissä nykyisessä Ukrainassa.[1]
Vuonna 1962 Medvedtšuk muutti Kiovan alueelle ja valmistui lakiopinnoista Kiovan yliopistosta vuonna 1978. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli asianajajana Kiovassa. Asianajajana Medvedtšuk oli mukana useammassa poliittisessa oikeudenkäynnissä hänen toimiessa valtion nimittämänä puolustusasianajajana vuonna 1979 toisinajattelija Juri Lytvynin ja vuonna 1980 runoilija Vasyl Stusin oikeudenkäynneissä. Lytvyn ja Stus kuolivat työleireillä. Vuonna 1990 Medvedtšuk perusti Ukrainan asianajajien yhdistyksen ja seuraavana vuonna hänestä tuli sosialististen neuvostotasavaltojen asianajajien yhdistyksen hallituksen jäsen.[1]
Itsenäinen Ukraina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Medvedtšuk vaurastui liiketoiminnalla.[2] Vuodesta 1991 hänen liiketoimintansa on ulottunut esimerkiksi lakitoimistoihin, pankkeihin, jalkapallojoukkueisiin (FK Dynamo Kiova), sekä kauppaan maakaasulla ja öljyllä. Politiikkaan Medvedtšuk alkoi osallistua vuodesta 1994. Hän liittyi Ukrainan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, eli myöhempään Ukrainan yhdistyneeseen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen.[1] Puolue ei ollut Sosialistisen internationaalin veljespuolue, koska sen aatteellista suuntausta epäiltiin.[2] Medvedtšuk tuli puolueen varapuheenjohtaja vuonna 1996 ja puheenjohtaja lokakuussa 1998. Medvedtšuk valittiin Ukrainan korkeimpaan neuvostoon vuoden 1997 vaaleissa, sekä vuoden 1998 uusissa vaaleissa. Vuosina 1996–2000 Medvedtšuk toimi Ukrainan presidentin Leonid Kutšman talousneuvonantajana.[1]
Vuosina 2000–2001 Medvedtšuk oli korkeimman neuvoston varapuhemies. Hänen johtamansa sosiaalidemokraattinen puolue käsitti Ukrainan vaikutusvaltaisimpia ja varakkaimpia henkilöitä. Medvedtšukilla sanotaan olleen huomattava rooli kulisseissa, kun Viktor Juštšenkon oli erottava pääministerin virasta epäluottamuslauseen jälkeen vuonna 2001.[1] Korkeimman neuvoston vaaleissa 2002 Medvedtšukin sosiaalidemokraatit saivat 6,27 prosenttia äänistä ja 24 paikkaa. Medvedtšuk tuki puolueineen venäläismielistä presidentti Kutšmaa. Oppositio oli voittanut vaalit, mutta Kutšmaa kannattanut Viktor Janukovytšin Yhtenäisen Ukrainan puolesta kokosi suurimman parlamenttiryhmän.[2] Medvedtšuk johti sosiaalidemokraattien parlamenttiryhmää ja hänestä tehtiin Ukrainan turvallisuusneuvoston jäsen. Kutšma ja hänen venäläismielinen politiikkansa herättivät kuitenkin vastustusta ja mielenosoituksia. Tilanne kärjistyi vuoden 2004 loppupuolella niin sanotuksi oranssiksi vallankumoukseksi, joka johti Kutšman tukeman presidenttiehdokas Janukovytšin tappioon ja Meidän Ukrainamme -puolueen johtoon asettuneen Viktor Juštšenkon voittoon presidentinvaaleissa.[2] Medvedtšuk oli tukenut Janukovytšia ja hän vetäytyi presidentinvaalien jälkeen useammaksi vuodeksi politiikan keulasta. Sosiaalidemokraattinen puolue menetti kannatuksensa, eikä se saanut vuoden 2006 vaaleissa läpi yhtäkään ehdokasta.[1]
Ukrainan kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2014 Maidanin vallankumouksen jälkeen Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainassa syttyi yhteenottoja Venäjän tukemien kapinallisten ja Ukrainan välillä.[2] Medvedtšuk nousi venäläismielisen Opposition ohjelma – Elämän puolesta-puolueen (aikaisempi "Ukrainalainen vaihtoehto") johtoon. Hän oli tullut tunnetuksi Venäjän presidentti Vladimir Putinin läheisenä ystävänä.[3] Putinista tuli esimerkiksi Medvedtšukin tyttären kummi vuonna 2004.[4] Putinin takia häntä siedettiin vuoden 2014 tapahtumien jälkeenkin tärkeänä yhteyskanavana Venäjään. Toukokuussa 2021 presidentti Volodymyr Zelenskyin hallinto nosti kuitenkin syytteet maanpetoksesta Medvedtšukia vastaan. Samalla hänet asetettiin kotiarestiin. Medvedtšuk kuvaili syytteitä poliittiseksi vainoksi. Syytteiden kuvailtiin myös raivostuttaneen Venäjän presidentti Putinin.[3]
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Medvedtšukin pakeni kotiarestistaan 27. helmikuuta.[5] Jotkut tutkijat esittivät, että Medvedtšuk on yksi Putin todennäköisimmistä ehdokkaista uudeksi Ukrainan presidentiksi, jos venäläisten onnistuu kaataa Ukrainan nykyinen hallinto.[6] 12. huhtikuussa 2022 Ukrainan turvallisuuspalvelun eli SBU pidätti Medvedtšukin. Samalla hänestä julkaistiin valokuva käsiraudoissa ja pukeutuneena sotilaspukuun.[7] Ukraina julkaisi videon, jossa Medvedtšuk pyytää, että hänet vaihdetaan Mariupolissa loukussa oleviin siviileihin ja sotilaisiin. Koska Medvedtšuk ei ole Venäjän kansalainen, Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov vastasi aiempiin vaihtopyyntöihin, että on epävarmaa onko Venäjä halukas sekaantumaan asiaan. Myös Medvedtšukin vaimo Oksana Martšenko pyysi Venäjältä tukea miehensä vapauttamiseen.[8]
21. syyskuuta 2022 järjestettiin Turkin ja Saudi-Arabian välittämä vankienvaihto, jonka yhteydessä Medvedtšuk ja 55 venäläistä sotavankia luovutettiin Venäjälle; vastineena Venäjä luovutti 215 ukrainalaista sotavankia, joista suurin osa oli Mariupolin puolustukseen osallistuneita sotilaita.[9] 13. tammikuuta 2023 Ukrainan parlamentti Verh’ovna Rada päätti yksimielisesti erottaa Medvedtšukin parlamentista.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ivan Katchanovski, Zenon E. Kohut, Bohdan Y. Nebesio ja Myroslav Yurkevich: Historical Dictionary of Ukraine, s. 366, 587. 2. p.. The Scercrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-7847-1. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Johannes Remy: ”10. 11.”, Ukrainan historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2015. ISBN 978-952-495-855-4.
- ↑ a b Zelensky v oligarchs: Ukraine president targets super-rich BBC News. BBC. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Putin ally stages political comeback in Ukraine France 24. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Live : Russia-Ukraine latest The Telegraph. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Alex J. Rouhandeh: If Putin Picks Puppet Ukraine Leader, Viktor Medvedchuk is Odds-on Favorite Newsweek. 24.2.2022. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Ukraine secret service says it has arrested top Putin ally Reuters. Viitattu 12.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Anne Orjala: Ukrainassa vangittuna oleva Putinin ystävä ehdottaa, että hänet vaihdettaisiin Mariupolissa oleviin sotilaisiin ja siviileihin Ylen uutiset 18.4.2022. Viitattu 18.4.2022
- ↑ Valentyn Ogirenko ja Aziz El Yaakoubi: Russia, Ukraine announce major surprise prisoner swap Reuters. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Рада забрала мандати в Медведчука і ще 4 нардепів Ukrajinska pravda. 13.1.2023. Arkistoitu 13.3.2023. Viitattu 28.2.2023. (ukrainaksi)
| ||||||||||||||||||
