Viipurin ja Haminan konsistorit
Viipurin ja Haminan konsistorit olivat Vanhan Suomen alueella toimineita kirkollisia hallintoelimiä 1700-luvulla.
Keskiajalla Suomi oli ollut yhtä Turun hiippakuntaa, mutta vuonna 1554 hiippakunnasta lohkaistiin Viipurin hiippakunta, johon kuului 1617 lähtien myös Käkisalmen lääni. Alueluovutuksien 1721 takia Viipurin hiippakunnasta tuli Porvoon hiippakunta ja sen alue pieneni tuntuvasti. Rajan taakse jääneitä varten Venäjän hallitus perusti tuomiokapitulin tehtäviä hoitavan Viipurin konsistorin. Vuoden 1743 alueluovutuksille perustettiin vastaavasti Haminan konsistori.[1]
Viipurin konsistori
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viipurin konsistori oli kirkollinen hallintoelin joka perustettiin 1720 huolehtimaan Venäjälle luovutetun alueen eli Vanhan Suomen kirkollisista asioista. Konsistori oli aloittanut toimintansa jo 1714, kun kaupungin kirkkoherra Magnus Alopeus sai Riian konsistorilta luvan vihkiä ja tutkia pappeja.[2] Konsistori koostui neljästä rovastikunnasta: Viipurin rovastikunta eli tuomiorovastikunta, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan pohjoinen ja Pohjois-Karjalan eteläinen (Ilmee, Parikkala) rovastikunta. Konsistorin esimiehenä toimi Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunnan kirkkoherra eli tuomiorovasti.Vuonna 1720 konsistori sai hallitsijalta virallisen tunnustuksen. Konsistorin johdossa oli tuomiorovasti. Pikkuvihan aikana konsistori esitti piispanistuimen siirtämistä takaisin Porvoosta Viipuriin. Vuodesta 1800 esimiehenä oli Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkkoherra. Vuonna 1738 sen viralliseksi kieleksi tuli saksa.[2]
Haminan konsistori
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Kaakkois-Suomi liitettiin Venäjään Turun rauhassa 1743, esivallan myötä alue siirtyi ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin. Turun rauhassa oli kuitenkin sovittu, että Venäjän yhteyteen siirtynyt alue saisi säilyttää luterilaisen uskon. Venäläiset halusivat säilyttää valtaamansa alueen rauhallisena ja alueesta, Kymenkartanon provinssista muodostettiin oma konsistori, jonka puheenjohtajana tuomiorovastin arvonimellä toimi Haminan ja Vehkalahden kirkkoherra.
Konsistorin johdossa oli lähes neljänkymmenen vuoden ajan Fabian Niklas Gudseus, jolle venäläinen esivalta oli antanut tehtäväksi alueen kirkollisten olojen järjestämisen. Gudseus pyrki säilyttämään olot entisellään ja jätti voimaan ns. ”Ruotsin mallin”, joka tarkoitti esimerkiksi ruotsin säilymistä seurakuntien virkakielenä. Kirkolla oli näin vahva vaikutus alueen suomalaispiirteiden säilymiseen.[2]
Haminan konsistorin alaisuuteen kuuluivat seuraavat seurakunnat:[3]
- Joutseno
- Jääski
- Kirvu
- Kymi, jonka seurakuntaan kuului rukoushuonekuntana myös Haapasaari[4]
- Lapvesi, jonka seurakuntaan kuului myös Lappeenrannan kaupunki[5]
- Lemi
- Luumäki
- Pyhtää
- Rautjärvi
- Ruokolahti
- Savitaipale
- Suomenniemi
- Säkkijärvi
- Taipalsaari
- Valkeala
- Vehkalahti, jonka seurakuntaan kuului myös Haminan kaupunki[6] sekä rukoushuonekuntana Sippola[7]
- Virolahti
Lisäksi siihen kuuluivat Venäjän puoleiset osat seuraavista pitäjistä, jotka Turun rauhan raja jakoi kahtia:[3][8]
- Kerimäki
- Mäntyharju
- Puumala
- Rantasalmi
- Sulkava
- Sääminki, jonka seurakuntaan kuului myös Savonlinnan kaupunki.[9]
Lakkauttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsistorit lakkautettiin vuonna 1812, jolloin alue liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa.[10][11][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tuomiokapitulit portti.kansallisarkisto.fi. Viitattu 16.1.2021.
- ↑ a b c Kauko PIrinen: Suomen kirkollisen aluejaotuksen kehitys, s. 16. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon matrikkeli II Seurakuntamatrikkeli) Suomen kirkon Pappisliitto, 1969.
- ↑ a b ”Haminan konsistori”, Iso tietosanakirja, 4. osa (Gottlund–Ihmels), palsta 329. Otava, 1932.
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Haapasaari”, Historian suursanakirja, s. 135. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Lappee, Lappeenranta”, Historian suursanakirja, s. 283. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Hamina”, Historian suursanakirja, s. 135. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Sippola”, Historian suursanakirja, s. 467. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Kaarlo Wililander ym.: ”Kirkollinen hallinto”, Savon historia 3: Savo kaskisauhujen kautena, s. 359–361. (Lähde koko kappaleelle) Savon säätiö, 1989. ISBN 951-657-272-3
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Savonlinna”, Historian suursanakirja, s. 453. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Kymenlaakson kirkot (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Haminan seurakunta - Historia
- ↑ Paikalliset persoonat (Arkistoitu – Internet Archive)