Viimeinen toivomus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viimeinen toivomus
Ostatnie życzenie
Viimeinentoivomus.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Andrzej Sapkowski
Kieli puola
Genre fantasia
Julkaistu 1993
Suomennos
Suomentaja Tapani Kärkkäinen
Kansitaiteilija Kai Toivonen (kuva: CD Projekt RED)
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2010
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 333
ISBN 978-951-0-36569-4
Sarja: The Witcher – Noituri
Seuraava Kohtalon miekka
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Viimeinen toivomus (puol. Ostatnie życzenie) on Andrzej Sapkowskin vuonna 1993 ilmestynyt fantasianovellikokoelma. Teos on kronologisesti ensimmäinen osa hirviönmetsästäjä Geraltista kertovassa Noituri-sarjassa, vaikka alun perin se julkaistiin vasta sarjan toisena osana. Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2010 WSOY:n kustantamana ja Tapani Kärkkäisen suomennoksena. Teos sai vuoden 2011 Tähtifantasia-palkinnon vuoden parhaana suomennettuna fantasiakirjana.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Järjen ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjen ääni on kirjan kehyskertomus, ja se on jaettu seitsemään osaan. Muut kirjan novellit on sijoitettu näiden osien väliin. Kertomuksessa tarinan päähenkilö, noituri Geralt Rivialainen, viettää aikaansa Melitelen temppelissä parannellen itseään taistelussa saamistaan haavoista. Muut kertomukset tapahtuvat ikään kuin takautumina tästä ajasta.

Noituri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geralt saapuu Temerian pääkaupunkiin Vizimaan työn perässä. Kuningas Foltestin tytär on seitsemän vuoden ajan asustanut vanhassa linnassa verenhimoiseksi stryksiksi muuttuneena. Kuningas uskoo, että hänen tyttärensä voidaan muuttaa vielä takaisin ennalleen, eikä ole antanut kenenkään surmata stryksiä huolimatta kaikista sen tappamista ihmisistä. Geralt on varma, että tyttären päälle on langetettu kirous, ja uskoo pystyvänsä purkamaan sen. Noituri hyväksyy kuninkaan tarjouksen vaarallisesta tehtävästä, ja jää yöksi linnaan odottamaan stryksin ilmaantumista.

Totuuden siemen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geralt törmää matkallaan epämääräisesti kuolleen pariskunnan ruumiisiin, ja seuraa jälkiä läheiselle linnalle. Linnassa asuu mies nimeltään Nivellen, joka on kirottu hirviöksi. Hän kertoo tarinansa Geraltille, joka kertomusta kuunnellessaan vakuuttuu, ettei Nivellenillä ole ollut osaa tien päällä kuolleiden matkalaisten kohtalossa. Pitkän keskustelun päätteeksi Noituri hyvästelee Nivellen ja lähtee hevosellaan jatkamaan matkaansa. Yön yli nukuttuaan Geralt kuitenkin oivaltaa tapauksesta jotain, ja päättää palata takaisin linnalle. Linnan pihalla noituri kohtaa bruxan, erittäin vaarallisen ja voimakkaan vampyyrin, joka on käyttänyt Nivelleä hyväkseen metsästääkseen itselleen ihmisverta. Geralt ajautuu taisteluun bruxan kanssa, jonka seurauksena ratkeaa myös Nivellen kohtalo.

Pienempi paha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saapuessaan Blavikenin kaupunkiin Geralt tapaa vanhan tuttunsa velho Stregoborin, joka jakaa Geraltille huolensa: häntä jahtaa nuori nainen, jota kutsutaan Lepinkäiseksi, ja jonka velho oli yrittänyt tapattaa tämän ollessa vielä lapsi. Stregobor pyytää Geraltia tappamaan naisen, mutta noituri kieltäytyy todeten, että hänen ammattiinsa eivät kuulu keskinäiset välienselvittelyt. Geraltin ja Lepinkäisen kohdatessa toinsensa, tämä pyytää vastavuoroisesti Geraltia joko tappamaan Stregoborin tai pysymään riidasta syrjässä, jotta Lepinkäinen voisi rauhassa toteuttaa kostosuunnitelmansa. Geralt tuntee sympatiaa naista kohtaan, mutta kehottaa tätä silti luopumaan aikeestaan. Lepinkäinen uskottelee noiturille jättävänsä asian sikseen ja lähtevänsä kaupungista. Seuraavana aamuna Geralt ymmärtää tulleensa huijatuksi ja joutuu lopulta valitsemaan tilanteessa pienemmän pahan.

Kysymys hinnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cintran kuningatar Calanthe on kutsunut Geraltin tyttärensä, prinsessa Pavettan ennenaikaisille kihlajaisillalliselle. Kuningattarella on Geraltille tarjous, joka ei ole noiturin perinteistä työnkuvaa vastaava. Illan aikana paikalle saapuu salaperäinen ritari, joka vaatii prinsessa kättä omakseen. Hän vetoaa kuningattaren puolison, edesmenneen Kuningas Roegnerin antamaan lupaukseen ritarin pelastettua tämän hengen. Lupaus koskee niin sanottua Yllätyksen lakia, joka velvoittaa henkiin jäänyttä antamaan pelastajalleen "sen mikä sinua odottaa kotona, mutta jos et vielä tiedä". Käy ilmi, että kuningas on antanut lupauksen ritarille silloin, kun hänen vaimonsa Calanthe oli raskaana, mutta kuningas ei vielä tiennyt sitä. Kuningatar Calanthe ei suostu naittamaan tytärtään oudolle ritarille, koska avioliiton myötä ritari pääsisi hallitsemaan myös Cintran valtakuntaa kuningattaren jälkeen. Poliittinen keskustelu ja sitä seuraava verinen taistelu johtavat lopputulokseen, joka tulee muuttamaan myös Geraltin elämää odottamattomalla tavalla.

Maailman ääri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geralt on ystävänsä Valvatin kanssa matkalla etelässä, kun eräässä kylässä häntä pyydetään karkottamaan pelloilla tihutöitään tekevä paholainen. Toimenanto johtaa lopulta hengenvaaralliseen kohtaamiseen haltioiden kanssa.

Viimeinen toivomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geralt ja Valvatti ovat matkallaan onkimassa aamiaista, kun Valvatti nostaa järvestä ylös ruukun. Sen sisältä paljastuu kolme toivomusta toteuttava džinni. Geralt yrittää varoittaa ystäväänsä avaamasta ruukkua, mutta Valvatti ei kuuntele varoituksia. Džinni vahingoittaa pahasti Valvattia, ja noituri lähtee viemään häntä hoidettavaksi Rinden kaupunkiin. Siellä Geralt ohjataan pyytämään apua kauniilta veholta, Yennefer Vengerbergiläiseltä, mutta avulla on hintansa. Yennefer lupaa parantaa Valvatin haavat, mutta käyttää samalla Geraltia hyväkseen saadakseen džinnin ja sen taikavoimat itselleen. Velhon ja noiturin välillä tapahtuu kuitenkin jotain, joka kietoo heidän tulevaisuutensa yhteen voimakkaammin kuin kumpikaan olisi osannut aavistaa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tähtifantasia-voittaja 2011 Kirjavinkit. Viitattu 16.4.2013.