Kohtalon miekka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kohtalon miekka
Miecz przeznaczenia
Alkuperäisteos
Kirjailija Andrzej Sapkowski
Kieli puola
Genre fantasia
Julkaistu 1992
Suomennos
Suomentaja Tapani Kärkkäinen
Kansitaiteilija Kai Toivonen (kuva: CD Projekt RED)
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2011
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 404
ISBN 978-951-0-36570-0
Sarja: The Witcher – Noituri
Edeltävä Viimeinen toivomus
Seuraava Haltiain verta
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kohtalon miekka (puol. Miecz przeznaczenia) on Andrzej Sapkowskin vuonna 1992 ilmestynyt fantasiakirja. Novellikokoelma tai oikeammin episodiromaani jatkaa Viimeinen toivomus -kirjassa alkanutta noituri Geralt Rivialaisen tarinaa.[1] Kirja sai vuonna 2012 Helsingin kaupunginkirjaston 12 osumaa -palkinnon[2] sekä Tähtifantasia-palkinnon vuoden parhaana suomennettuna fantasiakirjana[3].

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Mahdollisuuksien raja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geralt on saanut tehtäväkseen hävittää erään kylän asukkaita riivaavan basiliskin, kun hän palkkion saatuaan törmää ritariin nimeltä Borch, tuttavallisemmin Kolme naakkaa. Borch tykästyy noituriin ja kutsuu tämän kanssaan viettämään iltaa läheiseen keskikievariin. Seuraavana päivänä he jatkavat yhdessä matkaa tien päälle ja törmäävät noiturin ystävään Valvattiin. Runoilija kertoo seudulla tuhoja tehneestä lohikäärmeestä, jonka Caingornin hallitsija Niedamir on määrännyt tapettavaksi, ja nimennyt tehtävään sopivat henkilöt. Geraltin yllätykseksi myös hänen entinen rakastajattarensa velho Yennefer on liittynyt lohikäärmeen jahtaajien joukkoon, muiden seurueen jäsenien vastustuksesta huolimatta. Noituri päättää lähteä joukon jatkoksi, toivoen voivansa lämmitellä suhdettaan velho kanssa uudelleen. Hän kuitenkin kieltäytyy osallistumasta lohikäärmeen surmaamiseen, joka saa muut seurueen jäsenet suhtautumaan epäillen Geraltin läsnäoloon. Noiturin miekasta katsotaan kuitenkin olevan hyötyä tuolla vaarallisella matkalla. Yennefer on katkera Geraltille heidän suhteensa päättymisestä, eikä osoita noiturin yrityksistä huolimatta leppymisen merkkejä. Geralt turhautuu velhon kylmään käytökseen ja on jo aikeissa jättää seurueen, kun jahdattu lohikäärme astuu yllättäen esiin, ja pakottaa myös Geraltin valitsemaan puolensa perääntymisen ja taistelun välillä.

Jäänsiru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geralt on asettunut Yenneferin kanssa muutamaksi päiväksi Aedd Gynvaelin kaupunkiin. Noituri on tappanut lähistöllä asukkaita häirinneen zeuglin, ja Yenneferillä taas on kaupungissa asioita hoidettavanaan velhokollegansa Istreddin kanssa. Geralt inhoaa Add Gynvaelia eikä viihdy kaupungissa ollenkaan, ja haluaisi nopeasti lähteä jatkamaan matkaa tien päälle. Yenneferin ollessa poissa heidän yhteiseltä asunnoltaan, noituri menee tapaamaan paikallista maaherraa saadakseen korvauksen tappamastaan zeuglista. Samalla hän selvittää kuin vahingossa Istreddin olinpaikan ja päättää käydä jututtamassa tätä. Istredd kertoo yllättäen Geraltille rakastavansa Yenneferiä ja kosineensa tätä. Hän esittää noiturille pyynnön jättää Yennefer, jotta velho voisi rauhassa edetä naima-aikeissaan. Geralt tuntee mustasukkaisuutta eikä suostu Istreddin pyyntöön. Samana iltana noituri ottaa vaikean asian esille Yenneferin kanssa, eikä velho yritäkkään peitellä suhdettaan Istreddiin. He juttelevat Geraltin kanssa syvällisiä suhteestaan ja tulevaisuudesta, mutta kumpikaan ei saa sanottua toiselle sitä, mitä molemmat eniten haluaisivat kuulla. Geralt ja Istredd ajautuvat lopulta välienselvittelyyn, mutta taistelusta ei kumpikaan selviä voittajana, sillä aamun sarastaessa Yennefer on jo kaukana, jättäen jälkeensä vain kaksi kirjettä.

Ikuinen tuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geralt ja Valvatti törmäävät Novigradin vapaassa kaupungissa miimikkoon, kummalliseen otukseen, jonka lajin luultiin jo kuolleen sukupuuttoon. Miimikot pystyvät ottamaan minkä tahansa toisen olennon hahmon itselleen täydellisesti, näyttäen prikulleen samalta kuin kohteensa. Miimikko, jota myös doppleriksi kutsutaan, oli ottanut erään puolituiskauppiaan, Dainty Biberveldtin hahmon. Tässä hahmossa miimikko on käynyt kauppaa kaupungin toreilla ostaen kaikenlaisia turhakkeita, joista syntyneet velat ovat ajaa oikean kauppiaan vankityrmään. Geralt ystävineen päättää ottaa miimikon kiinni, mutta kaikki ei olekaan sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää.

Pieni uhraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geraltin taskut ovat uhkaavasti huvenneet rahasta, ja yhdessä ystävänsä Valvatin kanssa he matkaavat Bremervoordiin etsimään töitä. Ruhtinas Aglovalilla on Geraltille mitä kummallisin työtehtävä, sillä hän haluaa noiturin toimivan eräänlaisena Amorin nuolena itsensä ja kauniin merenneito Sg’eenazin välillä. Valvatti sen sijaan saa pyynnön paikalliselta maustekauppiaalta tulla esiintymään poikansa hääjuhliin yhdessä toisen runoilijan kanssa. Kollega paljastuu Valvatin vanhaksi tutuksi, kaunissilmäiseksi Essi Daveniksi, joka ihastuu suin päin Geraltiin. Noituri löytää pian itensä pohtimasta sekä omia tunteitaan, että niiden puutetta, ja sitä millaisiin uhrauksiin hän loppujen lopuksi on valmis toisen ihmisen onnellisuuden vuoksi.

Kohtalon miekka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noituri etsii eloon jääneitä ihmisiä Brokilonin metsässä, paikassa, jossa elää vain dryadeja, metsäkansaa.

Jotain enemmän[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sisättö, Vesa: Kun kohtalo ei riitä HS.fi. 11.12.2011. Viitattu 30.1.2022.
  2. Kohtalon miekka WSOY. Viitattu 30.1.2022.
  3. Tähtifantasia-palkinto jälleen Sapkowskille HS.fi. 23.7.2012. Viitattu 30.1.2022.