Tämä on lupaava artikkeli.

Viikunaopuntia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viikunaopuntia
Opuntia ficus-indica (Indian Fig) at Secunderabad, AP W IMG 6674.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Alaluokka: Caryophyllidae
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Suku: Opuntiakaktukset Opuntia
Laji: ficus-indica
Kaksiosainen nimi
Opuntia ficus-indica
(L.) Mill.
Synonyymit

Cactus ficus-indica
Opuntia compressa
Opuntia vulgaris

Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Viikunaopuntia Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Viikunaopuntia Commonsissa

Viikunaopuntia eli viikunakaktus (Opuntia ficus-indica) on kaktuslaji, joka on tärkeä maatalouden viljelykasvi kaikkialla maapallon kuivilla ja puolikuivilla alueilla. Viikunaopuntiaa kasvatetaan lähinnä sen hedelmän vuoksi, mutta myös kaktusvihanneksena ja muihin käyttöihin. Se on alkujaan kotoisin Meksikosta ja Yhdysvaltojen eteläosista. Se on monivuotinen ja tanakka kaktus ja kasvaa 2–5 metriä korkeaksi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikunaopuntian kukka.
Viikunaopuntian varsia ja niissä olevia hedelmiä.

Viikunaopuntia on tanakka monivuotinen kasvi, joka kasvaa 2–5 metriä korkeaksi. Varret ovat sinivihreitä. Ne koostuvat nivelikkäästi toisiinsa kiinnittyneistä, 10–50 senttimetriä pitkistä, litistyneistä ja soikeista varrenosista, versonivelistä. Lehdet ovat piikkejä. Areolit eli nystymäiset, surkastuneet varren sivuhaarat ovat pieniä ja valkeahkoja. Piikkejä on kahtaa muotoa. Suurin osa piikeistä on kellertäviä, karvamaisia ja koukkupäisiä, helposti ihoon tarttuvia. Osa piikeistä on harmaanruskeita, kovia, pitkiä ja suoria. Viikunaopuntia kukkii maalis-heinäkuussa. Kirkkaankeltaiset kukat ovat 6–10 senttimetriä pitkiä ja sijaitsevat ylimpien versonivelten reunoissa.[1][2] Hedelmä on yleensä 5–10 senttimetriä pitkä ja 4–9 senttimetriä leveä, viikunamainen. Raakana hedelmä on vaaleanvihreä, kypsänä sen väritys vaihtelee punertavan keltaisesta purppuraiseen. Hedelmän kuoren pinta on kalju, mutta kuoressa on kymmeniä areoleja, joissa on hyvin pieniä piikkejä.[3][2]

Viikunaopuntian voi sekoittaa kiilto-opuntiaan (Opuntia monacantha) ja okaopuntiaan (Opuntia stricta).

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikunaopuntia on alkujaan kotoisin Meksikosta ja Yhdysvaltojen eteläosista.[2][4] Laji on saattanut saapua Eurooppaan jo Kristoffer Kolumbuksen aikana. Laji leviää hyvin helposti pienistäkin kasvinosista.[1] Lämpimän ilmaston alueella se onkin monin paikoin yleinen ja haitallinen vieraslaji villiinnyttyään luontoon.[2][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikunaopuntia on kuivien kasvupaikkojen laji. Sitä tavataan muun muassa kivikkorinteillä, kallionkielekkeillä, tienpientareilla sekä kuivilla aromaisilla ja kivisillä mailla. Vapaasti kasvaessaan viikunaopuntiat muodostavat tiheitä, läpipääsemättömiä tiheikköjä.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikunaopuntian hedelmiä myydään esimerkiksi Marokossa.

Viljelykasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaktukset ovat hyviä kuivien alueiden viljelykasveja, koska ne hyödyntävät veden tehokkaasti biomassaksi. Talouskäyttöön hyödynnetään eniten viikunaopuntian suuria, makeita hedelmiä. Viikunaopuntia on laajimmalle levinneitä viljeltyjä kaktuksia, ja se on Meksikossa yhtä tärkeä taloudellisesti kuin maissi ja tequila-agaave.[5] Lajia viljellään runsaasti myös Välimeren alueen maissa.[2] Suomessa hedelmän kauppanimi on kaktusviikuna.[4]

Viikunaopuntian kukkia on käytetty myös lääkkeenä verenvuodon tyrehdyttämiseen sekä ripulin, paksusuolentulehduksen ja ärtyneen paksusuolen hoitoon.[1] Kasvia käytetään myös savitiilessä sitovana ja vesitiiviyden tuovana ainesosana.[5]

Huonekasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikunakaktusta voi kasvattaa Suomessa huonekasvina lämpimällä ja aurinkoisella paikalla. Se ei kestä pakkasia, mutta kesäisin sen voi antaa nauttia ulkoauringosta parvekkeella tai puutarhassa vuoden lämpimän ajan. Itämiseen kuluu kaupasta ostetun hedelmän siemenistä 2–12 viikkoa. Kukkakaupoista saattaa myös löytää valmiita taimia. Siemenet kylvetään normaaliin kylvömultaan. Aluksi ilmaantuu kaksi sirkkalehteä, joiden jälkeen tulee pieni kaktuskasvi. Taimet istutetaan muutaman sentin korkuisina omiin ruukkuihinsa kaktusmultaan. Talvisin riittää erittäin niukka kastelu, mutta myös kesäisin tulee välttää liikakastelua.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Spir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
  • Lomakasvio. Trooppisten kasvien tunnistusopas. Toim. Tran Minh, Mirjami & Laaka-Lindberg, Sanna & Junikka, Leo. 2. tarkistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2014.
  • Telkänranta, Helena: Viikunaopuntia. Teoksessa Luonnossa. Kasvit II. Toim. Mikko Piirainen. WSOY, Porvoo 2008, s. 20.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 112.
  2. a b c d e Lomakasvio 2014, s. 114.
  3. Parfitt, Bruce D. & Gibson, Arthur C.: Opuntia ficus-indica Flora of North America North of Mexico. Vol. 2. 1993. Flora of North America Editorial Committee. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi)
  4. a b c Telkänranta 2008, s. 20.
  5. a b Griffith, M. P. 2004. The origins of an important cactus crop, Opuntia ficus-indica (Cactaceae): New molecular evidence. American Journal of Botany 91: 1915–1921.
  6. Rönnblom, Eva: Kasvitarha ikkunalla. Suom. Vainio, Hannele. Kustannus-Mäkelä Oy, 2003. ISBN 951-882-360-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]