Vetoeläin
Vetoeläin eli vetojuhta on ahkion, kärryjen, reen, vankkurien, auran ym. vetämiseen käytettävä kotieläin.
Vetotyöhön ja osittain myös tavaroiden kantamiseen (kantoeläin eli kantojuhta eli kuormajuhta) on käytetty useita eläinlajeja. Pohjoismaissa tavallisia työeläimiä ovat hevonen ja poro, nautoja on käytetty muun muassa Etelä- ja Keski-Euroopassa, aasi ja muuli ovat olleet apuna Välimeren maissa, vesipuhveli Etelä-Aasiassa, dromedaari Pohjois-Afrikassa ja Lounais-Aasiassa, aasiannorsuja hyödynnetään Aasian maissa ja koiraa varsinkin eskimoiden keskuudessa. Jakki ja kaksikyttyräinen kameli ovat käytössä lähinnä kantoeläiminä Aasiassa ja laama vastaavassa käytössä Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla.[1]
Suomessa on aiemmin käytetty hevosta laajalti kaikenlaisiin maataloustöihin. Se soveltui hyvin paikalliseen ilmastoon kaikkina vuodenaikoina ja kaikenlaisella säällä. Sitä voi käyttää muita vetoeläimiä paremmin pitkillä matkoilla, kovilla teillä ja mäkisessä maastossa. Hevonen myös oppi härkää nopeammin vaativiin töihin.[2] Kaksi hevosparia teki päivässä saman työn kuin kolme härkäparia, mikä oli merkittävä seikka Suomen lyhyen toukotyöajan ja korjuuajan vuoksi. Hevosen hinta ja ruokintakulut olivat suuremmat kuin härän, mutta ajajan työn hinta oli härkää käytettäessä paljon kalliimpi niiden hitauden vuoksi.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vetoeläin Wikimedia Commonsissa
- Raul Roine : Härjäkki tietävä et o sunnuntai, Suomen Kuvalehti, 03.11.1934, nro 45, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot