Vernadskin tutkimusasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vernadskin tutkimusasema (1/2014).
Vernadski is located in Etelämanner
Vernadski
Vernadski
Akateemikko Vernadskin tutkimusaseman sijainti.

Akateemikko Vernadskin tutkimusasema (ukr. Антарктична станція Академік Вернадський, Antarktytšna stantsija Akademik Vernadskyi; engl. Vernadsky Research Base) on ukrainalainen, ympärivuotisesti toimiva polaaritutkimusasema Etelämantereella.[1][2] Tutkimusasema sijaitsee Antarktiksen niemimaan länsipuolella, Vilhelmin saaristoon kuuluvien Argentiinansaarien Galindezinsaarella.[1][2][3][4]

Saaren lähin etäisyys Etelämantereeseen on 7 kilometriä. Saaren korkein kohta nousee 51 metriin. Vuoden keskilämpötila on –4.3 °C, kesäkuukausien –1 °C ... +2 °C, talvella –5 °C ... –20 °C. Ylin mitattu lämpötila on ollut +11.8 °С (1985), alin –43.3 °С (1958). Lunta sataa noin 250 päivänä vuodessa, vesisadetta on 85 päivänä. Auringinpaistetunteja on 840 vuodessa.[2]

Tyypillisesti aseman talvikauden henkilökuntaan kuuluu 12 ihmistä. Asemalla (päärakennuksessa) on tilaa 24 ihmisen majoittumiseen.[5][1][2] Asemalla on varustus erityisesti ilma- ja meritieteelliseen sekä geomagnetismiin liittyvään tutkimustyöhön. Tutkimusasemalla tehdään muun muassa ilmakehän otsoni- ja ionosfääriluotauksia. Lisäksi siellä tutkitaan esimerkiksi maapallon kivikehää, Etelämantereen biosfääriä sekä lääketieteen ja fysiologiaan liittyviä teemoja.[1][2] Aseman huolto tapahtuu meritietä pitkin laivoilla; asemalla ei ole lento- eikä helikopterikenttää.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukraina pyysi itselleen yhtä viidestä Neuvostoliiton Etelämantereen tutkimusasemista osana Neuvostoliiton omaisuuden jakamista. Venäjä ei tätä pyyntöä hyväksynyt vaan omi kaikki Neuvostoliiton antarktiset tutkimusasemat haltuunsa.[6]

Britannia perusti toisen maailmansodan jälkeen monia tutkimustukikohtia ja suojaparakkeja Etelämantereelle osaksi tehostaakseen Falklandinsaariin kytkeytyviä Etelämannerta koskevia aluevaatimuksiaan. Vuoteen 1962 mennessä oli perustettu 19 tutkimustukikohtaa ja kolme hätämajoitustilaa. Sittemmin perustettiin vielä kaksi uutta tutkimusasemaa. Vuonna 1967 tukikohta-nimike vaihdettiin tutkimusasemaksi. Myöhemmin monet näistä tutkimusrakenteista jäi tyhjilleen.[7] Vuonna 1991 solmitun Antarktiksen suojelusopimuksen mukaan tyhjäksi jääneet tutkimusasemat ja rakenteet tuli siistiä pois. Tämän sopimuksen seurauksena Britannia luopui joistain tutkimusasemista - esimerkiksi Faradayn tutkimusasemasta - ja luokitteli neljä kohdetta historiallisiksi suojelukohteiksi.[7]

Tukikohta F eli Wordie House.

Tutkimusasema on nimetty geologi Vladimir Vernadskin mukaan. Asema siirtyi Ukrainan käyttöön 6. helmikuuta 1996. Alkujaan tutkimusaseman perustivat ja sitä käyttivät britit yhtäjaksoisesti 49 vuoden ajan (7.1.1947 – 6.2.1996), joskin alkuvuosina 1947-1954 asema sijaitsi Talvisaarella (engl. Winter Island (Antarctica), nimellä Tukikohta F). Vuosina 1954-1996 tutkimusaseman nimenä oli Faradayn tutkimusasema.[1][2][5][8] Asemaa uudelleenrakennettiin vuosina 1980-1982. Nykyinen kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1980.[2] Alkuperäinen Tukikohta F eli Wordie House on nykyisin historiallisena muistomerkkinä säilytetty kohde, jossa vierailuun tarvitaan Vernadskin tutkimusaseman johdon lupa.[9]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkaudella tutkimusasemalla käy normaalisti vuosittain noin 5 000 risteilymatkustajaa, mutta koronapandemian aikana turistivierailut oli kiellettyjä.[10][9]

Elokuussa 2021 Ukraina osti Britannian kuninkaallisen tutkimuslaivaston jäänmurtaja RRS James Clark Rossin (1990), ja nimesi sen Noosferaksi. Aluksen avulla Ukrainan on helpompi huoltaa Vernadskin tutkimusasemaa ja maa kykenee kattavamman osallistumaan arktisten merialueiden tutkimustoimintaan.[11] Vernadskin tutkimusaseman henklöstö- ja tarvikekuljetusten ohella alus on kuljetettanut henkilökuntaa ja tarvikkeita Puolan antarktiselle Henryk Arctowskin tutkimusasemalle Kuningas Yrjön saarella.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ukraine: Vernadsky COMNAP Antarctic Station Catalogue 2017. Aug. 2017. The Council of Managers of National Antarctic Programs, comnap.aq. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e f g P. F. Hožyk: Akademik Vernadskyi (Akademik Vernadskyi) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 2001. Viitattu 21.3.2024. (ukrainaksi)
  3. Kristaps Lamsters, Jānis Karušs, Māris Krievāns & Jurijs Ješkins: High-resolution orthophoto map and digital surface models of the largest Argentine Islands (the Antarctic) from unmanned aerial vehicle photogrammetry Journal of Maps, 16 (2): 335-347. 2020. Taylor & Francis, tandfonline.com. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  4. O. Mytrokhyn & V. Bakhmutov: Geological mapping of the Ukrainian Antarctic Station area (Wilhelm Archipelago and Kyiv Peninsula, Graham Coast) (pdf) (XV International Scientific Conference “Monitoring of Geological Processes and Ecological Condition of the Environment” 17–19 November 2021, Kyiv, Ukraine) 2021. researchgate.net. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  5. a b History of Akademik Vernadsky station uac.gov.ua. Arkistoitu 31.1.2009. Viitattu 21.3.2024. (ukrainaksi)
  6. NASC History National Anarctic Scientific Center (NASC), uac.gov.ua. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  7. a b History of British stations and refuges British Antarctic Survey, bas.ac.uk. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  8. History of Faraday (Station F) British Antarctic Survey, bas.ac.uk. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  9. a b Tourism in Antarctica National Anarctic Scientific Center (NASC), uac.gov.ua. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  10. Natalia Liubchenkova: Antarctic landscapes, a library and tuxedoes once a week: a polar explorer's life in pictures euronews.com. 23.2.2021, päivitetty 13.4.2021. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)
  11. a b Icebreaker “Noosphere” National Anarctic Scientific Center (NASC), uac.gov.ua. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]