Velma Barfield
| Velma Barfield | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Margie Velma Barfield |
| Syntynyt | 23. lokakuuta 1932 Eastover, Etelä-Carolina, Yhdysvallat |
| Kuollut | 2. marraskuuta 1984 (52 vuotta) Raleigh, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Muut tiedot | |
| Syyte | murha |
| Rangaistus | Kuolemantuomio |
Margie Velma Barfield (o.s. Bullard; 23. lokakuuta 1932 Eastover, Etelä-Carolina – 2. marraskuuta 1984 Raleigh, Pohjois-Carolina) oli yhdysvaltalainen murhaaja.[1][2]
Hän sai kuolemantuomion yhdestä ensimmäisen asteen murhasta[1], mutta hän tunnusti useita muitakin murhia, joiden uhrien ruumiinavaukset tukivat tunnustuksia.[3] Häneen onkin julkisuudessa viitattu sarjamurhaajana.[4] Barfield oli ensimmäinen Yhdysvalloissa myrkkyruiskeella teloitettu nainen.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barfield syntyi Etelä-Carolinan maaseudulla pienellä tupakka- ja puuvillatilalla. Hän oli yksi helluntailaisen perheen yhdeksästä lapsesta.[1] Perhe oli vähävarainen. Barfield aloitti lapsena taskurahojen varastamisen isältään ja varasti sitten 80 Yhdysvaltain dollaria naapurilta. Teon paljastuttua isälle tämä pahoinpiteli tyttärensä. Tiettävästi Barfield ei tämän jälkeen lapsuutensa aikana enää näpistellyt. Nuoruusikäisenä hän joutui isänsä tekemän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.[3] Barfield lopetti koulunkäynnin 17-vuotiaana muuttaakseen pois kotoa high schoolissa tapaamansa poikaystävänsä Thomas Burken kanssa. Pariskunta avioitui ja sai kaksi yhteistä lasta. Perhe asui Parktonissa Pohjois-Carolinassa.[1][3]
Barfield aloitti työskentelyn tekstiilialalla, mutta lopetti työnteon pian terveysongelmien johdosta. Hänelle tehtiin terveydellisen hätätilanteen johdosta hysterektomia.[3] Vuonna 1965 Barfieldin mies joutui vakavaan auto-onnettomuuteen. Mies kärsi saamistaan vammoista johtuneista päänsäryistä ja muista vaikeista kiputiloista, joiden takia hän alkoi käyttää runsaasti päihteitä.[1] Barfield itse alkoi käyttää klooridiatsepoksidia (Librium) ja diatsepaamia (Valium). Hän meni monille eri lääkäreille reseptejä hakemaan.[3] Hän oli kärsinyt invalidisoivista selkäkivuista hysterektomian jälkeen ja jäi lääkeriippuvaiseksi.[2]
Läheisten kuolemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barfield muutti pois ja otti lapsensa mukaan riideltyään miehensä kanssa. Avioparin entinen yhteinen koti syttyi vuonna 1969 tuntemattomista syistä tuleen, jolloin mies kuoli savun hengittämisen seurauksiin.[1] Lähteissä on ristiriitaisia tietoja siitä, tuhoutuiko koko rakennus samalla vai vasta joitain kuukausia myöhemmin syttyneessä uudessa tulipalossa.[3][1]
Barfield asui lastensa kanssa tilapäisesti omien vanhempiensa luona.[3] Kuukausia ensimmäisen aviomiehen kuoleman jälkeen hän alkoi seurustella Jennings Barfield -nimisen lesken kanssa. Pariskunta meni naimisiin elokuussa 1970.[1] Avioliitossa kuitenkin riideltiin[3], ja Jennings Barfield kuoli sydäninfarktiin[3] tai sydämen vajaatoimintaan 21. maaliskuuta 1971.[1]
Toistamiseen leskeksi jääneenä Barfield palasi vanhempiensa asuntoon Fayettevilleen. Hänen isänsä kuoli hieman myöhemmin keuhkosyöpään. Kesällä 1974 hänen äitinsä Lillian alkoi kärsiä vakavista vatsakivuista, joiden takia tämä joutui sairaalaan. Oireet väistyivät ja äiti kirjattiin ulos sairaalasta. Saman vuoden joulukuussa äidin vatsakivut uusiutuivat. Äiti kiidätettiin sairaalaan, mutta todettiin kuolleeksi pari tuntia sairaalaan kirjaamiseen jälkeen. Sairaudesta ei asetettu diagnoosia eikä ruumiinavausta tehty.[1] Rikosta ei epäilty.[3] Barfield oli aloittanut myös uuden seurustelusuhteen, joka päättyi elokuussa 1974 seurustelukumppanin kuolemaan liikenneonnettomuudessa.[1]
Ensimmäinen vankeus ja kiinnijääminen murhasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1975 Barfield vietti kuusi kuukautta vankilassa useiden väärien shekkien allekirjoittamisesta.[1]
Vapauduttuaan Barfield aloitti työskentelyn vanhusten kotihoidossa. Hän kävi hoitamassa 94-vuotiasta Montgomery Edwardsia ja tämän 84-vuotiasta vaimoa Dollieta. Tammikuussa 1977 kuoli mies ja helmikuun 1977 loppupuolella vaimo. Barfield hoiti myös toista iäkästä pariskuntaa: John Henry ja Record Leetä. John Henry Lee kuoli kesäkuussa 1977, ja lääkärit totesivat kuoleman johtuneen vaikeasta vatsan infektiosta. Myöhemmin saman vuoden aikana Barfield muutti yhteen uuden miesystävänsä Stuart Taylorin kanssa. Pariskunnan osallistuessa helluntailaisten herätyskokoukseen Cumberlandin piirikunnassa mies alkoi valittaa vaikeaa vatsakipua. Hänet kirjattiin sairaalaan ja todettiin lähipäivinä kuolleeksi. Ruumiinavaus määrättiin tehtäväksi.[1] Stuart Taylor oli saanut ennen kuolemaansa selville, että Barfield varasti häneltä ja väärensi shekkejä.[3] Lähteissä on ristiriitaisia tietoja siitä, oliko Barfieldistä tehty nimetön ilmianto vai oliko hänen siskonsa kertonut hänen myrkyttäneen Taylorin ja muita ihmisiä.[1][3]
Pidätys, tuomio ja vankeusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barfield pidätettiin, koska Stuart Taylorin elimistöstä löydettiin rotanmyrkystä peräisin olleita arseenijäämiä. Myös muita Barfieldin lähelle osuneita kuolemantapauksia alettiin tutkia tarkemmin, ja samanmerkkistä rotanmyrkkyä löydettiin vainajien elimistöistä. Barfield tunnusti neljä murhaa.[3] Hänen tunnustamansa uhrit olivat äiti Lillian sekä kolme hänen hoitamaansa ikäihmistä. Sittemmin Barfield tunnusti myrkyttäneensä myös Stuart Taylorin. Hän kuitenkin kiisti kahden ensimmäisen miehensä – Thomas Burken ja Jennings Barfieldin – murhaamisen.[1]
Barfield perusteli murhia tekemiensä rahavarkauksien peittelyllä. Hän kertoi halunneensa varastamalla rahoittaa lääkkeidenkäyttöään. Barfield todettiin syylliseksi Stuart Taylorin ensimmäisen asteen murhaan joulukuussa 1978. Oikeus näki rikoksessa raskauttavia asianhaaroja ja tuomitsi Barfieldin kuolemaan.[1]
Vankeusaikanaan Barfield ryhtyi uudestisyntyneeksi kristityksi ja teki hengellistä työtä vankitovereidensa sekä vartijoiden parissa. Hän alkoi lähettää kirjeitä Pohjois-Carolinan kuvernööri Jim Huntille. Niissä hän vetosi vakaumukseensa lieventävänä asianhaarana, jonka hän katsoi voivan olla perusteena tuomion muuttamiseksi elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Barfield sai huomattavaa tukea kristityiltä eri puolilta Yhdysvaltoja. Tukijoiden joukossa olivat saarnaaja Billy Graham ja tämän vaimo Ruth Graham. Kuvernööri Jim Hunt ei kuitenkaan myöntänyt Barfieldille armahdusta. Barfield valitti myös Pohjois-Carolinan itäiseen piirioikeuteen. Teloitusta lykättiin tilapäisesti, mutta valitukset lopulta hylättiin.[1]
Kuolema ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barfield teloitettiin myrkkyruiskeella Raleigh'n keskusvankilassa 52-vuotiaana 2. marraskuuta 1984.[1] Viimeiseksi ateriakseen hän nautti pussillisen Cheez Doodles -juustonaksuja ja Coca-Colaa.[3] Barfieldistä tuli ensimmäinen myrkkyruiskeella Yhdysvalloissa teloitettu nainen.[1] Hän oli ensimmäinen sitten vuoden 1962 Yhdysvalloissa teloitettu nainen.[3]
Juuri ennen teloitustaan Barfield pahoitteli aiheuttamiaan vahinkoja. Hän kuoli todistajien mukaan rauhallisesti.[2]
Laulaja-lauluntekijä Jonathan Byrd on Barfieldin tappamaksi epäillyn Jennings Barfieldin lapsenlapsi tämän ensimmäisestä avioliitosta. Byrdin laulu "Velma" käsittelee Barfieldin rikoksia.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Velma Barfield · Facing Controversy: Struggling with Capital Punishment in NC · UNC Libraries exhibits.lib.unc.edu. Viitattu 7.4.2024.
- ↑ a b c Fiona Leishman: 'Death Row Granny' - the first woman in the US to be killed by lethal injection The Mirror. 19.11.2023. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Velma Barfield Crime Museum. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
- ↑ FROM THE ARCHIVES: Serial killer Velma Barfield case The Fayetteville Observer. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Brooke Cain, Martha Quillin, Murders and mysteries: North Carolina's 12 most famous true-crime cases The News & Observer 27.3.2024, viitattu 7.4.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||
