Veikko Aaltona

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veikko Aaltona vuonna 1939.

Veikko Wilhelm Aaltona (synt. Pälve, vuodesta 1942 Aaltona, vuodesta 1973 Guglielmo, noin vuodesta 1970 di Mastaguera 1. joulukuuta 1910 Simo20. huhtikuuta 1990 Lugano, Sveitsi) oli suomalainen kuvataiteilija[1][2] ja seikkailija. Aaltonan maalauksia on muun muassa Vatikaanin kokoelmissa, mahdollisesti itse lahjoitettuina. Viimeiset elinvuotensa Aaltona asui Tukholmassa ja Luganossa, jonne hänet on haudattu. Hän käytti ruhtinaan arvonimeä (Principe Aaltona di Mastaguera) jonka selitti saaneensa adoption kautta Italiassa.

Perhe ja tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltonan isä Ernst Leonard Pälve (ent. Mahlberg, joskus virheellisesti Malmberg, 1888–1950) oli itsekin taidemaalari. Hän muutti sukunimekseen Pälve ennen Veikon syntymää.[1] Ernstin perheeseen kuului kolme lasta.

Avioliitossa Aaltona oli kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo oli puolalainen kirjailija Eleonoora Kirsti Gofsztein, jonka kanssa hänellä myös oli lapsi. Toinen vaimo, ruotsalainen kreivitär Kjersti Gunhild Viktoria Larsson kuoli eikä heillä ollut lapsia. Viimeisin vaimo oli sveitsiläinen taidemaalari Maria-Teresa Penasa, joka oli Aaltonaa noin 30 vuotta nuorempi eikä heilläkään ollut yhteisiä lapia.[1]

Opinnot ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikko Aaltona suoritti opettajakoulutuksen Kajaanin seminaarissa vuosina 1927–1932. Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa hän opiskeli vuodet 1934–1936. Sieltä hän suuntasi jatkamaan taideopintojaan Italian Regia Accademia di Belle Artiin, Firenzessä[3] vuosiksi 1936–1939.[1] Venetsiassa hän sai professorin arvon.lähde? Siellä hän opiskeli myös mosaiikkitekniikkaa mosaiikkikoulussa Ditta Gianese Cav. Angelo & C.-Sezione Scuola del Mosaico.lähde? Vuosina 1946-1947 hän jatkoi opintojaan Kungliga Akademien för de fria konsternassa eli Konstakademinissa vierailevana opiskelijana.[1]

Aaltona on maalannut Tuiran kirkon seinämaalaukset.[2] Maalauksen kohteet vaihtelivat paljon, mutta pääsääntöisesti hän käytti niissä aina paljon värejä.[3]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Aaltonalle (tuolloin Pälve) myönnettiin ensimmäinen palkinto Suomen taideyhdistyksen vuosittain jaettavasta Dukaattipalkinnosta.[4] Vuonna 1953 Institut Litteraire Et Artistique De France, Pariisi, antoi professori Veikko Aaltonalle nimityksen "Laureant en Letters". Vuonna 1956 hän sai Rooman Accademia Di San Laurean kunniajäseltä kunnianosoituksen "Palme Accademiche d'Oro" (Akateeminen Kultainen Palmu) maalaustaiteessa. Vuonna 1956 hän sai yksityisaudienssin paavi Pius XII:n luona Vatikaanissa, jossa hän sai myös kyseisen paavin muistomitalin. Samana vuonna hän sai myös Rooman pormestarin Umberto Tupinin muistomitalin. Accademia S. Andrea Roomassa antoi kunniatohtorin nimityksen. Lisäksi hänet nimitettiin S. Andrea akatemian presidentiksi pohjoismaiden delegaatioon.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]