Vartiomoottorivene 10

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
VMV-10
piirros aluksesta
piirros aluksesta
Aluksen vaiheet
Rakentaja Turun Veneveistämö, Turku
Palveluskäyttöön 30. kesäkuuta 1935
Poistui palveluskäytöstä tuhoutui 15. syyskuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 30,7 t
Pituus 25,6 m
Leveys 4,4 m
Syväys 1 m
Koneteho Ares-moottori 560 hv
risteilymoottori: 180 hv
Nopeus 23,8 solmua
Miehistöä 8
Aseistus
Aseistus 1 × Lahti 20 mm

Vartiomoottorivene 10 (lyhyemmin VMV 10) oli vuonna 1935 valmistunut Suomen merivartioston vartiomoottorivene.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunta osoitti 9. tammikuuta 1934 hallituksen käyttöön vartiomoottoriveneiden hankintaan 20 miljoonaa markkaa alkoholin salakuljetuksen torjuntaan Suomenlahdella. Sisäasiainministeriö tilasi Turun Veneveistämöltä kymmenen vartiomoottorivenettä (VMV 8–17) ja niihin Ares-kaasuöljymoottorit. Kummankin pääkoneen teho oli 520 ja apukoneen 170 hevosvoimaa. Alus saavutti 23,5 solmun nopeuden. Aluksen pituus oli 25,6 ja leveys 4,3 metriä. Se oli puurunkoinen ja sen aseistuksena oli 20 millimetrin pikatykki. Tilatut vartiomoottoriveneet nostivat viirinsä ensi kertaa samaan aikaan 30. kesäkuuta 1935.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli sotien aikana vuosina 1939–1940 varmistuslaivueessa, vuonna 1941 moottoritorpedovenelaivueessa ja vuosina 1942–1944 2. vartiomoottorivenelaivueessa. Vene tuhoutui saksalaisten tykkituleen operaatio Tanne Ostissa Suurkylän satamassa Suursaaressa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922-1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Auvinen, s. 147.