Vankkasara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vankkasara
Carex riparia (Ufer-Segge) IMG 9783.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: riparia
Kaksiosainen nimi
Carex riparia
Curtis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vankkasara Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Vankkasara Commonsissa

Vankkasara (Carex riparia) on isokokoinen sarojen (Carex) sukuun kuuluva sarakasvi. Se kasvaa 50–150 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat leveät, 7–20 millimetriä. Vankkasara on erilaistähkäinen ja sillä on 2–5 hede- ja emitähkää. [2]

Vankkasara kasvaa muun muassa rehevien lampien rannoilla, puronvarsilla, ojissa ja lehtokorvissa.[2]

Vankkasara Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vankkasaraa tavataan harvinaisena maan eteläosassa.[3] Uhanalaisluokituksessa vankkasara on silmälläpidettävä.[4] Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[5]

Loissieni vankkasarannoki (Farysia thuemenii) on Suomessa vaarantunut laji.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  • Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carex riparia IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005 s. 795.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Vankkasaran levinneisyys Suomessa) 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. (suomeksi)
  4. Punainen kirja 2010 s. 192.
  5. Ahvenanmaan maakuntahallitus: Ahvenanmaalla rauhoitetut lajit Viitattu 8.1.2016. (ruotsiksi)
  6. Punainen kirja 2010 s. 271.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]