Veljekset Karhumäki

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Valto Karhumäki)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Niilo, Valto ja Uuno Karhumäki olivat suomalaisia ilmailun uranuurtajia. Heidän tunnetuin yhtiönsä on Karair-lentoyhtiö (tunnettiin myös nimillä Veljekset Karhumäki, Karhumäki Airways sekä Kar-Air).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920–1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljekset Karhu 2 -koneensa kanssa vuonna 1927

Karhumäen veljekset Niilo (1902–1978[1]), Valto (1905–1985[2]) ja Uuno (1914–1991[3]) olivat syntyisin Multialta, mutta muuttivat myöhemmin Jyväskylän lähelle Keljoon, jossa he aloittivat syksyllä 1924 lentokoneen rakentamisen kotonaan. He rakensivat 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira.

Harrastus laajeni pian ilmailualan liiketoiminnaksi. Veljekset Karhumäki -yrityksen toimintaan kuuluivat 1930-luvulla lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja ilmavalokuvaus sekä tilauslennot. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he alkoivat rakentaa Kuorevedelle lentokonetehdasta, joka laajeni jatkosodan aikana, kun Valtion lentokonetehdas perusti sinne 2VL-tehtaansa, johon Karhumäen tehdas liitettiin.

Veljeksistä vanhin Niilo Karhumäki oli aikanaan merkittävä lentäjäsankari ja julkisuuden henkilö, joka kirjoitti lentotoimintaa eloisasti kuvaavat teokset Karhunahas (1959) ja Lentopoikia (1960). Kuoreveden keskustaajamassa Hallissa on Kolhinselän rannalla Karhumäen veljesten elämäntyölle omistettu ympäristötaideteos Lentäjäveljestenaukio.

1950–1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljekset Karhumäki Oy (IATA: KRICAO: KAR) aloitti vuonna 1950 säännölliset reittilennot Suomessa ja seuraavana vuonna tilauslennot ulkomaille. Lentoliikenteessä otettiin käyttöön nimi Karhumäki Airways, joka muuttui vuonna 1957 Kar-Air Oy:ksi. Yhtiöllä oli alkuvaiheessa käytössään neljä Douglas DC-3 konetta (OH-VKA..VKD) ja kaksi Convair CV-440 Metropolitan -konetta (OH-VKM, -VKN), joilla lennettiin reittilentoja Suomessa ja Tukholmaan sekä tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Lisäksi ruotsalaiselle tytäryhtiölle Kar-Air Ab:lle hankittiin vuonna 1961 Douglas DC-6B -matkustajakone SE-BDX. Sillä lennettiin tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Vuonna 1961 Kar-Air Oy:n osakepääoma oli 325 miljoonaa markkaa, sen pääkonttori sijaitsi Helsingissä ja sillä oli lentotoimistot Helsingin lisäksi Tampereella, Jyväskylässä ja Joensuussa sekä ulkomailla Tukholmassa, Göteborgissa, Luxemburgissa ja Barcelonassa. Vuoden 1961 aikana yhtiö kuljetti 129 474 matkustajaa, siinä työskenteli noin 250 henkilöä ja sen kahdeksassa lentokoneessa oli yhteensä 301 matkustajapaikkaa.[4]

Kar-Air Oy:n molemmat Convair-koneet vaurioituivat pahoin lentoturmissa vuonna 1963 ja yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Aero O/Y osti tuolloin enemmistön yhtiön osakkeista turvatakseen yhtiön toiminnan jatkumisen. Vaikka Aero omisti 27 % osakkeista, oli sen osuus äänistä 51 %. Muita osakkaita olivat muun muassa Effoa 18 %, Esso 8,7 %, Sampo 7,1 %, KOP 5,2 % ja Yhtyneet Paperitehtaat 4,7 %.

Omistussuhteiden muututtua yhtiö teki useita yhteistyösopimuksia Finnair Oy:n kanssa, luopui pääosin reittiliikenteestä ja keskittyi tilauslentoihin. Vuosina 19641972 yhtiö operoi kahta Finnair Oy:n aluksi omistamaa DC-6B -konetta (OH-KDA ja OH-KDB) sekä omaa OH-KDC:tä (ex. SE-BDX). Koneilla tehtiin muun muassa useita maailmanympärilentoja.

1970–1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potkurikoneiden aika matkustajaliikenteessä alkoi 1970-luvun alussa olla lopuillaan ja Kar-Air päätyi vuosina 1971–1972 myymään kaksi DC-6B-koneistaan (KDB ja KDC). Kolmas OH-KDA oli vuonna 1968 aiemmin muutettu kääntyväpyrstöiseksi DC-6B-ST (ST=Swing Tail) -rahtilentokoneeksi ja se lensi aina vuoteen 1980 saakka Finnairin Keski-Euroopan rahtivuoroja. DC-6-kaluston tilalle Kar-Air oy osti vuonna 1972 189-paikkaisen Douglas DC-8-51-suihkumatkustajakoneen OH-KDM:n. Tällä niin kutsutulla viirupyrstöllä lennettiin runsaasti myös Finnairin tilauslentoja aina vuoteen 1980 saakka, jolloin tilauslentoja koskenut yhteistyösopimus Finnairin kanssa loppui. Tämän jälkeen yhteistyö Finnairin kanssa supistui ajoittaiseksi ja koneen käyttöaste supistui minimiin. Kiristyvien melumääräysten ja kohoavan polttoaineen hinnan myötä OH-KDM päätyi vuonna 1985 Belgiaan romutettavaksi ja tilalle vuokrattiin Finnair Oy:ltä DC-8-62 -kone OH-LFZ, joka lensi tilauslentoja aina vuoteen 1987 saakka.

Kar-Air lensi myös malminetsintälentoja aluksi Airspeed Oxfordilla OH-VKR (1951-1952). Sitten Lockheed L-18 Lodestar -koneella OH-VKU (1953-1972). Sitten Twin Otterilla OH-KOA (1972). Sitten DC-3:lla OH-VKB (1973–1979) ja lopuksi De Havilland DHC-6 Twin Otterilla OH-KOG (19801996). Yhtiöjärjestyksen muutoksen yhteydessä nimestä jäi väliviiva pois vuonna 1980. 1996 KARAIR fuusioitiin FINNAIRiin ja tämän jälkeen OH-KOG lensi edelleen mittauslentoja aina vuoden 2009 loppuun. Yhtiö lensi myös kevytreittikokeilun välillä OuluKuusamo vuosina 1972–1973 Yhdysvalloista hankitulla De Havilland DHC-6 Twin Otter OH-KOA:lla ja tämän koneen tuhouduttua maahansyöksyssä Pudasjärvellä vain seitsemän kuukauden käytön jälkeen helmikuussa 1973, DC-3:lla (OH-VKB). Reitti siirtyi lopulta Finnair Oy:n hoidettavaksi.

Finnair Oy:n hankittua vuonna 1986 kaksi Airbus A300B4-203FF -laajarunkoista suihkumatkustajakonetta (OH-LAA ja OH-LAB) päätettiin niiden operointi antaa Karairille. Karair lensi koneilla joulukuusta 1986 alkaen Etelä-Euroopan tilauslentoja aina vuoteen 1992, jolloin ne siirrettiin takaisin Finnair Oy:n laivastoon. Karairille annettiin operoitavaksi kuusi Finnair Oy:n omistamaa uutta ATR 72 -potkuriturbiinikonetta (OH-KRA..KRF) Suomen reittiliikenteeseen.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnair nosti ostotarjouksellaan omistusosuutensa Karair Oy:stä 95 % vuonna 1992 ja lunastustarjouksellaan seuraavana vuonna 96,4 %:iin ja 97,6 %:iin äänistä.

1990-luvun laman kurittaessa lentoliikennettä päätti emoyhtiö Finnair sulauttaa Karairin Finnairiin syyskuussa 1996. ATR:t maalattiin pian Finnairin väreihin. Samalla malminetsintään varustettu Twin Otter OH-KOG siirrettiin Malmilento Oy:n operoitavaksi. Toteutettu liikkeenluovutus todettiin laittomaksi vuonna 2002 ja Finnair velvoitettiin lunastamaan kaikki jäljellä olevat Karairin osakkeet.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljekset Karhumäki Oy:n lentokalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo Veljekset Karhumäki Oy:n 1949–2002 käyttämistä lentokoneista Tervosen (2004, 2007) mukaan:[5]

Veljekset Karhumäki Oy:n lentokalusto
Tyyppi Tunnus Rakennettu Otettu käyttöön Poistettu käytöstä Lisätietoja Poistettu
Suomen rekisteristä
Karhu -48/38b “Tavi” OH-VKL/OH-KUA 1949 1959 1961 (myytiin) Nykyisin Ilmailumuseossa 1973
VL Viima II/IIB OH-VKS/OH-VIA 1951 1951 1959 Myyty 1964
Lockheed L-18-56 Lodestar OH-VKU 1940 1953 1972 Ilmailumuseossa 1972
Douglas C-53 Skytrooper OH-VKA 1941 1954 1957 Siirretty Kar-Airille 1969
Douglas DC-3A-214 OH-VKB 1945–46 1954 1957 Siirretty Kar-Airille 1971
Douglas DC-3D OH-VKC 1945–46 1954 1957 Siirretty Kar-Airille 1971
Piper PA-18A 150 Super Cub OH-VKV 1960 1960 1975 Hinauskoneena
Lockheed L-18-56 Lodestar 1940 1961 1961 Käytetty varaosiksi
Aero Commander S-2R-T34 Thrush Commander OH-VKY 1973 1973 1974 Myyty Ruotsiin 1978
Cessna A188B Agtruck OH-VKZ 1974 1974 1976 Tuhoutui 1977
Cessna A188B Agtruck OH-VKT/OH-CIX 1975 1975 1976 Myyty Finnaviationille 1985
Cessna T188C AgHusky OH-VKW 1980 1981 1987 Myyty
Piper PA-25-235 Pawnee B OH-PDW 1965 1984 1988 Räyskälä-säätiöllä
Piper PA-25-235 Pawnee B OH-PDZ 1966 1984 2002 (?) 2004 (?)
Cessna A188B Agtruck OH-CIY 1982 1989 1999 2001

Kar-Airin lentokalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo Kar-Airin 1957–96 käyttämistä lentokoneista Tervosen (2004, 2007) mukaan:[5]

Kar-Airin lentokalusto
Tyyppi Tunnus Rakennettu Otettu käyttöön Poistettu käytöstä Lisätietoja Poistettu
Suomen rekisteristä
Douglas C-53 Skytrooper OH-VKA 1941 1957 1969 Myyty Norjaan 1969
Douglas DC-3A-214 OH-VKB 1945–46 1957 1979 Ilmailumuseossa 1971
Douglas DC-3D OH-VKC 1945–46 1957 1964 Myyty Ruotsiin 1971
Convair CV-440-98 Metropolitan OH-VKM 1957 1957 1973 Tuhoutui 1995 1973
Convair CV-440-98 Metropolitan OH-VKN/OH-LRH 1958 1958 1978 Myyty Norjaan 1977
Douglas C-47-DL OH-VKD 1942 1960 1964 Myyty Norjaan 1969
Douglas DC-6B OH-KDC/SE-BDX 1953 1961 1971 Myyty Belgiaan 1972
Douglas DC-6B OH-KDB 1958 1965 1972 Myyty Belgiaan 1972
Douglas DC-6B/D6BST OH-KDA 1957 1964 1981 Tuhoutui Alaskassa 1982
De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter OH-KOA 1968 1972 1973 Romutettu 1973
Douglas DC-8-51 OH-KDM 1961 1972 1985 Myyty Belgiaan 1985
De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter Mk. 300 OH-KOG 1979 1979 1996 Finnairille
Douglas DC-8-62 OH-LFZ 1968 1984 1987 Myyty Yhdysvaltoihin 1987
Airbus A300B4 OH-LAA 1984 1986 1994 Finnairin käyttöön 1998
Airbus A300B4 OH-LAB 1984 1987 1994 Finnairin käyttöön 1998
Aérospatiale ATR 72 OH-KRA 1989 1990 1996 Finnairille 2005
Aérospatiale ATR 72 OH-KRB 1989 1990 1996 Finnairille 2005
Aérospatiale ATR 72 OH-KRC 1989 1990 1996 Finnairille 2005
Aérospatiale ATR 72 OH-LTR/OH-KRD 1990 1990 1996 Finnairille, myöh.
Aero Airlinesille
2005
Aérospatiale ATR 72 OH-KRE 1990 1990 1996 Finnairille, myöh.
Aero Airlinesille
2005
Aérospatiale ATR 72 OH-LTE 1987 1990 1990 Myyty Ranskaan 1990
Aérospatiale ATR 72 OH-KRF 1992 1992 1996 Finnairille, myöh.
Aero Airlinesille
2005

Kar-Airin onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 13. maaliskuuta 1957 yhtiön Douglas DC-3D (OH-VKC) vaurioitui lievästi, kun Pan Americanin Douglas DC-6B osui koneen sivuperäsimeen. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1964 saakka.[6]
  • 8. helmikuuta 1960 lento KR-100 Helsingistä Joensuuhun: yhtiön Douglas DC-53 Skytrooper (OH-VKA) sakkasi lentoonlähdössä ja vaurioitui lievästi. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1969 saakka.[7]
  • 19. elokuuta 1963 yhtiön Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKM) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Ukkosmyrskyssä suoritetussa laskeutumisessa kone pomppasi kolme kertaa ja lopulta sen nokkateline petti. Kone painui nokalleen, molemmat potkurit osuivat maahan ja kone raahautui kiitotiellä noin 1 300 metriä.
Kone korjattiin seuraavan vuoden tammikuuhun mennessä ja oli yhtiön käytössä vuoteen 1973 saakka.[8]
  • 21. elokuuta 1963 yhtiön toinenkin Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKN) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Kone pomppasi kiitotiellä kolme kertaa, ja viimeisessä maahanosumisessa nokkateline murtui ja myös vasen keskisiipi taipui ja vääntyi. Kone painui nokalleen, potkurit osuivat maahan, ja lopulta kone ajautui kiitotien vasemmalle puolelle nurmikolle.
Molempiin Convair Metropolitan –onnettomuuksiin vaikutti osaltaan se, että lennonjohtajia oli kielletty antamasta lähestyville koneille täydellisiä tietoja kentällä vallinneista sääolosuhteista. Ilmoitus annettiin ainoastaan tuulensuunnasta ja nopeudesta, ei esimerkiksi ukkoskuuroista. OH-VKN:n lentäjä menetti kriittisellä hetkellä näkymän kenttään rankkasateen ja salaman aiheuttaman sokaistumisen vuoksi.
Vakuutusyhtiö päätti lunastaa OH-VKN:n, mutta lopulta se koottiin uudelleen lentokuntoon ja otettiin käyttöön tammikuussa 1967, kun se oli “risteytetty” yhdessä Jugoslaviassa käytössä olleen vastaavan koneen kanssa. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1978 saakka.[9][10]

Kar-Airin entiset koneet nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmailumuseossa Vantaan lentokentällä on nykyisin esillä kaksi Kar-Air Oy:n matkustajakonetta, Lockheed L-18 Lodestar OH-VKU "Kultakuokka" ja maailman vanhimpiin kuuluva DC-3 OH-VKB. Entinen Kar-Air Oy:n DC-3 OH-VKA on museoituna Münchenin lentoaseman ilmailuhistoriallisessa näyttelyssä, tosin sveitsiläisen Swissairin väreissä ja rekisteritunnuksin, joissa kone ei koskaan ole kuitenkaan lentänyt. Kar-Airin entinen OH-VKN -tunnuksinen Convair Metropolitan lentää yhä Haitissa rekisteritunnuksella HH-VAH.[18] OH-VKN:n sisarkoneesta on maalattu näköiskappale alkuperäisiin Kar-Airin väreihin Malagan lentokentän 50-vuotisjuhlia varten, sillä OH-VKN oli ensimmäinen kentälle koskaan laskeutunut siviilikone vuonna 1959. Näköiskappale sijaitsee Malagan lentokentällä ja sen omistaa Malagan ilmailumuseo.[19]

Veljekset Karhumäki populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilo Karhumäki vilahtaa kirjailija Pauli Hirvosen nuortenkirjan Mikko Nuoli suihkulentäjänä loppusivuilla tarjoamassa lentoperämiehen paikkaa päähenkilölle.

Carl Barksin Roope Ankka-tarinan "Kultaa ja kalavelkoja" ("North of the Yukon", W US 59-01, 1965) suomenkielisessä käännöksessä Kar-Airista on tehty nimiväännös "Kaira-Air".

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • taitolentokone Viri

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956. Tampere: Apali, 2002. ISBN 952-5026-25-6.
  • Tervonen, Ismo: Kar-Air tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957–1980. Tampere: Apali, 2004. ISBN 952-5026-40-X.
  • Tervonen, Ismo: Karair matkustajalentoliikenteen perinteiden vaalijana 1980–1996. Tampere: Apali, 2007. ISBN 978-952-5026-64-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 93. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05460-0.
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1986, s. 107. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08527-1.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 99. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
  4. Otavan iso tietosanakirja, osa 4, palsta 463. Helsinki: Otava, 1962.
  5. a b Tervonen 2004, s. 210–226, Tervonen 2007, s. 194–202.
  6. Tervonen 2004, s. 213.
  7. Tervonen 2004, s. 212.
  8. Tervonen 2004, s. 94–95, 215.
  9. Tervonen 2004, s. 94–96, 216.
  10. Suihkukone olisi vastaavassa tilanteessa syttynyt tuleen. Helsingin Sanomat, 23. elokuuta 1963. Artikkelin verkkoversio.
  11. Tervonen 2004, s. 214.
  12. Tervonen 2004, s. 222.
  13. Tervonen 2004, s. 218.
  14. Tervonen 2004, s. 224.
  15. Tervonen 2007, s. 82, 204.
  16. Kar-Air Finland Aviation Safety Network. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)
  17. Tervonen 2007, s. 200.
  18. Kar-Airin entinen Convair Haitissa 26.9.2010. Airliners.net.
  19. Legendaarinen Kar-Air "palasi" Malagaan 26.5.2014. Helsingin Sanomat (arkisto).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veljekset Karhumäki.