Valgejõgi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valgejõgi
Valgejõgi 2009.jpg
Maanosa Eurooppa
Maat Viro
Maakunnat Harjumaa, Länsi-Virumaa
Kunnat Tamsalu, Tapa, Kadrina, Kuusalu ja Loksa
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Valgejõen vesistö
Pinta-ala 451,5 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Porkuni järv, Tamsalu, Länsi-Virumaa
  59°10′34″N, 26°35′4″E
Laskupaikka Hara laht, Loksa,
  59°31′11″N, 26°31′59″E
Läpivirtausjärvet Porkuni järv, Vahakulmu järv, Moe paisjärv ja Kotka järv
Esteet Porkuni järv, Vahakulmu järv, Moe paisjärv, valtatie 5, Tallinna–Narva-rautatie, tie 24, Nõmmeveskin vesiputous ja Kotka järv
Sivu-uomat Rutka kraav, Rauakõrve oja, Tõõrakõrve kraav, Pala oja, Pikkoja ja Vasaristi oja
Taajamat Moe, Tapa, Kotka ja Loksa
Mittaustietoja
Pituus 89,5 km [1]
Lähdekorkeus 107 m mpy.
Laskukorkeus 0 m mpy.
Korkeusero 107 m
Kaltevuus 1,2 m/km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Valgejõgi [1] on joki Viron pohjoisosissa Länsi-Virumaalla ja sitten Harjumaalla, ja joka laskee Suomenlahteen Loksassa. Joen yläjuoksulla jokea kutsutaan nimellä Piisupi jõgi.[1][2][3]

Hallinnolliset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki alkaa laskemalla Tamsalun Porkuni järvestä Länsi-Virumaalla ja juoksee sitten lopuksi Harjumaan puolelle. Tamsalusta se juoksee Tapaan, jossa se sivuaa Tapan kaupunkia Kadrinan rajaa seuraten. Kuusalussa se siirtyy Harjumaan puolelle. Aivan lopussa se virtaa Loksan läpi ja laskee siellä Hara lahteen Suomenlahdella.[1]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki saa alkunsa Porkuni järven yhteydessä olevasta Karujärvestä eli Alumine järvestä. Järvi sijaitsee Pandiveren ylängön karstialueella ja se saattaa vähävetisenä aikana laskea matavetiseksi altaaksi tai jopa kuivua kokonaan. Valgejõgi lähtee aluksi kohti luodetta, minne viime jääkaudella muodostunut laakso kulkee [4]. Se virtaa aluksi Kõrvemaan läpi. Alempana, Saksin kylän kohdalla, jokiuoman niittymaat soistuvat laakson kavennuttua selvästi. Suolla sijaitsee rinnakkaisia uomia ja Kalle järv. Kaventuman alle onkin rakennettu pato, johon on syntynyt puoli kilometriä pitkä Vahakulmu järv, jonka yhteydessä on vanha voimalaitos. Noin 2,5 kilometrin päässä sijaitsee vielä toinen pato ja sen yläpuolella Moe paisjärv (suom. Moen patojärvi). Järvien välissä sijaitsee Järvajõe soo (suom. Järvijoki suo). Noin 2,5 kilometrin päässä Tapan taajama-alueen koillisreunalla sijaitsee toinen suoalue, jonka joki halkoo leveänä.[1][3][5][6][7]

Ennen edellä mainittua suoaluetta joki alittaa valtatien 5, sitten Tallinna–Narva-rata ja heti sen jälkeen tien 24. Kymmen kilometriä pitkän jokilaakson suoalueeseen laskevat kaakosta muun muassa Rauakõrve oja ja Tõõrakõrve kraav. Sitten yhtyy pohjoisesta Pala oja, joka on muutaman suojärven laskuoja. Pian tämän jälkeen alkaa joen luonne muuttua. Maasto muuttuu entistä tasaisemmaksi ja joka meanderoi voimakkaasti. Joessa on nyt myös entisiä mutkia eli juoluoita ja monet niistä ovat uudelleen joen osana. Joki alkaa selvästi palmikoitua eli sille syntyy rinnakkaisia uomia. Rinnakkaisia uomia on yleensä kaksi, mutta paikoin kulkee rinnakkain kolmekin uomaa. Kõnnu suursoon kohdan jälkeen joki alkaa pysyä yhdessä uomassa ja meanderointi vähenee. Pikkojan yhtymisen jälkeen alkaa taas asutus tihentyä ja joki alittaa valtatien 1.[1][8][9][10][11]

Valtatien alapuolella sijaitsee sekä Valgejõen kylä että Vanaküla ja sen pohjoispuolella Nõmmeveskin vesiputous (vir. Nõmmeveski juga). Joki alkoi kulkea joen kuluttamassa kanjonissa Vanakülasta asti. Vesiputouksen jälkeen joki painui syvemmälle laaksoon, joka samalla myös levenee. Täällä joki meanderoi ja muodostaa juoluoita. Laaksossa siihen yhtyy etelästä Vasaristi oja, jossa on koski ja myös vesiputous. Kotkan kylässä joen vedenpintaa nostaa pato, jonka yläpuolelle jää Kotka järv. Joen luonne pysyy samana viimeiset kilometrit, kunnes se laskee Suomenlahteen Loksan satamakaupungissa.[1][12][13]

Luonto- ja virkistysarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki on lohen, purotaimenen, taimenen ja harjuksen luontaisen lisääntymisalue.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Keskkonnaregister: Valgejõgi (VEE1079200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  2. a b Valgejõgi, Eesti Looduse Infosüsteemis (EELIS), viitattu , (viroksi)
  3. a b c Järvekülg, Arvi (toimittaja): Eesti jõed, Tartu Ülikooli Kirjastus, Tartu, 2001 (verkkoversio)
  4. Lohk, Marina: Hallikute pere astus turismiärisse, Postimees, 2007
  5. Keskkonnaregister: Porkuni järv (VEE2033500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  6. Keskkonnaregister: Vahakulmu järv (VEE2071610) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  7. Keskkonnaregister: Moe paisjärv (VEE2071620) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  8. Keskkonnaregister: Rauakõrve oja (VEE1079500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  9. Keskkonnaregister: Tõõrakõrve kraav (VEE1079600) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  10. Keskkonnaregister: Pala oja (VEE1079700) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  11. Keskkonnaregister: Pikkoja (VEE1079900) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  12. Keskkonnaregister: Vasaristi oja (VEE1080300) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)
  13. Keskkonnaregister: Kotka järv (VEE2001020) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 6.7.2017. (viroksi)