Urho Aaltonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Urho Einari Aaltonen (26. tammikuuta 1889 Messukylä11. toukokuuta 1919 Tampere) oli suomalainen urheilija ja palomestari.[1]

Aaltonen voitti Suomen-mestaruuden seiväshypyssä vuosina 1907, 1909, 1910, 1911, viisiottelussa 1910–1911 ja kymmenottelussa 1911. Lisäksi hän oli SM-mitaleilla keihäänheitossa ja kiekonheitossa. Vuonna 1911 hän voitti akateemisen pohjoismaiden mestaruuden keihäänheitossa, pituushypyssä ja seiväshypyssä. Loukkaantumisen vuoksi hän ei voinut osallistua Tukholman olympialaisiin 1912. Aaltonen lopetti urheilu-uransa vuonna 1913 loukkaantumisten takia. Aaltonen kilpaili myös painissa, ja hän kirjoitti Painitaito-nimisen oppikirjan lajista.[1]

Aaltonen ylitti ensimmäisenä 100 metriä molempien käsien keihäänheiton yhteistuloksessa ja yhteistuloksen maailmanennätystä hän paransi kolmesti; 98,67 metriä vuonna 1910, 100,16 metriä ja 101,14 metriä vuonna 1911. Yhden käden keihäänheiton sekä seiväshypyn Suomen ennätyksiä hän paransi kolmesti.[1] Seiväshypyssä hän teki vuonna 1908 Suomen-ennätyksen 322 ja vuonna 1911 kaksi Suomen-ennätystä, 340 ja 343. Keihäänheitossa hänen ensimmäinen Suomen-ennätyksensä oli vuonna 1908 heitetty 50,40, joka paransi Väinö Siikaniemen edellistä ennätystä 63 senttimetrillä. Hänen kolmas ja viimeinen ennätyksensä oli vuonna 1911 syntynyt 55,47, joka pysyi Suomen-ennätyksenä kolme vuotta. Urho Peltonen rikkoi sen lopulta vuonna 1914.[2]

Aaltonen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1909 ja suoritti voimistelunopettajan tutkinnon 1912. Sen jälkeen Aaltonen toimi voimistelunopettajana Kuopiossa, Tampereella ja Porissa. Sisällissodan aikana hän toimi Tampereen alipalomestarina, kun miehistö vaati palomestari K. E. Viitasen erottamista. Hän ei osallistunut politiikkaan ja onnistui saamaan sekä ylempiensä että alaistensa luottamuksen. Lokakuussa 1918 Aaltonen nimitettiin virallisesti palomestarin virkaan, mutta ura palolaitoksella oli lyhyt, sillä hän kuoli espanjantautiin toukokuussa 1919. Aaltosen puoliso vuodesta 1916 oli Aino Saastamoinen, ja heillä oli kaksi lasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pekka Kaarninen: Aaltonen, Urho (1889 - 1919) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.12.2015.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 432–433. Otava, 1970.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]