Unioninakseli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kopernikuksentie on Unioninakselin eteläisin osuus. Akseli alkaa kuvassa näkyvän observatorion edustalta.
Unioninakseli kulkee Helsingin empirekeskustan halki.
Pitkäsilta yhdistää Unioninkadun Siltasaarenkatuun.
Unioninakseli etelään Kallion kirkon takaa nähtynä. Akseli päättyy Kallion kirkkoon.

Unioninakseli (ruots. Unionsaxel) on Helsingin kantakaupungin pisin suora katulinja. Se alkaa Tähtitorninmäen observatoriosta ja päättyy Kallion kirkkoon. Akseli on etelä–pohjoissuuntainen ja noin 2,5 kilometriä pitkä.[1] Aiemmin Unioninakselilla oli vahva poliittinen symboliarvo, sillä se yhdisti porvarillisen kantakaupungin Pitkänsillan pohjoispuolisiin työläiskaupunginosiin.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Unioninkadun eteläosan kohdalla sijainnut 1600-luvulla perustettu Läntinen kirkkokatu muodostaa akselin vanhimman osuuden.[3] 1800-luvulla katulinja rakennettiin Nuuskamyllynmäen yli pohjoiseen. Pitkänsillan pohjoispuolinen linjaus eli Siltasaarenkatu valmistui viimeisenä, se rakennettiin Ison Hiirisaaren ja täytetyn merenlahden päälle ja edelleen entisille Kallion laidunmaille. Suora katulinja jatkuu lyhyen matkaa Kallion kirkon pohjoispuolella kirkkopuiston keskikäytävänä ja Papinkujana.[4] Katulinjan pohjoisinta osuutta ei kuitenkaan lasketa osaksi Unioninakselia.

1900-luvun alussa suunniteltiin monumentaaliakselia Kallion kirkon korttelista pohjoiseen. Sturenkadun ja nykyisen Aleksis Kiven kadun kulmaan oli varattu paikka julkiselle rakennukselle akselin päätepisteeksi.[5]

Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unioninakseli muodostuu kolmesta kadusta:

Kopernikuksentie on noin satametrinen hiljainen puistokatu Saksalaisen kirkon ja Tähtitorninmäen observatorion välillä. Valtaosan Unioninakselista muodostaa puolitoistakilometrinen Unioninkatu, jonka linja kulkee Saksalaiselta kirkolta Pitkällesillalle. Akselin pohjoisen osuuden muodostaa vajaan kilometrin mittainen Siltasaarenkatu, jonka linja kulkee Pitkältäsillalta Kallion kirkolle.

Unioninakselin eteläisin osa sijaitsee Ullanlinnan kaupunginosassa. Kopernikuksentien ja Etelä-Esplanadin välinen osuus sijaitsee Kaartinkaupungissa, siitä pohjoiseen Pitkällesillalle Unioninakseli muodostaa Kluuvin ja Kruununhaan välisen rajan. Pitkänsillan pohjoispuolella Unioninakseli sijaitsee kokonaisuudessaan Kallion kaupunginosassa.

Unioninakseli ei muodosta liikenteellisesti yhtenäistä kokonaisuutta ja se edustaa monimuotoisuudessaan liikenteen kulloisiakin kehitysvaiheita.[6] Se on osittain yksisuuntainen ja osittain suljettu autoliikenteeltä. Kaisaniemen liikenneympyrän ja Hakaniemen torialueen välinen osuus on erittäin vilkasliikenteinen. Osuudella on myös runsaasti raitiolinjoja. Liikennevirtojen ohjautuminen kyseiselle osuudelle liittyy Kaisaniemenkadun avaamiseen vuonna 1920: liikenne siirtyi uudelle katuosuudelle ja suuri osa Unioninkatua muuttui valtaväylästä hiljaiseksi museokaduksi.[7] Lisäksi raitioliikennettä on lyhyellä osuudella Kauppatorin ja Senaatintorin tienoilla.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unioninakselin varrella sijaitsee Helsingin kolme keskeistä torialuetta: Kauppatori ja Senaatintori Kruununhaassa sekä Hakaniementori Pitkänsillan pohjoispuolella. Akselin varren kirkkoja ovat etelästä lukien muun muassa Saksalainen kirkko, Helsingin tuomiokirkko, Pyhän kolminaisuuden kirkko ja Kallion kirkko. Merkittävän arkkitehtonisen kokonaisuuden muodostaa Unioninakseliin nivoutuva C. L. Engelin suunnittelema Helsingin empire-keskusta, joka on rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Huomattavia rakennuksia etelästä lukien ovat myös muun muassa Tähtitorninmäen observatorio, Svenska normallyceum, Metsätalo, Ympyrätalo ja Arenan talo.

Unioninakselin varren patsaita ovat muun muassa Havis Amanda, jota naisasialiike piti aikoinaan epäsiveellisenä[8], sekä Äidinrakkaus Varsapuistikossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Meinander, Henrik (toim.): Unioninakseli - pääkaupungin läpileikkaus. Arkkitehtuurimuseo, Helsingin kaupungin kulttuurikeskus, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta, 2002. ISBN 978-951-851-498-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Unioninakseli – katu täynnä tarinoita Mosaiikki ry. 2012. Viitattu 8.5.2016.
  2. Unioninakseli henkii pääkaupungin historiaa ja elää tätä päivää Mosaiikki ry. 31.5.2012. Viitattu 8.5.2016.
  3. Unioninakseli - pääkaupungin läpileikkaus, s. 15
  4. Unioninakseli - pääkaupungin läpileikkaus, s. 114
  5. Unioninakseli - pääkaupungin läpileikkaus, s. 41
  6. Unioninakseli - pääkaupungin läpileikkaus, s. 123
  7. Unioninakseli - pääkaupungin läpileikkaus, s. 22 ja 23
  8. Unioninakseli - pääkaupungin läpileikkaus, s. 138

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]