Ukrainan ortodoksinen kirkko
| Ukrainan ortodoksinen kirkko Православна церква України |
|
|---|---|
Kirkon tunnus |
|
| Suuntautuminen | Ortodoksinen |
| Hallinto | autokefalinen kirkko ekumeenisen patriarkaatin tunnustamana vuodesta 2019 |
| Johtaja | metropoliitta Epifani I |
| Toiminta-alue | |
| Kirkkoon yhdistyneet | – Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti – Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko |
| Hiippakuntia | 45 |
| Seurakuntia | n. 9 000[1] |
| Jäseniä | n. 19 000 000[2] |
| Aiheesta muualla | |
| https://www.pomisna.info | |

Ukrainan ortodoksinen kirkko (ukr. Православна церква України, Pravoslavna tserkva Ukrajiny) on Ukrainassa vaikuttava ortodoksinen autokefalinen paikalliskirkko. Tammikuussa 2019 Konstantinopolin patriarkaatti tunnusti Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäisen aseman (autokefalian).[3][4] Ukrainan ortodoksinen kirkko on suurin Ukrainan kolmesta nykyisestä ortodoksisesta kirkosta, muut ovat Moskovan patriarkaattiin nykyisin autonomisena kuuluva Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti ja uudestaan Ukrainan Ortodoksisesta Kirkosta irtautunut osa entistä Ukrainan Ortodoksinen Kirkko – Kiovan Patriarkaattia.
Kirkon pääpaikka on Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari, jossa kirkon päämies, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta, asuu virallisesti.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2006 tehdyn kyselyn mukaan Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti oli Ukrainan suurin uskonnollinen yhdyskunta. Siihen katsoi lukeutuvansa noin 15 prosenttia kansasta ja noin 40 prosenttia uskontoa tunnustavista. Vastaavat luvut Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksiselle kirkolle olivat 11 prosenttia ja 29 prosenttia.[6]
Kirkkoa johti patriarkka Filaret (siviilinimeltään Myh’ailo Denysenko), joka ennen Neuvostoliiton hajoamista oli Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta. Filaret päätti vuonna 1992 muuttaa Ukrainan kirkon autokefaliseksi, mikä johti skismaan Moskovan kanssa ja hajaannukseen Ukrainan kirkossa, jossa suuri osa piispoista kiisti Filaretin johtajuuden ja pakotti hänet eroamaan. Kansallismielisen presidentin tuella Filaret yhdisti sitten oman kirkkonsa ensin diasporasta palanneen historiallisen Ukrainan autokefalisen kirkon kanssa, jonka patriarkka Mstyslav oli kirkon ensimmäinen pää. Näiden kirkkojen liitosta tuli kuitenkin lyhytaikainen. Filaretista itsestään tuli Kiovan patriarkka vuonna 1995; vuonna 1997 hän menetti kanonisen (Moskovan) kirkon pappisvihkimyksen ja suljettiin sen ehtoollisyhteydestä ”skismaattisesta toiminnasta”.
Piispaneuvosto päättää 24. toukokuuta 2023 siirtyä kokonaan tarkistettuun Juliaaniseen kalenteriin ja että tämä siirtyminen tapahtui 1. syyskuuta 2023.[7][8] Päätettiin myös kutsua koolle 27. heinäkuuta 2023 paikallisneuvosto, joka lopulta hyväksyi siirtymisen korjattu juliaaniseen kalenteriin.[9]
Nykyaika ja autokefalia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkko sai autokefaalisen kirkon aseman tammikuussa 2019 Konstantinopolin patriarkaatilta, joka myönsi sille tomosin ja sisällytti sen diptyikkaansa[10]. Patriarkka Bartolomeos I vetosi muihin ortodoksisiin kirkkoihin, jotta nämä tunnustaisivat autokefalian.[11] Patriarkan vetoomukseen vastasivat Theodoros II (Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti), Kreikan ortodoksinen kirkko ja Kyproksen ortodoksinen kirkko.[12][13][14]
Kirkko seuraa ennemmin bysanttilaista kaavaa kuin venäläistä. Tämän on oletettu kasvattavan kirkon suosiota tavallisen kansan sekä nuoremman sukupolven keskuudessa.[15]
Hallinnollisesti kirkko jakautuu 45 hiippakuntaan.
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos I allekirjoittaa tomosin, jonka nojalla Ukrainan ortodoksinen kirkko sai autokefalian.
-
Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ OCU embraces around 9000 parishes - RISU risu.ua. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 1.11.2025. (englanniksi)
- ↑ 73% of parishioners of the UOC-Moscow Patriarchate no longer identify with this church (pdf) sapiens.com.ua. 2022. INFO SAPIENS. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisee yhteydet Konstantinopolin patriarkkaan – Venäjä ei sulata Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistä asemaa yle.fi. 15.10.2018. Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2018.
- ↑ Ukrainan kirkolle autokefalia ort.fi. 10.9.2018. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 16.10.2018.
- ↑ Pavlovsky, Vadym & Zhukovsky, Arkadii: Saint Michael's Golden-Domed Monastery encyclopediaofukraine.com. 2004. Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Опитування: Віруючим якої церкви, конфесії Ви себе вважаєте? razumkov.org.ua. Центр Разумкова. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 21.11.2025. (ukrainaksi)
- ↑ Orthodox Church of Ukraine to switch to Revised Julian calendar, celebrate Christmas on Dec. 25 Kyiv Independent. 24.5.2023. Viitattu 24.5.2023. (englanniksi)
- ↑ ПЦУ переходить на новий календар istpravda.com.ua. 24.5.2023. Історична правда. Arkistoitu 12.8.2025. Viitattu 21.11.2025. (ukrainaksi)
- ↑ ПЦУ схвалила перехід на новий календар: Різдво – 25 грудня. Радіо Свобода, 24.5.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.5.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Melissa Petruzzello britannica.com. Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 7.10.2025. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ I call upon You to recognize UOC autocephaly: Bartholomew orthodoxia.info. 4.1.2019. Orthodoxia INFO. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Один з найстаріших патріархатів світу визнав ПЦУ. Чому це важливо bbc.com. BBC News Україна. Viitattu 18.2.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Греція почала процедуру визнання автокефалії Православної церкви України ukrinform.ua. 8.1.2019. Укрінформ. Viitattu 18.2.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Church of Cyprus plans to recognize OCU risu.ua. 25.1.2019. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Two years anniversary of enthronement of Metropolitan of Kyiv and All Ukraine Orthodox Times. 3.2.2021. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)