Ukrainan kansanäänestys itsenäisyydestä
| Ukrainan kansanäänestys itsenäisyydestä | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Kannatatteko lakia Ukrainan itsenäisyysjulistuksesta? |
|||||||||||||
| Sijainti |
 Ukraina |
||||||||||||
| Ajankohta | 1. joulukuuta 1991 | ||||||||||||
| Tulokset | |||||||||||||
|
|||||||||||||
| Voittaneen kyllä-vaihtoehdon kannatus alueittain | |||||||||||||
 |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
Ukrainan kansanäänestys itsenäisyydestä järjestettiin 1. joulukuuta 1991. Siinä kansalaisilta kysyttiin, hyväksyvätkö he Ukrainan parlamentin antaman itsenäisyysjulistuksen. Samaan aikaan käytiin myös presidentinvaali, jossa Leonid Kravtšuk valittiin maan presidentiksi.[1] Ylivoimaisesti suurin osa äänestäjistä kannatti itsenäisyyttä.[2]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaliskuuhun 1991 mennessä Neuvostoliitossa näkyi jo romahtamisen merkkejä. Tämän estämiseksi Moskovassa suunniteltiin maanlaajuista kansanäänestystä uudenlaisen ja reformoidun liittovaltion luomisesta. Tämän pohjalta oli tarkoitus luoda uusi liittosopimus. Ukrainan SNT:ssa tätä kannatti 81,7 % äänestäjistä. Äänestysaktiivisuus oli 70 %, mikä oli matalin kaikista kansanäänestyksiin osallistuneista neuvostotasavalloista. Huhtikuussa 1991 tapahtunut epäonnistunut vallankumousyritys käänsi kuitenkin ukrainalaisten päät kohti itsenäisyyttä. Verh’ovna Rada antoi Ukrainan itsenäisyysjulistuksen 24. elokuuta 1991.[3]
Elokuussa 1991 ukrainalaiset kerääntyivät osoittamaan mieltään kommunistipuolueen päämajan edustalle sinikeltaisiin nauhoihin somistautuen. Tällä uhmattiin suoraan Neuvostoliittoa, joka pyrki tukahduttamaan kaikki itsenäisyysliikkeet.[4] Yhdysvaltain presidentti George Bush vanhempi oli samassa kuussa käynyt Kiovassa ja pitänyt kuuluisan Chicken Kiev -puheensa, jossa hän oli tuominnut ukrainalaisten itsenäistymisyritykset ”itsemurhanationalismina”.[5]
Ukrainalaiset olivat jo aiemmin osoittaneet mieltä itsenäisyyden puolesta mm. muodostamalla kolmen miljoonan henkilön ihmisketjun Lvivistä Kiovaan tammikuussa 1990.[4]
Kansanäänestyksessä esitetty kysymys oli seuraava: ”Kannatatteko lakia Ukrainan itsenäisyysjulistuksesta?” (ukr. Чи підтверджуєте Ви Акт проголошення незалежності України?, Tšy pidtverdžujete Vy Akt prohološennja nezaležnosti Ukrajiny?).[6]
Tulokset ja reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänioikeutetuista yhteensä 90,32 prosenttia kannatti itsenäisyyttä.[6]
Äänestystulokset seurasivat Ukrainan maantiedettä siten, että maan länsiosissa kannatus oli korkeinta ja Krimillä vähäisintä. Ukrainan venäläisistä itsenäisyyden puolesta äänesti 55 prosenttia.[7]
Gorbatšov kommentoi tuloksia sanomalla, että itsenäisyys olisi katastrofaalinen. Kanada oli jo sen sijaan luvannut tunnustaa Ukrainan itsenäisyyden. Yhdysvaltojen alustavaa lupausta tehdä samoin parin päivän sisällä pidettiin maan Moskovan-suurlähettilään mielestä epätodennäköisenä.[8] Ensimmäisten joukossa Ukrainan itsenäisyyden tunnustivat:[9]
| Pvm | Maa |
|---|---|
| 2. joulukuuta |  Kanada
|
 Puola
| |
| 3. joulukuuta |  Unkari
|
| 4. joulukuuta |  Latvia
|
 Liettua
| |
| 5. joulukuuta |  Venäjä
|
 Argentiina
| |
 Bulgaria
|
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Kansanäänestyksessä käytetty äänestyslipuke -
Ilmoitus tuloksista alueittain
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ukraine - Culture, History, Politics Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ 25 Years of Independence: The Ukrainian Referendum Wilson Center. 2.12.2016. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ 31 years since the Ukrainian independence referendum We Are Ukraine. Viitattu 14.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b In Pictures: Ukraine’s Path To Independence In 1991 RadioFreeEurope/RadioLiberty. 24.8.2022. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ OPINION: The Mythical Great Russia is Gone U.S.-Ukraine Foundation. 16.1.2023. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Інформаційні матеріали Українського інституту національної пам'яті до 30-річчя Всеукраїнського референдуму 1 грудня 1991 року Український інститут національної пам'яті. 29.11.2021. Viitattu 14.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Treisman, Daniel: The Return: Russia's Journey from Gorbachev to Medvedev, s. 178. Simon and Schuster, 2011-01-04. ISBN 978-1-4516-0574-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.3.2024). (englanniksi)
- ↑ Ukrainians push USSR to brink The Guardian. 2.12.1991. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Кагуй, Петро: 30 років тому. Референдум 1991 року про незалежність України і розпад СРСР (архівні фото) Радіо Свобода. 1.12.2021. Viitattu 14.3.2024. (ukrainaksi)