Tykkivene Karjala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo 1968 palvelukseen otetusta tykkiveneestä. Vanhemmasta aluksesta kerrotaan artikkelissa Tykkivene Karjala (1918).
tykkivene Karjala
Tykkivene Karjalan päätykki
Tykkivene Karjalan päätykki
Aluksen vaiheet
Rakentaja Wärtsilä Oy, Helsingin telakka
Kölinlasku maaliskuu 1967
Laskettu vesille 16. elokuuta 1967
Palveluskäyttöön 1969
Loppuvaihe museolaivaksi 2001
Status museolaiva
Tekniset tiedot
Uppouma 700 t
1 350 t (max)
Pituus 74 m
Leveys 7,8 m
Syväys 3 m
Koneteho

3 × MTU diesel (3 × 2 200 kW.) (2 säätölapapotkuria)

1 × Rolls-Royce Olympus TM1a kaasuturbiinimoottori
(16 000 kilowattia)
(Kiintolapapotkuri tunnelissa) 24 000 hevosvoimaa
Nopeus yli 35 solmua
Toimintamatka 5 000 meripeninkulmaa
Miehistöä 70 (30 kantahenkilökuntaa ja 40 varusmiestä)
Aseistus 1 × Bofors 120 mm /46 SAK DP
2 × 40 mm /70
2 × kaksois ZU-23 ("Sergei")
2 × RBU-1200 ASROC-syvyysraketinheitintä

Tykkivene Karjala (kylkinumero 04) oli Suomen merivoimien vuonna 1968 valmistunut Turunmaa-luokan tykkivene (kansainväliseltä luokitukseltaan korvetti). Alus poistettiin palveluksesta vuonna 2001, ja se on nykyisin Forum Marinumin museoaluksena Turussa.

Suunnittelu ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykkivene Karjalan päätykki.

Turunmaa-luokan alusten suunnittelu alkoi vuonna 1963, jolloin suunnittelijat loivat viisi eri runkotyyppiä ja 35 konevaihtoehtoa. Karjala tilattiin 18. helmikuuta 1965 Wärtsilän telakalta Helsingistä, missä köli laskettiin maaliskuussa 1967. Alus laskettiin vesille 16. elokuuta 1967. Alus valmistui 21. lokakuuta 1968 ja luovutettiin vielä samana vuonna merivoimille, joka otti sen palvelukseensa vuonna 1969.[1]

Teräsrunkoinen alus painoi luovutushetkellä 700 tonnia, mutta painoa kertyi erilaisten päivitysten yhteydessä 100 tonnia lisää. Sen kansirakenteet ovat alumiinia ja tärkeimmät osat on suojattu panssarilevyin. Koneratkaisuna on yhdistelty turbiini- ja dieseljärjestelmä. Dieselmoottorilla voitiin ajaa 5 000 meripeninkulmaa ilman polttoainetäydennystä. Nopeus oli yli 35 solmua, ja huippunopeudeksi oli kirjattu 37,3 solmua. Tähän vauhtiin tarvittiin kaikki moottorien tehot eli 24 000 hevosvoimaa.

Palveluskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus liitettiin palvelukseen otettaessa Upinniemeen sijoitettuun Saaristomeren meripuolustusalueenn vartiolaivueeseen. Aluksen keulakannen 120 millimetrin tykin putki räjähti vastaanottoammunnoissa kesällä 1970, jolloin tykillä olleet loukkaantuivat lievästi. Alus siirrettiin vuonna 1979 Pansioon tykkilaivueeseen[2], josta se siirrettiin edelleen vuonna 1987 ohjuslaivueen nykyiseen 6. ohjuslaivueeseen johtoalukseksi. Karjala kävi monilla laivastovierailuilla Itämeren ja Pohjanmeren satamissa, kaukaisimmalla purjehduksellaan Norjassa, missä se vuonna 1982 osallistui Norjan kuninkaan Olavi V:n kuninkuuden 25-vuotisjuhlallisuuksiin.

Alus peruskorjattiin vuosina 1985–1986. Se poistettiin käytöstä 2001 aseistukseltaan vanhentuneena sekä liian suuren miehistön vaativana, ja alus hinattiin 2002 Pansiosta Forum Marinumiin museolaivaksi Aurajoen varrelle.[3]

Alus matkasi Merivoimissa yhteensä 257 306 meripeninkulmaa, sen koneita käytettiin 22 051 tuntia, ja polttoainetta kului noin 24 miljoonaa litraa. Sillä koulutettiin yli 2 000 varusmiestä, minä aikana aluksella palveli seitsemän konepäällikköä ja 31 päällikköä, joista pisimpään komentajakapteeni Dan Wilen ja viimeisinä komentajakapteeni Raimo Pyysalo ja kapteeniluutnantti Keijo Karila.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Roberts s. 92
  2. Auvinen, Visa s. 111
  3. Forum Marinum

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]