Tutu
Tutu [tytyy´ t. tutu] tai tytyy[1] on yleensä naisbalettitanssijoiden käyttämä tyllistä tehty röyhelöinen hame. Se voi olla pohjepituinen kellomainen hame tai likimain vaakasuoraan vyötäröltä lähtevä monikerroksinen usein kovikerenkailla vahvistettu harsoröyhelö, joka yhdistyy housuosaan. Yläosa on yleensä korsettimaisen tiukasti istuva, kaula-aukko avara ja useimmiten hihaton tai vain pienillä hihoilla varustettu. Se voi olla erillinen tai kiinteästi hameosassa kiinni.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutun ensimmäisenä käyttäjänä pidetään balettitanssija Marie Taglionia, joka oli ruotsalaisen ballerinan ja italialaisen koreografin tytär 1800-luvulla. Taglioni oli myös ensimmäisiä, joka tanssi en pointe, eli kärkitossuilla kokonaisen baletin. Taglioni käytti myös ensimmäisenä tutua muistuttavaa vanteellista kellohametta La Sylphide -baletissa, joka sai ensi-iltansa vuonna 1832. Vaikka nilkat ja pohkeet paljastava esiintymisasu aiheutti aikanaan pahennusta, se sai myös ihailua osakseen. Koska hame oli kevyt, mutta piti silti muotonsa, se loi illuusion leijuvasta tanssijasta.[2]
Musliinikangas, josta tutu yleensä tehtiin, oli hyvin helposti syttyvä. 1800-luvulla teatterit valaistuivat suurelta osin kynttilänvalolla ja vuosisadan toisella puoliskolla siirryttiin kaasuvalaistukseen. Molemmat valaistustavat aiheuttivat herkästi tulipaloja ja valitettavasti useat tanssijat, mukaan lukien Taglionin seuraaja Emma Livry, paloivat kuoliaaksi puvun sytyttyä palamaan. Ballerina Emma Livryn puvun palasia on ollut nähtävillä Bibliothèque-Musée de l'Opéra National de Paris -museossa.[2]
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käytettävä helman pituus vaihtelee nykyään balettiesityksen tyylin mukaan, ja esimerkiksi romanttista balettia edustavassa Gisellessä käytetään pohjepituisia tutuja ja Joutsenlammessa lyhyitä. Tutu on nimenomaan esiintymisvaate, harjoitustunneilla niitä ei käytetä.
Tutut ovat erityistaitoa vaativaa käsityötä, ja ne tehdään yksilöllisesti räätälöitynä jokaiselle esiintyjälle. Esitystä tai pas de deux’tä harjoiteltaessa voidaan käyttää puolitutuitä, joissa on pelkkä hameosa, jotta kalliit esiintymisasut eivät kuluisi ja likaantuisi – tutua ei nimittäin voi pestä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ tutu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b A Brief History of Tutus anhistorianabouttown.com. 15.10.2021. Viitattu 12.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tutu Wikimedia Commonsissa
