Turun puistot

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Turun puistot ovat hoidettuja viheralueita Turussa.

Puolalanmäki ja sitä ympäröivä Puolalanpuisto kuuluu valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon.

Turku tunnetaan lehtevien puistojen kaupunkina ja puistokulttuurin edelläkävijänä.[1] Turun dominikaaniluostarilla oli alueellaan todennäköisesti Suomen varhaisin puutarha ja Turun linnassa viljeltiin Suomen ensimmäiset puutarhakasvit.[2] Myös keskiaikaisten kaupunkitalojen takapihoilla oli yrtti- ja kasvitarhoja, joista turkulaisissa asiakirjoissa yleisimmin käytetään nimitystä ”kaalimaa”, mutta varsinaisia puistoja ei vielä keskiaikaisessa kaupunkikulttuurissa esiintynyt muuallakaan Euroopassa. Varsinainen puutarhanhoito saapui Suomeen Kustaa Vaasan aikana 1530-luvulla, jolloin asiakirjoista löytyvät varhaisimmat tiedot puutarhoista ja vauraitten talojen ympärille istutetuista hedelmäpuista. Vahva innostus puutarhoihin alkoi kuitenkin vasta 1700-luvulla. Tällöin puutarhoihin hankittiin etenkin hyötykasveja kuten omenapuita, marjapensaita ja tupakkaa. Turun kadut alkoivat saada 1700-luvun lopulla ensimmäistä kertaa ympärilleen myös puuistutuksia. Ruissalosta siirrettyjä tammia istutettiin tällöin Suurtorin, Hämeenkadun ja Ison Kirkkokadun varsille. 1700-luvulla Turun kautta Suomeen tuotiin myös ulkomailta useita uusia lajikkeita, muun muassa syreeni vuonna 1728, jonka Turkuun toi ulkomailta apteekkari Synnerberg.[3]

Turun vanhimpina julkisina puistoina voidaan pitää Ruissaloa sekä Kupittaanpuistoa, joita on käytetty virkistykseen jo 1600-luvulta lähtien.[4] Keskeinen tekijä Turun varhaisen puistokulttuurin syntymiselle oli Turun Akatemialla sekä sen professoreilla, jotka toivat matkoiltaan kaupunkiin uusia lajikkeita ja tyylisuuntia. Turun puistoja ja suomalaista puistokulttuuria edistämään perustettiin 1820 myös Suomen ensimmäinen puutarha-alan yhdistys Trädplantering Sällskapet i och omkring Åbo eli Turun ja sen ympäristön puidenistutusseura. Yhdistyksen tavoitteena oli perustaa kaupunkiin lisää puistoja ja hoitaa jo olemassa olevaa puistokulttuuria. Seuran toiminta katkesi vuoden 1827 Turun paloon kuten myös useiden Turkulaisten puistojen toiminta. Uuden asemakaavan ja jälleenrakennuksen myötä Turun kaupunkikuvasta katosi useita ennen paloa tunnettuja puistoja.[5] 1800-luvulla puistojen suunnitelmallinen toteutus ja hoito tehostuivat, kun kaupunkiin palkattiin ensimmäinen ammattimainen kaupunginpuutarhuri. Uudistusten myötä Carl Ludvig Engelin suunnitteleman asemakaavan puistot oli suurimmalta osaltaan toteutettu 1800-luvun aikana ja myös Turun keskustan kukkuloita oli alettu muuttaa puistoiksi. Turun hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1807. Alueen pinta-ala on 59,2 hehtaaria, ja sillä sijaitsee noin 45 000 hautaa. Hautausmaalle on haudattu useita merkkihenkilöitä, ja sen haudoilla on tunnettujen kuvanveistäjien suunnittelemia veistoksia ja muistomerkkejä. Alueella on viiden uskontokunnan hautausmaat.[6] 1900-luvulle tultaessa puistot olivat erinomaisessa kunnossa. Vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä puistoja elävöitettiin rakentamalla lapsille leikkikenttiä ja altaita sekä Kupittaanpuistoon lintulammikoita.[7]

Sotavuosina puistot pääsivät huonoon kuntoon ja vielä sotien jälkeenkin kesti kauan ennen kuin normaalit olosuhteet palasivat. Turkuun tehtyjen kuntaliitosten myötä kaupungin pinta-ala moninkertaistui ja virkistysalueita rakennettiin paljon myös keskustan ulkopuolelle. 1970-luvulta lähtien kaupunkiin on rakennettu myös koirapuistoja, joista ensimmäiset sijaitsivat Raunistulassa ja Iso-Heikkilässä. Eniten kaupunki panostaa puistoistaan nykyisin Asemanpuiston ja Vanhan Suurtorin ympäristön puistojen hoitoon.[8] Turun puistoja hoitaa vakituisesti noin 120 henkilöä ja kesäaikaan henkilöstön määrä kaksinkertaistuu. Turun kaupunki käyttää kuitenkin puistoalueiden hoitoon rahaa vähemmän kuin muut Suomen kaupungit. Viheralueiden ylläpito ja investoinnit veivät vuonna 2007 kaupungin budjetista 0,5 prosenttia eli vajaat 6 miljoonaa euroa. Kaupungissa rakennetaan silti uusia puistoja, joista on kuitenkin tehty aikaisempaa helppohoitoisempia.[9] Turun kaupungin viherlaitoksen huolehdittavana on noin 400 rakennettua puistoaluetta, jotka vaihtelevat leikki- ja koirapuistoista maisemaniittyihin ja ajoväylien suoja-alueisiin. Kaupungin hoidossa olevien erilaisten viheralueiden määrä kasvaa lähes vuosittain. Vuonna 2007 viheralueita oli metsät ja niityt mukaan lukien 2 345, kun vielä vuonna 2002 niitä oli 2 061.[10] Turun Linnan puisto oli aiemmin yksi Turun harvoista edustuspuistoista, mutta nykyisin puisto on päässyt rapistumaan.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Puistojen ystäville”, Kävely Puistojen Turussa, s. 7. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  2. Turun vanhimmat puistot 2011. Turun kaupunki. Viitattu 24.2.2015. [vanhentunut linkki]
  3. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely Puistojen Turussa, s. 11–14. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  4. Turun puistoilla on pitkät perinteet 9.1.2007. Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008. [vanhentunut linkki]
  5. Lahtinen, Rauno ja Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely puistojen Turussa, s. 15–19. Turku: Turku-seura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  6. Hautausmaat Turussa ja Kaarinassa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 30.3.2008. [vanhentunut linkki]
  7. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely Puistojen Turussa, s. 20–28. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  8. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely Puistojen Turussa, s. 31. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  9. Viheralueiden ylläpito koettelee köyhää kaupunkia Turun sanomat. 1.1.2008. Viitattu 28.6.2008. [vanhentunut linkki]
  10. Puistot 2002–2007 21.8.2007. Turun kaupunki. Viitattu 24.6.2008. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]