Turbo Outrun

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Turbo Outrun on videopeliyhtiö Segan tekemä jatko-osa videopelille Out Run. Alun perin peli julkaistiin kolikkopelinä vuonna 1989, jonka jälkeen siitä tehtiin käännökset sen aikaisille kotitietokoneille ja Sega Mega Drive-pelikonsolille.

Pelin idea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelissä pelaaja ajaa Ferrari F40- urheiluautolla kilpaa tietokoneen ohjaamaa Porsche 959-autoa ja aikarajaa vastaan halki Yhdysvaltojen eri osavaltioiden. Kilpailu alkaa pelissä New Yorkista ja päättyy Los Angelesiin, mikäli pelaaja ehtii kullakin tasolla tarkistuspisteelle ennen ajan loppumista. Ajo-osiot on jaettu neljään eri kappaleeseen, joissa kussakin on neljä tasoa. Pelaajan kyydissä on myös hänen tyttöystävänsä, joka menee Porschella ajavan kilpailijan kyytiin, jos tämä ehtii kappaleen lopussa olevalle tarkistuspisteelle ennen pelaajaa. Pelaaja voi kuitenkin saada hänet takaisin omaan autoonsa voittamalla Porschen seuraavan kappaleen lopussa. Saapumalla kappaleen loppuun ennen Porschea pelaaja saa myös 1 000 000 lisäpisteen bonuksen.

Erot alkuperäiseen Out Runiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatko-osassa oli joitakin eroja ensimmäiseen Out Runiin verrattuna. Pelaaja ajaa pelissä edelleen Ferrarilla, mutta Testarossan sijasta autona on avokattoinen F40, johon liittyi myös pelin muistetuin ominaisuus: pelaaja pystyi halutessaan käyttämään turboa, joka tilapäisesti lisäsi auton huippunopeutta. Turboa ei kuitenkaan voinut käyttää pelissä rajattomasti, sillä liikakäyttö johti ylikuumenemiseen, jolloin turbo oli tilapäisesti poissa käytöstä.

Alkuperäisen Out Runin haarautuvat tiet eivät päätyneet jatko-osaan, vaan ajettu reitti oli aina sama.

Ajo-osiot oli jaettu pelissä neljään kappaleeseen, joiden välillä autoon oli mahdollista laittaa yksi kolmesta viritysosasta: korkeatehoisempi moottori, erikoisturbo ja parempipitoiset renkaat.

Pelin käännösversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolikkopelin kotikäännösversiot saivat pelilehtien arvosteluissa vaihtelevia arvosanoja. 16-bittisten peliversioiden arvosanat olivat yleensä huonoja, mutta sen sijaan esimerkiksi 8-bittisen Commodore 64:n versio sai ylistystä osakseen, sillä sitä pidettiin teknisesti erinomaisesti toteutettuna versiona muun muassa puhesyntetisointinsa ja grafiikkansa vuoksi.