Tuhkapaljakkayökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuhkapaljakkayökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Maayökköset Noctuinae
Suku: Harmoyökköset Xestia
Laji: quieta
Kaksiosainen nimi

Xestia quieta
(Hübner, 1813)

Tuhkapaljakkayökkönen (Xestia quieta) on pieni ja kirjava tunturiseutujen perhoslaji ja yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista[2].

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkapaljakkayökkönen on leveäsiipinen ja hoikkaruumiinen perhonen. Etusiivet ovat pohjaväriltään vaaleanharmaat tai kellertävät ja etenkin leveiden mustien poikkiviirujen ansiosta selvästi mustankirjavat. Rengas ja munuaistäplä ovat pohjavärin väriset, erottuvat hyvin, ja ulompi poikkiviiru tekee munuaistäplän kohdalla mutkan sitä kohti. Siiven ulkoreunassa on musta juova. Joskus tavataan kokonaan tummia yksilöitä. Takasiivet ovat vaaleanruskeat, mutta niiden reunus, keskitäplä ja kaariviiva selvästi muuta siipeä tummemmat. Siipiä reunustavat ripset ovat vaaleat, etusiivessä siipisuonten kohdalta tummat. Siipiväli on 25–29 mm.[3][4][5]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on levinneisyydeltään holarktinen, ja sen elinalue ulottuu Skandinaviasta Venäjän pohjoisosien poikki Pohjois-Amerikan arktisille alueille. Se on kuitenkin koko elinalueellaan esiintymisessään varsin paikallinen.[5][4] Suomessa tuhkapaljakkayökköstä tavataan harvinaisena Utsjoen tuntureilla. Sitä on myös tavattu aikaisemmin Enontekiön puolella. Perhonen lentää heinäkuussa, pääasiassa sen alkupuolella.[6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkapaljakkayökköstä tavataan tunturipaljakalla vain paikoittaisina esiintyminä. Yksilöt lentävät maastossa lyhyitä pyrähdyksiä ja ovat aktiivisia päivällä auringon paisteessa. Häirittynä perhonen lähtee helposti lentoon ja voi paeta nopeasti heittäytymällä tuulen mukaan. Sitä tavataan hyvin harvoin kukilta. Kehitys aikuiseksi perhoseksi kestää kaksi vuotta.[5][4]

Toukan ravintokasvi on variksenmarja (Empetrum nigrum), mahdollisesti jotkin muutkin matalat kasvit.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]