Trindhøjn mies
| Trindhøjn hautakumpu | |
|---|---|
| Trindhøj | |
 |
|
| Sijainti | |
  Trindhøjn hautakumpu |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Tanska |
| Paikkakunta | Vamdrup |
| Historia | |
| Tyyppi | hautakumpu, tammiarkkuhauta |
| Ajanjakso | pronssikausi |
| Huippukausi | 1347 eaa. (Trindhøjn mies) |
| Kulttuuri | Skandinavian pronssikausi |
| Merkitys | neljä tammiarkkuhautaa |
| Aiheesta muualla | |
Trindhøjn mies (tansk. Manden fra Trindhøj, 1347 eaa., varhaispronssikausi, Monteliuksen periodi II [1]) oli tammiarkkuhautaan haudattu nuori mies, joka löydettiin arkeologisissa kaivauksissa vuonna 1861 Vamdrupista Etelä-Jyllannista Tanskasta.[1][2]
Mies oli haudattu Trindhøjn hautakumpuun tammen puunrungosta korverrettuun arkkuun, tammiarkkuun, joka on säilyttänyt vainajan ja arkun muun sisällön nykypäiviin asti. Miehen vaatteita, hautausta ja hauta-antimia tutkimalla on saatu paljon tietoa Skandinavian pronssikauden elämäntavoista. Löytöesineet ja tammiarkku ovat näytteillä Tanskan kansallismuseon pysyväisnäyttelyssä.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin vuonna 1830 oli hautakummun lounaisreunasta tullut maankaivuun yhteydessä esille tammiarkku. Se oli sisältänyt joitakin pieniä pronssiesineitä. Läheisen maatalon väki hyödynsi arkkua eläinten juoma-astiana, kunnes se hajosi. Vuonna 1861 erään maatalon isäntä Søren Dahl tarvitsi maanparannusainetta omille pelloillensa ja oli siksi kaivamassa hautakummusta maata. Silloin hänen lapionsa osui kahteen tammiarkkuun, joista toinen oli isompi kuin toinen. Suurempi arkku oli jo tyhjä, sillä se oli ilmeisesti ryöstetty hakkaamalla sen kylkeen aukko, jonka kautta arkun sisältö oli tyhjennetty. Dahlin nuorin poika kiipesi aukosta arkkuun sisälle ja varmisti tämän asian. Jotakin oli kuitenkin löytynyt, koska löydökset lähetettiin museoon (silloin Museet for de nordiske Oldsaker, myöhemmin Tanskan kansallismuseo), jonka kautta kuningas Fredrik VII sai asiasta tiedon. Hän pyysi arkeologista komissiota, joka työskenteli parhaillaan Jellingissä, tekemään tutkimuksia Trindhøjllä. Tällä välillä myös pienempi tammiarkku oli ryöstetty tyhjäksi. Tarkistuksen jälkeen kaivauksia jatkoi eräs yksityishenkilö, joka löysi edellisistä arkuista seitsemän metrin päästä vielä yhden tammiarkun. Se nostettiin päivänvaloon ja sen sisältä löydettiin vainajan jäänteet ja monia pronssiesineitä. Esineet lahjoitettiin ensin Frederik VII:n yksityiskokoelmaan, mutta hän ohjasi ne myöhemmin museolle. Kuninkaan kuoleman jälkeen vuonna 1865 lähetettiin museolle loputkin Trindhøjstä löydetyt esineet. Lähes yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin huomattiin inventoinnin yhteydessä vuonna 1955, että Trindhøj oli tasoitettu ja kynnetty peltomaaksi. Vuonna 1990 teetettiin tammiarkuille ensimmäiset vuosirengasajoitukset.[3]
Trindhøj
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun hautakumpua alettiin tutkia vuonna 1861, mitattiin sen halkaisijaksi 31,39 metriä ja korkeudeksi 3,77 metriä. Kumpu oli pohjakuvioltaan pyöreä. Aivan kummun keskeltä löytyi tammiarkku (arkku A) ja sen itäpuolelta kaksi vierekkäin asetetut erikokoiset tammiarkut. Toinen arkku oli tehty aikuiselle (B) ja toinen pienempi lapselle (C). Arkut B ja C olivat aseteltu kivilatomuksen päälle lounas-kaakko-suuntaan, jonka jälkeen ne oli peitetty kivillä ja sitten peitettiin turpeilla. Kaikissa arkuissa oli puunrungosta halkaistu tiivis kansi. Kahden arkun löytöpaikasta hieman koilliseen päin löydettiin kaksi suoralinjaista kivilatomusta, joiden merkitystä ei ymmärretty.[3][2]
Hautakumpua kaivettaessa kaivajat havaitsivat, että sen turvekerroksissa oli selviä eroja. Päällimmäisestä osasta eli manttelista ei ole mainintoja, mutta noin metrin syvyydessä huipusta lukien tavoitettiin kova rautapitoinen kerros. Sen alapuolinen maannos oli väriltään mustaa, hyvin kosteaa ja pahanhajuista. Nykytietämyksen valossa juuri tällaiset olosuhteet ovat edesauttaneet tammiarkkujen säilymistä nykypäiviin asti.[3]
Hautaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trindhøjn miehen hautaus (A)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammiarkku löytyi lähes hautakummun geometrisesta keskipisteestä. Se oli säilynyt niin hyvin, että sen vuosirenkaat erottuivat selvästi. Puuarkun kaatamisvuosi on ajoitettu vuosirenkaista vuoteen 1347 eaa.[1], mutta on olemassa myös toinenkin ajoitus. Sen mukaan puun viimeinen näkyvä vuosilusto osuu vuoteen 1376 eaa., mutta siitä puuttuu tutkijoiden arvion mukaan muutama vuosilusto ja puun todellinen kaatamisaika olisikin noin 1356 eaa.[3][4]. Näiden ajoitusten jälkeen on tehty uusi ajoitus, joka antaa kaatamisvuodeksi noin 1351 eaa.[5]
Arkku on ensin halkaistu ja sen alaosaan on kirveellä koverrettu kaukalo, johon vainaja on sopinut makaamaan selällään. Arkun päihin oli leikattu lovet, jotta nesteet pääsisivät valumaan ulos. Arkku asetettiin lähes itä-länsi-suuntaan. Arkun pohjalle levitettiin ensin lehmännahka, jonka päälle vainaja asetettiin. Vainajan pään alle oli työnnetty huopahattu pehmusteeksi. Vainajan luut olivat kuitenkin hajonneet siniseksi jauheeksi, mutta vaatetus ei ollut liikkunut paikaltaan. Vainaja tunnistettiin vaatteiden ja hauta-antimien avulla mieheksi.[3]
Vainajalla oli yllään villainen kietaisuvaate, joka kiinnitettiin vyötärölle narumaisella vyöllä ja olkapäälle hakaneulalla. Vainajan päällä oli hartioille kiedottu viitta, ja hänen päähänsä oli vedetty pyöreäpäinen villalakki. Viitan ja lakin ulkopinnoissa oli turkismainen karvapinta, joka oli valmistettu kutomalla villan joukkoon kauriin karvoja. Kauriinkarvat antoivat vaatteille turkismaisen ilmeen. Jalkoihin oli kietaistu nahkaiset rätit kuin sukiksi. Lopuksi vainaja peitettiin peitolla, joka oli valmistettu vaalealla villasta. Tällaisia peittoja ei tunneta kovinkaan monta.[1][2][6]
Arkkuun oli lisäksi laskettu mukaan joitakin hauta-antimia. Eniten huomiota vei pronssimiekka, joka oli työnnetty puiseen tuppeen. Henkilökohtaisia välineitä olivat pronssinen partaveitsi, sarvesta valmistettu kampa ja kaarnasta valmistetussa rasiassa oleva varahattu. Arkussa oli myös puurasia, jonka sisältöä ei ole kerrottu.[1][6]
-
Vanhan miehen (hauta A) asu edestä -
asu takaa -
Nuoremman miehen (hauta B) asu
Trindhøjn toinen mies (B)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksoishautauksessa miehelle kuuluva arkku oli 3,0 metriä pitkä ja 73–91 senttimetriä leveä. Arkku on ajoitettu vertaamalla arkun vuosirenkaita vuosilustosarjaan, joka ulottuu kivikaudelle asti. Vuosirenkaat sopivat parhaiten sellaiseen sekvenssiin, jonka mukaan puunrungon nuorin säilynyt vuosilusto olisi vuodelta 1359 eaa., mutta puun kaatamisvuoden arvioidaan kuitenkin olevan 1333 eaa.[3][4]. Tämän jälkeen on määritetty vielä uusikin ajoitus, joka antaa puun kaatamisvuodeksi noin 1324 eaa.[5]
Tästä haudasta saatiin talteen pronssimiekka, jonka puinen kahva oli lahonnut pois. Tämän vuoksi miekan ponsi oli irrallaan. Lisäksi löytyi pronssipuukon terä, pronssinen neula (ompelemiseen, tatuointiin, kynsien puhdistamiseen), pronssiset pinsetit parran siistimiseen, tutulus, kaksoisnappi punaisella koristeella, hakaneula eli fibula, tuluskivi ja sarvesta valmistettu hiuslaite.[7]
Trindhøjn lapsi (C)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsen arkku oli luonnollisesti lyhyempi kuin miesten arkku. Se oli 1,7 metriä pitkä ja 50 senttimetriä leveä. Se oli ajoitettu vuosirenkaistaan vuodelle 1356 eaa., mutta se kaadettiin todennäköisesti noin vuonna 1330 eaa.[4] Sen jälkeen, kun lapsi oli laitettu arkkuun, se oli lukittu lyömällä arkun päissä olevista rei'istä läpi kiilamaiset puutapit.[3]
Lapselle oli laitettu hautaan hauta-antimia. Arkusta löydettiin pronssinen rannerengas, lyijyinen nappi, meripihkainen pallohelmi reiällä ja pätkä lankaa. Muut hauta-antimet oli ryöstetty kaivauksien aikana.[8]
Muut hautaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten museon jäsenille kerrottiin vuonna 1861, oli kummusta löydetty vuonna 1830 tammiarkku, jonka pronssiesineet olivat hävinneet. Mitään tietoa arkun sisällöstä ei ole. Lisäksi tiedetään, että kumpuun oli haudattu myöhemmin ainakin yksi polttohautaus, joka tyyppinsä vuoksi on tammiarkkuja myöhäisempi hautaus.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kongeån jokilaakson hautakumpuja on yli 30, ja niistä ovat tutkittuja Store Kongehøj, Guldhøj, Trindhøj ja Skelhøj.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f The man from Trindhøj Tanskan kansallismuseo. Viitattu 24.4.2018.
- ↑ a b c Harding, Merete: Trindhøj Den Store Danske. Tanska: Gyldendal. Viitattu 24.4.2018. (tanskaksi)
- ↑ a b c d e f g h Guder og grave: Trindhøj guderoggrave.dk. Tanska. Viitattu 24.4.2018. (tanskaksi)
- ↑ a b c Kyvik, Gro O.: Fenomenologiske perspektiver: Gravritualer i bronsealder (PDF) Universitetet i Bergen arkeologiske skrifter. 2005. Bergen, Norja: Bergenin yliopisto. Viitattu 24.4.2018. (norjaksi)
- ↑ a b Olsen, Jesper & al.: Chronology of Danish Bronze Age Based on 14C Dating Cremated Bone. Radiocarbon, 2011, 53. vsk, nro 2, s. 261–275. Arizona, USA: University of Arizona. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Guder og grave: Trindhøj A (mies) guderoggrave.dk. Tanska. Viitattu 24.4.2018. (tanskaksi)
- ↑ Guder og grave: Trindhøj B (mies) guderoggrave.dk. Tanska. Viitattu 24.4.2018. (tanskaksi)
- ↑ Guder og grave: Trindhøj C (lapsi) guderoggrave.dk. Tanska. Viitattu 24.4.2018. (tanskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rössle, Anna: Han, hon eller hen i Håga- Vad spelar det för roll? (PDF) 2016. Uppsala, Ruotsi: Uppsalan yliopisto. Viitattu 29.4.2018. (ruotsiksi)