Guldhøj
| Guldhøj | |
|---|---|
| Guldhøj | |
 Alkuperäinen retkituoli Tanskan kansallismuseossa |
|
| Sijainti | |
  Guldhøj |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Tanska |
| Paikkakunta | Vamdrup |
| Historia | |
| Tyyppi | hautakumpu |
| Ajanjakso | pronssikausi |
| Huippukausi | 1381 eaa. [1] |
| Kulttuuri | Skandinavian pronssikausi |
| Merkitys | kolme tammiarkkuhautaa |
| Aiheesta muualla | |
Guldhøj on entinen hautakumpu Skandinavian pronssikaudelta, joka sijaitsee Vamdrupissa, Vester Vamdrupin luoteispuolella, Etelä-Jyllannissa Tanskassa. Se ajoitetaan sisältämiensä kolmen tammiarkkujen vuosirenkaista Monteliuksen periodille II eli 1389 eaa. Hautaus on kuuluisa myös siitä löytyneen antiikkisen retkituolin vuoksi, sillä siitä on tehty kopio moderniksi huonekaluksi. Hautakumpu ajoitetaan noin 1380 eaa. eli se sijoittuu pronssikaudelle periodille II.[1][2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautakumpua tutkivat vuonna 1891 V. Boye ja H. Petersen apunaan joukko työmiehiä. Työ tehtiin ripeästi ja paikalle ei palattu enää jatkotutkimuksia varten. Kyseessä oli ensimmäinen tammiarkkuhautaukseen liittyvä arkeologinen kaivaus, joka dokumentoitiin siksi myös valokuvin. Kolmesta tammiarkusta on suoritettu dendrokronologinen analyysi, jonka avulla on arvioitu tammipuiden kaatamisvuodet. Ensimmäinen analyysi tehtiin arkuille B ja C vuonna 1975, ja toisella kertaa se tehtiin arkuille A ja C vuonna 2011.[1][2]
Hautaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautakumpu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1891, kun hautakumpua tutkittiin, mitattiin sen pohjan läpimitan olevan vähintään 31,4 metriä ja hautakummun korkeudeksi 4,26 metriä. Kumpu ei enää ollut alkuperäisissä mitoissaan, koska siitä oli kaivettu maata ja se oli ainakin osittain aktiivisessa viljelyssä. Kaivauksien jälkeen hautakummulla ei ollut enää tieteellistä arvoa ja kun vuonna 1954 paikalla tehtiin inventointi, kirjoitettiin siitä vain lakoonistesti "kynnetty yli". Kummun jäänteitä ei rauhoitettu, koska ne eivät enää erottuneet maisemasta.[1]
Hautakummun rakenteesta ei ole jäänyt paljon kerrottavaa. Kaivauksen johtajat Boye ja Petersen havaitsivat siinä rakenteellisesti kaksi vaihetta. Aluksi oli rakennettu pieni kumpu, joka piirroksista päätelleen olisi rakennettu hautauksen A ympärille. Hautaukset B ja C sijaistivat tämän kummun reunalla. Myöhemmin hautakumpua laajennettiin lopullisiin mittoihinsa, joita ei voida enää kunnolla arvioida. Kun hautakumpu oli suljettu, muodostui siihen kostea ydin, jossa maahan jäänyt happi kului nopeasti loppuun. Kostean ytimen ympärille kehittyi tiivis pelkistyneestä raudasta muodostunut kova ja tiivis kuori. Tämä rautakuori mahdollisti haudan hyvän säilymisen vuosisatojen ajan.[1][3]
Hautakummun päällisosassa sijaitsi vähintään kaksi uurnahautausta, jossa vainajan poltetut jäännökset sijoitettiin keraamiseen uurnaan. Uurnat kaivettiin matalaan kuoppaan ja peitettiin. Näiden lisäksi havaittiin ruumishautaus, jonka ikää ei osattu määrittää.[1]
Hautakumpu ei ollut säilynyt koskemattomana. Keskimmäinen tammiarkku, johon oli haudattu aikuinen, oli ryöstetty. Siihen oli ilmeisesti päästy käsiksi kaivamalla hautakumpuun päältäpäin syvä kuoppa ja sitten tammiarkkuun oli hakattu kirveellä reikä. Arkusta olisi otettu tai yritetty ottaa talteen metalliesineet (kuten yleensä tehdään). Keppi, jolla esineet ronkittiin aukosta talteen, makasi arkun vieressä. Löydetyt kolme arkkua ovat tutkijoiden arvioiden mukaan kuuluneet samalle perheelle.[1][3]
Guldhøjn mieshauta (hauta A)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautaus oli tehty kaksoisarkkuun, jossa sisin arkku oli 2,7 metriä pitkä, kuorittu ja halkaistu tammen puunrunko, jonka puoliskot oli koverrettu sisäpuoliltaan ontoiksi. Vainaja, joka on määritetty mieheksi, asetettiin sisäarkun pohjapuoliskoon ja tammiarkku suljettiin toisella puoliksolla. Kun vainaja oli suljettu sisäarkkuun, laitettiin se vielä suurempaan 3,5 metriä pitkään tammiarkkuun, joka oli rakennettu samalla tavalla. Tästä arkusta oli jätetty puun pinnan kuorikerros poistamatta. Arkkuja tukevista kivikerroksista ei ole yhdenkään arkun kohdalla mainintaa. Arkun puunrungon vuosirenkaista tehtiin tukin dendrokronologinen analyysi. Puun kaatamisvuodeksi saatiin vuoden tarkkuudella 1389 eaa.[4][2][3]
Vainaja ja arkkuun pannut tavarat poistettiin paikan päällä. Tutkimukset saivat hautavaatetuksesta selville seuraavaa. Arkun pohjalle oli aluksi levitetty eläimen nahka, jonka päälle vainaja laitettiin puettuna makaamaan (useimmiten selälleen). Haudassa oli mukana kaksi villaista myssyä, joista toinen oli edestä auki kuin irtonainen huppu. Toinen niistä oli vainajan päänalusena. Vainajalla oli mukanaan mantteli, mutta se oli vedetty hänen ylleen peitoksi. Mantteli ei ollut säilynyt kovinkaan ehjänä. Jaloissa hänellä oli villasta valmistetut ”kengät”, jotka oli ommeltu jalkoihin [5]. Mukana oli vielä nahkaiset kengät. Vainajalla on ollut jotakin villakankaasta valmistettua yllään, joka on vaatinut pronssisen vaateneulan (hakaneula), ja lanteillaan hänellä oli kiltti tai sitä vastaava vaatekappale. Sormessaan hänellä oli pronssisormus.[4][3]
Arkkuun oli laitettu mukaan eräitä esineitä. Sellainen oli reunuskirves, joka oli vielä varressaan kiinni (luetteloitu numerolla B5075). Kirveen varsi oli L-kirjaimen muotoinen ja terä oli sidottu varren taipuneen pään halkaistuun osaan narulla. Mukaan oli laitettu myös hyvin säilynyt pronssinen tikari ja sen tuppi (B5076), luinen lusikka (B5078) ja puunkuoresta valmistettu pyöreäpohjainen kannellinen rasia (B5081). Rasian lisäksi oli mukana kaksi puusta koverrettua suurta kulhoa (B5079 ja B5080), joissa oli kummassakin korva. Toinen kulho makasi arkussa nurinpäin ja se oli koristelty tinanappiupotuksin. Tinanapit muodostivat tähtimäisen kuvion. Erikoisin esine oli leirituoli (B5077, tansk. klapstol, valokuva yllä), joka makasi haudassa kokoon taitettuna.[4][6][3][7]
Guldhøjn lapsihauta (hauta B)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen tammiarkkuhautaus oli lapsen hauta. Arkun pituus oli siksi vain 1,3 metriä pitkä. Arkun päissä oli koverrettu neliskanttiset reiät, joihin oli työnnetty hasselpuusta tehdyt kepit. Tammiarkusta analysoidut vuosirenkaat antoi sen kaatamisvuodeksi 1401 eaa.[4]
Guldhøjn aikuishauta (hauta C)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vainaja oli haudattu 2,7 metriä pitkään tammiarkkuun. Arkun kansi ja pohja oli lukittu toisiinsa kumpaankin päihin läpilyödyillä tapeilla. Arkku oli ryöstetty kylkeen tehdyn aukon kautta. Jäljelle oli jäänyt vain vainajan jäänteitä, nahkainen vuota ja villaisia vaatteen palasia. Esineistä oli jäänyt jäljelle puinen kaksoisnappi. Tämän hautauksen dendrokronologinen analyysi tuotti ensimmäisellä kertaa ajoituksen 1401 eaa., mutta toisella kertaa ajoituksen 1389 eaa. Tämä viimeinen analyysi on saatu yhden vuoden tarkkuudella. Se on vain 8 vuotta möyhäisempi kuin miehen hautaus.[4][2]
Guldhøjn retkituoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Retkituoli oli valmistettu kahdesta suorakulmion muotoisesta kehyksestä, jotka nivellettiin keskeltä yhteen ja ristikkäisiin asentoihin toisiinsa nähden. Istuinkangas (tai nahka) oli maatunut pois. Kyseessä on Tanskassa vanhin säilynyt tuoli.[6]
Vastaavia vanhemman Skandinavian pronssikauden tuolia on löydetty yhteensä 20 Tanskasta (5 kappaletta), Ruotsista (1) ja Pohjois-Saksasta (19) ja niitä esiintyi siellä 1400 eaa. alkaen. Niille löytyy vastineet Välimeren piiristä antiikin kaupunkivaltioiden palatseista ja niitä laitettiin sielläkin mukaan rikkaasti koristeltuihin hautoihin 1500–1300 eaa. Vastaavanlainen tuoli löytyi Tutankhamonin hautakammiosta Egyptissä. Hän kuoli vuonna 1327 eaa.[8][9]
Guldhøjn hautakummussa oleva tuoli oli kotimaista tekoa. Tanskalaiset suunnittelijat Ole Wanscher (vuonna 1934) ja nykyään Poul Hundevad ovat suunnitelleet nykyaikaiset tuolit tanskalaisiin koteihin.[8][10]
Guldhøjn muut hautaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautakummun lakialueelle oli tehty yksi ruumishautaus ja kaksi uurnahautausta. Ruumishaudasta ei ole kovinkaan monta mainintaa ja polttohautaukset olivat kumpikin omassa uurnassaan. Ruukun ominaisuuksista ei ole mainintoja. Ruumishaudan ajoitus on epäselvä, mutta uurnahaudat on yleensä tehtu pronssikauden periodin III jälkeen. Nämä hautaukset on kuitenkin ajoitettu varhaiselle rautakaudelle, joka ajoitetaan yleisesti 500 eaa.–400 jaa.[1]
Ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaivauksissa talteen otetusta hiilestä on teetetty radiohiiliajoitus, joka antoi 3130 BP (± 80 vuotta) eli 1180 eaa. Tammiarkun A kaatamisvuosi ajoitettiin vuosirenkaita analysoimalla 1381 eaa. ja tammiarkun C kaatamisvuodeksi tuli 1389 eaa. Lapsen arkkua ei ajoitettu. Voidaan ajatella, ett hautaus A olisi ollut ensimmäinen ja se määrittäisi, milloin hautakumpu alkujaan rakennettiin. Tämä vastaa Monteliuksen periodia II, joka ajoitetaan nykyään noin 1500–1300 eaa.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kongeån jokilaakson hautakumpuja on yli 30, ja niistä on tutkittuja: Store Kongehøj, Guldhøj, Trindhøj ja Skelhøj
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Guder og Grave: Guldhøj, viitattu 28.5.2018
- ↑ a b c d e Olsen, Jesper & al.: Chronology of Danish Bronze Age Based on 14C Dating Cremated Bone. Radiocarbon, 2011, 53. vsk, nro 2, s. 261–275. Arizona, USA: University of Arizona. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 28.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The graves from Guldhøj Tanskan kansallismuseo. Viitattu 28.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Guder og Grave: Guldhøj - hauta A, viitattu 28.5.2018
- ↑ Guder og Grave: Guldhøj - kengät, viitattu 28.5.2018
- ↑ a b Guder og Grave: Guldhøj - retkituoli, viitattu 28.5.2018
- ↑ A vessel with tin tacks Tanskan kansallismuseo. Viitattu 28.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b The chair as status symbol Tanskan kansallismuseo. Viitattu 28.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Fabian, Olaf: Noch Einmal zu den Klappschmeln der Älteren Nordischen Bronzezeit (PDF) muzeulbanatului.stormmedia.ro. 2009. Arkistoitu 29.5.2018. Viitattu 28.5.2018. (saksaksi)
- ↑ Design through the ages Tanskan kansallismuseo. Viitattu 28.5.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Krøyer, Olivia: Klapstol fra Guldhøj (Arkistoitu – Internet Archive) (valokuvia)