Tracy Chapman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tracy Chapman
Tracy Chapman 3.jpg
Syntynyt 30. maaliskuuta 1960 (ikä 54)
Tyylilajit pop rock folk

Tracy Chapman (s. 30. maaliskuuta 1964 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat) on amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, joka tunnetaan parhaiten kappaleista "Fast Car," "Talkin' Bout a Revolution," "Baby Can I Hold You," "Give Me One Reason" ja "The Promise"." Hän on myynyt moninkertaista platinaa ja voittanut useita grammy-palkintoja.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tracy alkoi soittaa kitaraa ja kirjoittaa lauluja jo lapsena. Hänet hyväksyttiin A Better Chance -ohjelmaan, joka tunnistaa, värvää ja kehittää lahjakkaita värillisiä oppilaita. Tämän ansiosta hän pääsi yksityiseen, yliopistoa varten valmentavaan Wooster-kouluun ja lopulta Tufts-yliopistoon Medofordissa Massachusettsissa.

Opiskelujen aikana Chapman alkoi esiintyä kaduilla ja soitti kitaraansa kahviloissa Cambridgessa. Valmistuttuaan hän sai sopimuksen SBK Recordssilta ja julkaisi ensimmäisen albuminsa Tracy Chapman (1988). Kriitikot ylistivät albumia ja hän aloitti kiertueen saadakseen kuulijakuntaa. Pian kesäkuussa 1988 televisoidun Nelson Mandelan 70-vuotisjuhlakonsertin jälkeen "Fast Car" lähti nousuun Yhdysvaltain listoilla. Albumi ja singlet myivät hyvin ja albumi myi moninkertaista platinaa sekä voitti neljä Grammya. Myöhemmin samana vuonna Chapman oli mukana Amnesty Internationalin Human Rights Now! Tour -kiertueella. VH1-kanavan nettisivujen mukaan hänen albuminsa auttoi pistämään alulle poliittisen korrektiuden aikakauden ja, kuten 10,000 Maniacsilla ja R.E.M:llä, hänen liberaalisella asenteellansa oli suuri vaikutus amerikkalaisilla yliopistokampuksilla 1980-luvun lopulla.[2]

Seuraava albumi Crossroads (1989) nautti pienempää suosiota ostajien keskuudessa. Vuoden 1992 julkaisun Matters of the Heart aikoihin Chapman soitti enää pienelle omistautuneelle yleisölle, mutta monien yllätykseksi vuonna 1995 julkaistu New Beginning oli menestys ja sitä myytiin 3 miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa. Siltä tuli hitti "Give Me One Reason", joka voitti parhaan rock-kappaleen Grammyn vuonna 1996. Vuonna 2000 julkaistiin Telling Stories, joka edusti enemmän rock-tyyliä kuin folkkia. Single "Telling Stories" sai paljon radiosoittoa Euroopassa. Vuoden 2002 albumi Let It Rain oli kuudes, ja Chapman kiersi Yhdysvaltoja ja Eurooppaa vuonna 2003 promotoidakseen sitä.

Where You Live julkaistiin vuonna 2005 ja Chapman kiersi sen yhteydessä suurimpia Yhdysvaltain kaupunkeja. Loppuvuodesta hän kiersi myös Eurooppaa.

"Where You Live" -kiertuetta pidennettiin vuodelle 2006 ja kesällä pidettiin 28 konserttia muun muassa seuraavissa maissa: Saksa, Italia, Ranska, Ruotsi, Suomi, Norja, Britannia ja Venäjä. 5. kesäkuuta Chapman esiintyi myös viidennessä Gala of Jazz -tilaisuudessa Lincoln Centerissa New Yorkissa.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1988 - Tracy Chapman

(US #1) RIAA: (USA: 6x Platinaa) (UK #1)
"Fast Car" (USA #6, UK #5)
"Talkin' 'Bout A Revolution" (USA #75)
"Baby, Can I Hold You?" (USA #48)

  • 1989 - Crossroads

(USA #9) RIAA: (USA: 1x Platinum) (UK #1)
"Crossroads" (USA #90, UK #61)
"Subcity"
"All That You Have Is Your Soul"

  • 1992 - Matters of the Heart

(USA #53) RIAA: (USA: Kultaa) (UK #19)
"Bang Bang Bang"
"Dreaming On A World"

  • 1995 - New Beginning

(USA #4) RIAA: (USA: 5x Platinaa)
"Give Me One Reason" (USA #3)
"New Beginning"
"Smoke and Ashes"
"The Promise"

  • 2000 - Telling Stories

(USA #33) RIAA: (USA: Kultaa)
"Telling Stories"

2001 - Collection
(UK #3)

  • 2002 - Let It Rain

(USA #25)
"You're The One"
"Another Sun"

  • 2005 - Where You Live

(USA #49)
"Change"
"America"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tracy Chapman all music guide. Viitattu 1.5.2013.
  2. Tracy Chapman VH!

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]