Nestekaasu
Nestekaasu (LPG englannin kielen termistä Liquefied Petroleum Gas) on normaalilämpötilassa ja -paineessa kaasumaisena esiintyvien propaanin ja butaanin seos, jota säilytetään paineistetussa säiliössä, jolloin ainakin osa siitä on nestefaasissa. Huoneenlämmössä kaasupullon sisäinen paine on noin 8 baaria. Nestekaasu on väritön ja hajuton kaasu, joka on 1,5 kertaa ilmaa painavampaa. Kaasu itsessään on hajuton, mutta siihen lisätään hajustetta, jotta vuodot voidaan havaita.[1]
Nestekaasua saadaan polttoaineen ja öljynjalostuksen sivutuotteena ja suoraan maaperän kaasuesiintymistä. EU-maissa ja Norjassa 47 % nestekaasusta on peräisin öljynjalostuksesta ja 53 % kaasuntuotantolaitoksista.[2] Useimmista muista kaasuista poiketen nestekaasu esiintyy nesteenä melko pienessä paineessa ja lähellä huoneen lämpötilaa.
Nestekaasulla on suuri energiatiheys, yksi kilogramma nestekaasua sisältää 12,8 kWh energiaa.
Suomessa kaupalliset nestekaasut ovat pelkkää propaania tai propaanin ja butaanin seosta, jota valmistaa Porvoon öljyjalostamo. Seoksessa voi olla esimerkiksi propaania 98 % ja butaania 2 %. Korkean propaanipitoisuuden vuoksi kaasua voidaan käyttää myös pakkassäällä.
Nestekaasun käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin suurin taloudellinen merkitys on teollisuudessa, jossa sen käyttö on monimuotoista esimerkiksi metalliteollisuuden energianlähteenä ja polttomoottorilla käyvissä trukeissa. Nestekaasua käytetään rakennusalalla asfaltti- ja bitumitöissä. Nestekaasua käytetään monipuolisesti erilaisissa lämmitysprosesseissa mm. lasin, teräksen ja posliinin valmistuksessa. Nestekaasua käytetään myös sulatukseen, hehkutukseen, päästämiseen, kuivatukseen ja juottamiseen. Nestekaasua käytetään käytännössä kaikilla teollisuuden aloilla happi-polttokaasupolttimissa[1]
Nestekaasua käytetään myös autojen polttoaineena myyntinimenä LPG tai Autogas. Useissa Länsi-Euroopan maissa se on liki yhtä yleinen näky huoltoasemilla kuin bensiini ja dieselöljy. Tällä hetkellä Euroopassa myydään nestekaasua ajoneuvokäyttöön 18 eri maassa, muun muassa Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Saksassa ja jopa Ruotsissa.[3] Suomessa sen käyttö on kielletty ainoastaan verotuksellisin perustein: ”Lievemmin verotetun tai verottoman polttoaineen … käyttäminen ajoneuvossa on kiellettyä.”[4]
Sähköverkon ulottumattomissa olevissa talouksissa sitä käytetään kaasuliesien polttoaineina ja -jääkaappien jäähdytykseen. Ammattikokit suosivat kaasuliesiä niiden ominaisuuksien takia: suuri teho, nopea tehonsäätö sekä mahdollisuus kallistaa pannua menettämättä lämpötehoa. Ravintolat käyttävät usein nestekaasua kaasuliesissä ja -grilleissä silloin, kun liitäntää maa- tai kaupunkikaasuverkkoon ei ole käytettävissä.
Nestekaasua käytetään polttoaineena kaasugrilleissä ja retkikeittimissä sekä matkailuvaunujen, matkailuautojen ja veneiden lämmityslaitteissa, liesissä ja jääkaapeissa. Retkikeittimiin myydään sekä propaania että propaanin ja butaanin seosta. Tämän takia retkeilijän tulee huomioida sääolot, sillä pakkasella butaania sisältävästä pullosta tulee huonosti kaasua (butaani kiehuu -0,5 °C:ssa), jolloin kannattaa käyttää propaania (kiehuu -42 °C:ssa).
Nestekaasua käsittelevää kansallista lainsäädäntöä: valtioneuvoston asetus nestekaasulaitosten turvallisuusvaatimuksista (858/2012).
Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hengitettynä nestekaasu ei ole myrkyllistä, mutta suurina määrinä siihen voi tukehtua.
Nestekaasupulloissa on varoventtiili, jonka tarkoituksena on päästää kaasua ulos, mikäli paine pullon sisällä nousee yli 25 baariin komposiittipullossa tai 35 baariin teräspullossa. Nestekaasupullo tulee säilyttää pystyasennossa huolellisesti ilmastoidussa tilassa ja auringolta suojattuna. Jos pullo on vaakatasossa, varoventtiili ei pääse kunnolla toimimaan.
Nestekaasu on hajutonta, mutta turvallisuussyistä siihen lisätään hajustetta, jotta vuodot voidaan havaita. Koska kaasu on noin 1,5 kertaa ilmaa painavampaa, vuoto kertyy helposti lattiakaivoihin ja kellareihin. Syttyäkseen täytyy ilma-nestekaasuseoksen tilavuudesta 2–10 % olla nestekaasua. Seos tarvitsee syttyäkseen lämmönlähteen, kuten avotulen tai kipinän. Tulipalon sattuessa pullotyypeistä komposiitti on turvallisin; pullo ei räjähdä, vaan kaasu vapautuu hitaasti komposiittimateriaalin sulaessa lämmön vaikutuksesta.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nestekaasun löysi amerikkalainen kemisti Walter Snelling. Snellingille oli annettu tehtäväksi selvittää, miksi bensiiniautoista häviää polttoainetta. Snelling havaitsi, että bensiinisäiliöstä haihtui kaasua, joka oli sekoitus erilaisia kevyitä kaasuja, kuten propaania ja butaania. Nämä voitiin nesteyttää ja varastoida paineen alaisina säiliöissä. Vuonna 1912 Snelling kehitti menetelmän kaasun erottamiseksi bensiinistä ja sen jälkeen menetelmän kaasun nesteyttämiseksi ja varastoimiseksi. Hän perusti nestekaasun pullottamiseen ja myymiseen keskittyvän yrityksen, American Gasol Companyn, joka oli ensimmäinen alallaan. Snellingin työ avasi tien nestekaasun laajalle hyödyntämiselle. [5]
1920-luvulla nestekaasua alettiin käyttää polttoaineena keittolaitteissa ja kotitalouksien lämmityksessä. Toisen maailmansodan aikana nestekaasun kysyntä kasvoi merkittävästi, koska se oli tärkeä polttoaine sekä siviili- että sotilaskäytössä. Sodan jälkeen käyttö laajeni teollisuudessa, maataloudessa ja liikenteessä. 1950- ja 1960-luvuilla nestekaasun käyttö ajoneuvojen polttoaineena yleistyi, kun öljykriisit ja polttoaineen saatavuuden vaihtelut saivat ihmiset etsimään vaihtoehtoisia energialähteitä. [5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c AGA; Nestekaasun jälleenmyyjän opas
- ↑ http://www.aegpl.eu/media/88280/lpg%20consumption%20in%20europe%20-%20division%20of%20supply%20-%20summary.pdf
- ↑ (hollanniksi) LPG-tankkausasemat Euroopassa http://lpg-stations.lpginfosite.nl/
- ↑ Liikenteen turvallisuusviraston polttoainemaksu http://www.ake.fi/AKE/Verotus/Polttoainemaksu/
- ↑ a b Kannisto, Osku: Nestekaasu hyötykäyttöön tekniikanmaailma.fi. Viitattu 23.4.2024.
