Kalajauho
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kalajauho on joko kokonaisesta kalasta tai ruokakalan perkuujätteistä keittämällä, puristamalla, kuivaamalla ja lopuksi jauhamalla valmistettu teollisuustuote, jota käytetään ensi sijassa kasvatetun kalan ja karjan rehuna. Lopputuotteena on ruskea jauho tai pelletit. Puristusvaiheessa kalasta poistetaan rasva ja saadaan kalaöljyä, joka voidaankin katsoa kalajauhoteollisuuden toiseksi päätuotteeksi.
Tuotantomäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailman kalajauhon tuotanto vuonna 2005 oli noin 6,2 miljoonaa tonnia ja kalaöljytuotanto noin 0,9 miljoonaa tonnia. Lähes puolet kalajauhotuotannosta tuli Etelä-Amerikan Tyynenmeren rannikolta Perusta (33 %) ja Chilestä (13 %); seuraavaksi tärkein tuotantoalue on Kaukoitä (Thaimaa, Kiina, Japani, yhteensä 15 %). Euroopan kärkimaat ovat Tanska, Islanti ja Norja (yhteensä 9 %). Etelä-Amerikan saaliissa on ollut suuria heilahteluja El Niño –sääilmiön takia; silti maailman kokonaistuotantomäärä on pysynyt jokseenkin vakaana viimeisten 20 vuoden ajan.
Raaka-aineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalajauhoa valmistetaan enimmäkseen varta vasten pyydetystä ulappaveden kalasta, joka on joko liian pientä ihmisravinnoksi tai jää käyttämättä markkinoiden puuttuessa. Toinen tärkeä raaka-aineen lähde ovat ruokakalan, kuten esimerkiksi turskan, perkuujätteet. Rehukalaksi käytettävän ulappakalan troolipyynti on viime vuosikymmeninä noussut keskeiseksi valtamerikalastuksen muodoksi. Esimerkiksi Koillis-Atlantilla teollisuuskalaksi pyydettävän mustakitaturskan saaliit ovat suuremmat kuin minkään muun kalan; Pohjanmeren kalastuksen kokonaissaaliista yli puolet oli kalajauhoksi prosessoitua tuulenkalaa. EU:ssa Tanskaa lukuun ottamatta kalajauhoa kuitenkin tuotetaan lähinnä perkuujätteistä.
Etelä-Amerikan länsirannikolla, joka siis on tärkein rehukalan kalastusalue, ensisijaiset saaliskalat ovat perunsardelli (Engraulis ringens), perunpiikkimakrilli (Trachurus murphyi) ja chilensilli (Stangomera bentincki). Euroopassa tärkeimmät kalajauhon lähteet ovat villakuore, mustakitaturska, tuulenkalat, kilohaili, harmaaturska ja silli.
Kalajauhoksi vuosittain käytetty kokonaiskalamäärä 2000-luvun alussa oli 30–35 miljoonaa tonnia (kuivaamattomana), joka on noin kolmannes maailman kaikesta kalansaaliista. Kalanviljely puolestaan tuotti noin 45 miljoonaa tonnia eli 43 % ihmisravinnoksi käytetystä määrästä.
Kalajauhon käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalajauhosta suurin osa käytetään kalanrehuna vesiviljelyssä (v. 2003 53 %, v. 2005 46 %; kalaöljystä osuus on noin 87 %). Sianrehuksi käytetään 24 %, siipikarjan rehuksi 22 % ja lemmikkieläimet saavat myös osansa. Kalajauhon käyttö märehtijöiden rehussa on EU:ssa kielletty vuodesta 2001 lähtien hullun lehmän tautiin (BSE) liittyen. Kalajauho itse ei aiheuta BSE-riskiä, mutta väärinkäytösten tai sekaannusten välttämiseksi kaikki eläinperäinen rehu on kielletty.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- FIN: Fishmeal Information Network (Arkistoitu – Internet Archive)
- FAO Newsroom 4 September 2006 (Arkistoitu – Internet Archive)