Ero sivun ”Baltian herttuakunta” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Jafeluv (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 319 muokkausta
p siirsi sivun Baltian yhdistynyt herttuakunta uudelle nimelle Baltian herttuakunta: pyynnöstä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 33: Rivi 33:
|alaviite =
|alaviite =
}}
}}
'''Baltian herttuakunta''' oli [[Latvia]]n ja [[Viro]]n alueet käsittänyt [[baltiansaksalaiset|baltiansaksalaisten]] johtama valtio, jonka itsenäisyyden oli tunnustanut [[Saksan keisarikunta]]. Valtio oli olemassa lyhyen aikaa vuonna 1918 ja se lakkasi olemasta saksalaismiehittäjien alkaessa poistua Baltiasta samana vuonna.
'''Baltian herttuakunta''' oli vuonna 1918 [[Latvia]]n ja [[Viro]]n alueet käsittänyt [[baltiansaksalaiset|baltiansaksalaisten]] johtama lyhytikäinen valtio, jonka itsenäisyyden tunnusti vain [[Saksan keisarikunta]]. Valtio lakkasi olemasta saksalaismiehittäjien alkaessa poistua Baltiasta.


==Historia==
==Historia==
Viron ja Liivinmaan ritarikunnat kutsuivat Tallinnaan ja Riiaan koolle maakokoukset, joissa valittiin edustajat 12. huhtikuuta Riiassa kokoontuneeseen maaneuvostoon. Maaneuvosto hyväksyi [[Wilhelm II]]:e osoitetun pyynnön tehdä Virosta ja Liivinmaastaperustuslaillinen valtio, joka olisi personaaliunionissa Preussin kuninkaaseen.<ref>Zetterberg 2007, s. 503</ref> Saksa ja [[Neuvosto-Venäjä]] olivat lopettaneet keskinäisen sotansa 27. elokuuta 1918 [[Brestin rauhansopimus|Brestin rauhansopimuksella]], jossa Neuvosto-Venäjä luopui kaikista oikeuksistaan Viroon ja [[Liivinmaa]]han. Baltiansaksalaiset anoivat keisari Wilhelm II:a ryhtymään Baltian herttuaksi, mutta tämän sijaan hän tunnustikin alueen itsenäiseksi 22. syyskuuta 1918. Herttuan virka aijottiin antaa tämän jälkeen [[Mecklenburg-Schwerrin]]in herttua [[Adolf Friedrich]]ille, joka oli kuulunut Saksalais-baltialaisen yhdistyksen johtokuntaan.<ref>Harjula 2009, s. 105</ref>
Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa oli miehittänyt Baltian. Viron ja Liivinmaan ritarikunnat kutsuivat [[Tallinna]]an ja [[Riika|Riiaan]] koolle maakokoukset, joissa valittiin edustajat 12. huhtikuuta Riiassa kokoontuneeseen maaneuvostoon. Maaneuvosto hyväksyi [[Wilhelm II]]:lle osoitetun pyynnön tehdä Virosta ja Liivinmaasta perustuslaillinen valtio, joka olisi personaaliunionissa [[Preussi]]n kuninkaaseen.<ref>Zetterberg 2007, s. 503</ref> Saksa ja [[Neuvosto-Venäjä]] olivat lopettaneet keskinäisen sotansa 27. elokuuta 1918 [[Brestin rauhansopimus|Brestin rauhansopimuksella]], jossa Neuvosto-Venäjä luopui kaikista oikeuksistaan Viroon ja [[Liivinmaa]]han. Baltiansaksalaiset anoivat keisari Wilhelm II:ta ryhtymään Baltian herttuaksi, mutta sen sijaan hän tunnustikin alueen itsenäiseksi 22. syyskuuta 1918. Herttuan virka aiottiin antaa tämän jälkeen [[Mecklenburg-Schwerrin]]in herttua [[Adolf Friedrich]]ille, joka oli kuulunut Saksalais-baltialaisen yhdistyksen johtokuntaan.<ref>Harjula 2009, s. 105</ref>


Vuoden 1918 syksyllä sota näytti kääntyvän Saksan tappioksi ja valtakunnankansleriksi nousi liberaali [[Baden]]in prinssi [[Maximilian von Baden]]. Tämä merkitsi pehmeämpää politiikkaa Saksassa, mikä näkyi myös miehitetyillä alueilla. Baltiansaksalainen siviilihallinto sai vallan Baltian sotilashallinnolta 17. lokakuuta. Riian maaneuvosto sai vallan 8. armeijalta, joka muutti pois [[Tartto|Tarto]]sta. Baltiansaksalaiset pelkäsivät menettävänsä koko Saksan sotilaalisen tuen pian. Tästä sy7ystä yritettiin saada tukea paikallisilta, mutta näiltä ei tukea juuri tullut. Aateliskuntien Tukholman edustaja [[von Stryk]] kiersi Tukholman lähetystöjä yrittäen saada Baltian valtiolle ympärysvaltojen tuen. 5. marraskuuta maaneuvosto kokoontui [[Riika|Riiassa]] ja se julistautui vallan korkeimmaksi käyttäjäksi. 7. marraskuuta se asetti hallitukseksi hoitoneuvoston, jonka puheenjohtajaksi tuli paroni [[Adolf Pilar von Pilchau]]n.<ref>Harjula 2009, s. 106</ref> Saksan valtiopäivät asettuivat kuitenkin valtion perustamista vastaan, koska sitä pidettiin Brest-Litovskin rauhansopimuksen vastaisena. Varsinaisesti Baltian herttuakunnan hanke ei kerinnyt toteutua ennen Saksan romahtamista myöhemmin marraskuussa.<ref>Zetterberg 2007, s. 504</ref>
Vuoden 1918 syksyllä sota näytti kääntyvän Saksan tappioksi, ja valtakunnankansleriksi nousi liberaali [[Baden]]in prinssi [[Maximilian von Baden]]. Tämä merkitsi pehmeämpää politiikkaa Saksassa, mikä näkyi myös miehitetyillä alueilla. Baltiansaksalainen siviilihallinto sai vallan Baltian sotilashallinnolta 17. lokakuuta. Riian maaneuvosto sai vallan 8. armeijalta, joka siirtyi pois [[Tartto|Tarto]]sta. Baltiansaksalaiset pelkäsivät menettävänsä Saksan sotilaallisen tuen pian. Tästä syystä yritettiin saada tukea paikalliselta väestöltä, mutta näiltä ei tukea juuri tullut. Aateliskuntien Tukholman edustaja [[von Stryk]] kiersi Tukholman lähetystöjä yrittäen saada Baltian valtiolle ympärysvaltojen tuen. 5. marraskuuta maaneuvosto kokoontui [[Riika|Riiassa]] ja julistautui vallan korkeimmaksi käyttäjäksi. 7. marraskuuta se asetti hallitukseksi hoitoneuvoston, jonka puheenjohtajaksi tuli paroni [[Adolf Pilar von Pilchau]].<ref>Harjula 2009, s. 106</ref> Saksan valtiopäivät asettuivat kuitenkin valtion perustamista vastaan, koska sitä pidettiin Brest-Litovskin rauhansopimuksen vastaisena. Varsinaisesti Baltian herttuakunnan hanke ei ehtinytkään toteutua ennen Saksan romahtamista myöhemmin marraskuussa.<ref>Zetterberg 2007, s. 504</ref>


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 29. marraskuuta 2010 kello 12.18

Baltian herttuakunta
Vereinigtes Baltisches Herzogtum
Baltian herttuakunnan lippu Baltian herttuakunnan vaakuna

osa  Saksan keisarikunta
Pääkaupunki Riika
Uskonnot Luterilaisuus
Kielet saksa
Edeltäjä(t) Ober Ost
Seuraaja(t)  Latvia
 Viro

Baltian herttuakunta oli vuonna 1918 Latvian ja Viron alueet käsittänyt baltiansaksalaisten johtama lyhytikäinen valtio, jonka itsenäisyyden tunnusti vain Saksan keisarikunta. Valtio lakkasi olemasta saksalaismiehittäjien alkaessa poistua Baltiasta.

Historia

Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa oli miehittänyt Baltian. Viron ja Liivinmaan ritarikunnat kutsuivat Tallinnaan ja Riiaan koolle maakokoukset, joissa valittiin edustajat 12. huhtikuuta Riiassa kokoontuneeseen maaneuvostoon. Maaneuvosto hyväksyi Wilhelm II:lle osoitetun pyynnön tehdä Virosta ja Liivinmaasta perustuslaillinen valtio, joka olisi personaaliunionissa Preussin kuninkaaseen.[1] Saksa ja Neuvosto-Venäjä olivat lopettaneet keskinäisen sotansa 27. elokuuta 1918 Brestin rauhansopimuksella, jossa Neuvosto-Venäjä luopui kaikista oikeuksistaan Viroon ja Liivinmaahan. Baltiansaksalaiset anoivat keisari Wilhelm II:ta ryhtymään Baltian herttuaksi, mutta sen sijaan hän tunnustikin alueen itsenäiseksi 22. syyskuuta 1918. Herttuan virka aiottiin antaa tämän jälkeen Mecklenburg-Schwerrinin herttua Adolf Friedrichille, joka oli kuulunut Saksalais-baltialaisen yhdistyksen johtokuntaan.[2]

Vuoden 1918 syksyllä sota näytti kääntyvän Saksan tappioksi, ja valtakunnankansleriksi nousi liberaali Badenin prinssi Maximilian von Baden. Tämä merkitsi pehmeämpää politiikkaa Saksassa, mikä näkyi myös miehitetyillä alueilla. Baltiansaksalainen siviilihallinto sai vallan Baltian sotilashallinnolta 17. lokakuuta. Riian maaneuvosto sai vallan 8. armeijalta, joka siirtyi pois Tartosta. Baltiansaksalaiset pelkäsivät menettävänsä Saksan sotilaallisen tuen pian. Tästä syystä yritettiin saada tukea paikalliselta väestöltä, mutta näiltä ei tukea juuri tullut. Aateliskuntien Tukholman edustaja von Stryk kiersi Tukholman lähetystöjä yrittäen saada Baltian valtiolle ympärysvaltojen tuen. 5. marraskuuta maaneuvosto kokoontui Riiassa ja julistautui vallan korkeimmaksi käyttäjäksi. 7. marraskuuta se asetti hallitukseksi hoitoneuvoston, jonka puheenjohtajaksi tuli paroni Adolf Pilar von Pilchau.[3] Saksan valtiopäivät asettuivat kuitenkin valtion perustamista vastaan, koska sitä pidettiin Brest-Litovskin rauhansopimuksen vastaisena. Varsinaisesti Baltian herttuakunnan hanke ei ehtinytkään toteutua ennen Saksan romahtamista myöhemmin marraskuussa.[4]

Lähteet

  • Mirko Harjula: Viro 1914-1922. Maailmansota, vallankumoukset, itsenäistyminen ja vapaussota. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-085-1.
  • Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203.

Viitteet

  1. ↑ Zetterberg 2007, s. 503
  2. ↑ Harjula 2009, s. 105
  3. ↑ Harjula 2009, s. 106
  4. ↑ Zetterberg 2007, s. 504
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Baltian_herttuakunta&oldid=9453332”