Ero sivun ”Todistuksen taakka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi: en:Philosophic burden of proof |
→Aiheesta muualla: Todistustaakka ja De Morganin laki |
||
| Rivi 35: | Rivi 35: | ||
*[http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/todistustaakka.html Skepsis: todistustaakka] |
*[http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/todistustaakka.html Skepsis: todistustaakka] |
||
*[http://www.argumentti.fi/metafysiikka_todistustaakka/logiikka_metafysiikka.php?id=86 Argumentti.fi: Todistustaakka ja De Morganin laki] |
|||
[[Luokka:Argumentointi]] |
[[Luokka:Argumentointi]] |
||
Versio 10. toukokuuta 2010 kello 11.54
Todistuksen taakka eli todistustaakka on väitteen esittäjällä. Erityisesti todistuksen taakka on olemassaoloväitteen esittäjällä.
Todistustaakka ajattelussa
Kun sanotaan, että on järkevää pitää jotain olemassaolevana, tarkoitetaan yleensä sitä, että käsitykselle on riittäviä todisteita eli hyviä, johdonmukaisia perusteita. Esimerkiksi jumalatodistusten avulla on pyritty osoittamaan, että jumalan olemassaoloon uskominen on järkevää eli että jumalan olemassaololle on perusteet.[1]
Monet uskovaiset ajattelevat, että uskoa jumalan olemassaoloon ei tarvitse perustella. Jumalaan uskominen on heille uskonkappale eli dogmi, käsitys, joka otetaan annettuna. Uskontoja arvostelevat taas pitävät uskontojen dogmaattisuutta niiden keskeisenä ongelmana. He kysyvät, miksi jumalan olemassaoloon pitäisi uskoa, kun jumalauskolle ei ole perusteita. Arvostelun mukaan uskonnollinen dogmaattisuus on lähtökohtaisesti järjetön asenne ja siihen liittyy usein kielteisiä käyttäytymismuotoja.[2]
Ateistit ajattelevat, että uskovien tulisi osoittaa, että jumala on olemassa. Jos tähän ei pystytä, ei ole järkevää uskoa jumalan olemassaoloon. Blaise Pascal totesi, että kantaaottamattomuus on epäuskon valitsemista, koska se, joka ei ota kantaa jumalan olemassaoloon, ei usko jumalan olemassaoloon. Täten on pakko valita joko usko tai epäusko.[3]
Ateistista käsitystä on pyritty puolustamaan esimerkiksi seuraavankaltaisella perusteluketjulla. On järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassaolemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon.[4]
Todistustaakka oikeustieteessä
Prosessioikeudessa todistustaakkaa koskevat periaatteet ja säädökset määräävät sen kumman oikeudenkäynnin osapuolen tulee esittää näyttö vaaditun tuomion edellytyksenä olevista olosuhteista. Esimerkiksi rikosprosessissa syyttäjän on näytettävä syytteensä toteen. Jos riittävää näyttöä ei ole, syyte hylätään eikä syyttömyysolettama kumoudu.
Keskeisin suomalainen todistustaakkasäännös on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §. Riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta. Jos vastaaja edukseen tuo esiin jonkin seikan, on hänenkin vahvistettava se todisteilla. Rikosasiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa nojautuu.
Poikkeuksellisesti joissain tilanteissa on käännetty todistustaakka. Esimerkiksi kunnianloukkausjutuissa syytetty voi tietyissä tilanteissa vapautua syytteestä vain jos kykenee todistamaan esittämänsä loukkaavan väitteen todeksi. Myös syrjintälainsäädännössä on säädetty käännetystä todistustaakasta. Mikäli etniseen vähemmistöön tms. ryhmään kuuluvalta henkilöltä evätään tavanomainen palvelu tai asiakassuhde, tulee palveluntarjoajan pystyä todistamaan, että kieltäytymiselle on ollut jokin muu kuin syrjinnäksi katsottava peruste. Useilla oikeudenaloilla suojataan heikompaa osapuolta. Esimerkiksi työoikeudessa työnantajan on todistettava se, että työsuhteen päättämiseen on ollut lailliset edellytykset. Myös kuluttajansuojalaissa on elinkeinonharjoittajalle osoitettu todistustaakka tietyistä kuluttajan eduksi säädetyissä tilanteista.
Hallintolainkäytössä ei osapuolella ole varsinaista todistustaakkaa, sillä hallintolainkäytölain mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Koistinen, Olli & Räikkä, Juha: Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan, s. 104. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9.
- ↑ Koistinen & Räikkä 1997, s. 110.
- ↑ Koistinen & Räikkä 1997, s. 105.
Pascal, Blaise: Mietteitä. (Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3. - ↑ Koistinen & Räikkä 1997, s. 111–112.
Kirjallisuutta
- Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.