Ero sivun ”Verokiila” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Selvennetty puoltavaa näkemystä |
{{tarkistettava}} tämän paikkansapitävyys on vähän niin ja näin, myös {{lähteetön}} sopisi |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{tarkistettava}} |
|||
'''Verokiila''' on työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus. Työnantajan työvoimakustannuksiin kuuluvat palkka ja työnantajamaksut kuten työeläke- sekä sosiaaliturvamaksu. Työntekijän nettotulo on bruttopalkka vähennettynä tuloverolla, sosiaaliturva-, työeläke- ja sairausvakuutusmaksuilla. Verokiilaa laskettaessa otetaan toisinaan myös huomioon [[arvonlisävero]]. |
'''Verokiila''' on työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus. Työnantajan työvoimakustannuksiin kuuluvat palkka ja työnantajamaksut kuten työeläke- sekä sosiaaliturvamaksu. Työntekijän nettotulo on bruttopalkka vähennettynä tuloverolla, sosiaaliturva-, työeläke- ja sairausvakuutusmaksuilla. Verokiilaa laskettaessa otetaan toisinaan myös huomioon [[arvonlisävero]]. |
||
Versio 14. helmikuuta 2006 kello 19.53
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Verokiila on työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus. Työnantajan työvoimakustannuksiin kuuluvat palkka ja työnantajamaksut kuten työeläke- sekä sosiaaliturvamaksu. Työntekijän nettotulo on bruttopalkka vähennettynä tuloverolla, sosiaaliturva-, työeläke- ja sairausvakuutusmaksuilla. Verokiilaa laskettaessa otetaan toisinaan myös huomioon arvonlisävero.
Työn verotus laskee työntekijän käytettävissä olevaa tuloa ja nostaa tuotteiden hintaa, koska työnantaja joutuu maksamaan työnantajamaksuja. Näin ollen verokiilan vaikutus on suuri erityisesti työvoimavaltaisessa palvelutuotannossa. Tähän viitataan puhuttaessa kaksinkertaisesta verokiilasta. Taloustieteen näkökulmasta verokiilan voidaan sanoa heikentävän talouden tehokkuutta, koska se vääristää palvelu- ja teollisuustuotannon suhdetta ihmisten preferensseihin nähden. Tuotantopuolen taloustiede esittää, että verokiila vähentää hyödyllistä työnjakoa ja erikoistumista, kun ihmisen kannattaa tehdä sellaistakin, johon hänellä ei ole suhteellista etua. Tässä vedotaan analogiaan tullien ja vapaakaupan kanssa.
Rajaverokiila on se veron lisäys, minkä joutuu maksamaan työtulojen lisääntyessä. Rajaverokiilan on valtioneuvoston kanslian raportissa esitetty vähentävän motiivia siirtyä tuottavampaan työpaikkaan ja investoida. Rajaverokiilaa on puolustettu sillä näkemyksellä, että progressiivinen tulovero ja muut työtuloon suhteutetut verot ja maksut olisivat oikeudenmukaisempia, tasa-arvoisempia ja käytännöllisempiä kuin könttäsummavero tai muu vero, jossa ei ole rajaverokiilaa.
Työn verotuksen kevennys pienentää verokiilaa. Toisaalta kiilaa voidaan vähentää tukemalla tuotantoa, esimerkiksi palveluja. Esimerkiksi Suomessa ja Tanskassa on otettu käyttöön kotitalousvähennys.