Ero sivun ”Feliks Dzeržinski” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Botti lisäsi: ko:펠릭스 드제르진스키 |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Dzeržinski pidätettiin viimeisen kerran 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa [[1917]] samalla kun muutkin poliittisen vangit keisarinvallan kaaduttua. [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] hän liittyi bolševikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan [[Smolnan instituutti|Smolna]]n turvallisuudesta, jota seurasi tehtävä Tšekan johdossa. Tšeka toimi paitsi [[terrori]]välineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa. |
Dzeržinski pidätettiin viimeisen kerran 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa [[1917]] samalla kun muutkin poliittisen vangit keisarinvallan kaaduttua. [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] hän liittyi bolševikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan [[Smolnan instituutti|Smolna]]n turvallisuudesta, jota seurasi tehtävä Tšekan johdossa. Tšeka toimi paitsi [[terrori]]välineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa. |
||
[[Venäjän sisällissota|Sisällissodan]] jälkeen Dzeržinski toimi [[Buharin]]in, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja kannatti [[NEP|uutta talouspolitiikkaa]] toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924. |
[[Venäjän sisällissota|Sisällissodan]] jälkeen Dzeržinski toimi [[Buharin]]in, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja kannatti [[NEP|uutta talouspolitiikkaa]] toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924. |
||
Hän kuoli sydänkohtaukseen 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa. Sydänkohtaus tuli välittömästi hänen pidettyään huonokuntoisena ja sairaana keskuskomiteassa puheen, jossa hän voimakkaasti tuomitsi ns. yhtyneen opposition, jota johtivat [[Leon Trotsk]i], [[Grigori Zinoviev]] ja [[Lev Kamenev]]<ref>Isaac Deutscher, The Prophet Unarmed: Trotsky 1921 - 1929, Oxford University Press, 1959, ISBN 1859844464, sivu 279</ref>. |
|||
Dzeržinski järjesti mekaanisten [[laskin|laskukoneiden]] tuotannon [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]]; koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Hän järjesti myös [[Leica]]-kameroiden kopiointia ensin orpolasten työprikaatissa, myöhemmin erillisessä tehtaassa [[Ukraina]]ssa. Kameran mallinimeksi tuli F.E.D. |
Dzeržinski järjesti mekaanisten [[laskin|laskukoneiden]] tuotannon [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]]; koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Hän järjesti myös [[Leica]]-kameroiden kopiointia ensin orpolasten työprikaatissa, myöhemmin erillisessä tehtaassa [[Ukraina]]ssa. Kameran mallinimeksi tuli F.E.D. |
||
Versio 20. joulukuuta 2009 kello 14.09
Feliks Edmundovitš Dzeržinski (ven. Феликс Эдмундович Дзержинский, puolalaisittain Feliks Dzierżyński, 11. syyskuuta 1877 – 20. heinäkuuta 1926) oli bolševikkivallankumouksellinen, joka perusti salaisen poliisin Tšekan. Hänen lempinimensä oli Rauta-Feliks. Neuvostoliittolaisessa lastenkirjallisuudessa häntä kuvattiin myös Lasten ystäväksi.
Dzeržinski kuului syntyjään puolalaiseen szlachtaan eli aatelistoon. Hänen isänsä Edmund opetti kymnaasissa Taganrogissa ennen jäämistään eläkkeelle perheen huvilalle nykyisellä Valko-Venäjällä. Äiti Helena Januszewska oli aristokraattisesta perheestä. Isän kuoleman 1882 jälkeen äiti kasvatti pojasta katolilaisen ja nationalistin. Hän toivoi pojastaan pappia, mutta Feliks erotettiin gymnasiumista kaksi kuukautta ennen valmistumista radikaalin toiminnan vuoksi. Dzeržinskin toiminta Liettuan sosiaalidemokraattisessa puolueessa päättyi pidätykseen 1897. Hänet karkotettiin Siperiaan kaikkiaan kolmeen otteeseen ja hän pakeni joka kerta. Vuonna 1899 hän perusti Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen Varsovassa. SDKPiL yhdistettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueeseen 1906 ja Dzeržinski sai paikan sen keskuskomiteasta.
Dzeržinski pidätettiin viimeisen kerran 1912 ja tuomittiin kovaan pakkotyöhön. Hänet vapautettiin maaliskuussa 1917 samalla kun muutkin poliittisen vangit keisarinvallan kaaduttua. Pietarissa hän liittyi bolševikkien keskuskomiteaan ja toimi olennaisessa osassa lokakuun 1917 vallankaappauksessa. Hän vastasi bolševikkien päämajan Smolnan turvallisuudesta, jota seurasi tehtävä Tšekan johdossa. Tšeka toimi paitsi terrorivälineenä vallankumouksen vihollisia vastaan, se myös hallinnoi rautatietä, tuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa.
Sisällissodan jälkeen Dzeržinski toimi Buharinin, Rykovin, Tomskin ja Smirnovin oikeisto-opposition kanssa ja kannatti uutta talouspolitiikkaa toimiessaan kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuodesta 1924.
Hän kuoli sydänkohtaukseen 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa. Sydänkohtaus tuli välittömästi hänen pidettyään huonokuntoisena ja sairaana keskuskomiteassa puheen, jossa hän voimakkaasti tuomitsi ns. yhtyneen opposition, jota johtivat [[Leon Trotsk]i], Grigori Zinoviev ja Lev Kamenev[1].
Dzeržinski järjesti mekaanisten laskukoneiden tuotannon Neuvostoliitossa; koneen tyyppinimi oli Feliks ja lempinimi luonnollisesti rautafeliks. Hän järjesti myös Leica-kameroiden kopiointia ensin orpolasten työprikaatissa, myöhemmin erillisessä tehtaassa Ukrainassa. Kameran mallinimeksi tuli F.E.D.
- ↑ Isaac Deutscher, The Prophet Unarmed: Trotsky 1921 - 1929, Oxford University Press, 1959, ISBN 1859844464, sivu 279