Sotilaskarkuruus Suomessa

Sotilaskarkuri tarkoittaa Suomessa sotilasta, joka on ollut luvatta poissa joukko-osastostaan rauhan aikana 3 vuorokautta tai sota-aikana 1 vuorokauden tai jos poissaolo on aiheuttanut vakavaa haittaa. Sotilaskarkuruutta pidetään yleisesti vakavana rikoksena, varsinkin sodan aikana, mutta rangaistukset voivat vaihdella laajasti; palveluksesta erottamisesta aina teloittamiseen asti. Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu nykylainsäädännöstä.

Joskus termiä rintamakarkuri voidaan käyttää myös poliittisessa kontekstissa kuvamaan ryhmäpäätöksestä livennyttä henkilöä.

Sotilaskarkuruus Suomessa toisessa maailmansodassa

Yhteensä karkuruus- ja pakoilurikoksiin syyllistyi Suomessa noin 31 000–35 000 miestä, joista arviolta runsas puolet oli varsinaisia karkureita. Karkuruus painottui sekä absoluuttisesti että reserviläisten määriin suhteutettuna selvästi Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Itä-Hämeeseen ja Pohjois-Uudellemaalle. Karkuruus painottui maaseudulle ja tiettyihin kuntiin; jossain pitäjässä karkureita saattoi olla paljon, kun taas naapuripitäjässä ei lainkaan. Kuntakohtaisesti suurin suhteellinen karkureiden osuus oli Kolarissa, 7,8 %.

Katso myös

• Metsäkaarti
• Munsalan radikalismi
• Sotamies Hytin tapaus

Kirjallisuutta

• Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
• Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.
• Lars Stenström: Krigsvägar. 1997.
• Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid.
• Helge Smedjebacka ; suomentanut Matti Kettunen, Jääkärikenraalin elämä. F. U. Fagernäs 1894-1980
• Juutilainen, Antti: Rinta rinnan: Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939–1944. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21913-4. .
• Matts Andersen; Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
• Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945