Ero sivun ”Rippikoulu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: sw:Kipaimara |
p →Rippikoulun historiaa: fix |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
==Rippikoulun historiaa== |
==Rippikoulun historiaa== |
||
Rippikoululla oli 1600-1800 -luvuilla huomattavasti nykyistä suurempi merkitys yksilön asemalle yhteiskunnassa; kirkon ja yhteiskunnan ollessa kiinteästi yhteydessä toisiinsa rippikoulun käyminen ei tehnyt nuoresta ainoastaan hengellisessä mielessä täysivaltaista seurakunnan jäsentä, vaan konfirmaatio nähtiin [[siirtymäriitti]]nä [[aikuistumisriitti|lapsuudesta aikuisuuteen]]. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen, mikä sisälsi oikeuden osallistua [[ehtoollinen|ehtoolliselle]] juoda [[ |
Rippikoululla oli 1600-1800 -luvuilla huomattavasti nykyistä suurempi merkitys yksilön asemalle yhteiskunnassa; kirkon ja yhteiskunnan ollessa kiinteästi yhteydessä toisiinsa rippikoulun käyminen ei tehnyt nuoresta ainoastaan hengellisessä mielessä täysivaltaista seurakunnan jäsentä, vaan konfirmaatio nähtiin [[siirtymäriitti]]nä [[aikuistumisriitti|lapsuudesta aikuisuuteen]]. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen, mikä sisälsi oikeuden osallistua [[ehtoollinen|ehtoolliselle]] juoda [[alkoholijuoma|alkoholia]] ja [[kahvi]]a, polttaa [[tupakka]]a ja seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Vapauden lisäksi nuoren odotettiin myös kantavan enemmän vastuuta yhteisön elämässä kuin ennen rippikoulua. Kaikkein tärkeimmäksi saavutukseksi kuitenkin nähtiin naimalupa eli oikeus solmia [[avioliitto]] ja perustaa [[perhe]]. Rippikoulun läpipääseminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä se edellytti kykyä lukea [[Raamattu]]a ja tuntea [[Katekismus|Katekismuksessa]] selitettyjä kristinuskon opetuksia. Rippikoulun reputtaminen oli häpeällistä, sillä se johti avioliittokieltoon ja yhteisön halveksuntaan. Monet joutuivat käymään rippikoulun monta kertaa ennen kuin pääsivät sen läpi.<ref>[http://www.evl.fi/kkh/ktk/rippikoul.htm#historia Evl.fi]</ref> |
||
Rippikoulua on uudistettu voimakkaasti 1970-luvulta lähtien uusien pedagogisten virtausten mukaisesti. 1980-luvun rippikoulusuunnitelmassa oli kirjattu kullekin oppitunnille yksityiskohtaiset oppimistavoitteet. Viimeisin valtakunnallinen rippikoulusuunnitelma vuodelta 2001 painottaa entistä enemmän oppijoiden omien lähtökohtien huomioimista ja heidän tarvettaan tulla kuulluksi ja pohtia asioita itsenäisesti. Se antaa myös aiempaa suuremmat valtuudet rippikoulun toteuttamiseen vaihtelevilla tavoilla. Teologisesti rippikoulun perustavoite on kuitenkin sama kuin ennen: kristinuskon perusteiden järjestelmällinen opettaminen. |
Rippikoulua on uudistettu voimakkaasti 1970-luvulta lähtien uusien pedagogisten virtausten mukaisesti. 1980-luvun rippikoulusuunnitelmassa oli kirjattu kullekin oppitunnille yksityiskohtaiset oppimistavoitteet. Viimeisin valtakunnallinen rippikoulusuunnitelma vuodelta 2001 painottaa entistä enemmän oppijoiden omien lähtökohtien huomioimista ja heidän tarvettaan tulla kuulluksi ja pohtia asioita itsenäisesti. Se antaa myös aiempaa suuremmat valtuudet rippikoulun toteuttamiseen vaihtelevilla tavoilla. Teologisesti rippikoulun perustavoite on kuitenkin sama kuin ennen: kristinuskon perusteiden järjestelmällinen opettaminen. |
||
Versio 27. toukokuuta 2009 kello 20.21
Rippikoulu on osa evankelis-luterilaisen kirkon jatkuvaa ja ihmisen koko eliniän kestävää kasteopetusta. Virallisena tunnustuksellisena tavoitteena on, että rippikoululainen vahvistuu siinä uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, johon hänet on pyhässä kasteessa otettu, kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen ja elää rukouksessa ja seurakuntayhteydessä. Käytännön tavoitteena on, että uudet sukupolvet saadaan tutustutettua seurakuntien toiminnan mielekkyyteen ja kirkko siten kykenee jatkossakin pitämään kiinni vahvasta jäsenpohjastaan. Monissa muissa maissa, joissa rippikoulun asema ei ole yhtä vahva, ovat valtionkirkot kärsineet suurempaa jäsenkatoa.
Rippikoulu päättyy konfirmaatiotilaisuuteen.
Rippikoulun historiaa
Rippikoululla oli 1600-1800 -luvuilla huomattavasti nykyistä suurempi merkitys yksilön asemalle yhteiskunnassa; kirkon ja yhteiskunnan ollessa kiinteästi yhteydessä toisiinsa rippikoulun käyminen ei tehnyt nuoresta ainoastaan hengellisessä mielessä täysivaltaista seurakunnan jäsentä, vaan konfirmaatio nähtiin siirtymäriittinä lapsuudesta aikuisuuteen. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen, mikä sisälsi oikeuden osallistua ehtoolliselle juoda alkoholia ja kahvia, polttaa tupakkaa ja seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Vapauden lisäksi nuoren odotettiin myös kantavan enemmän vastuuta yhteisön elämässä kuin ennen rippikoulua. Kaikkein tärkeimmäksi saavutukseksi kuitenkin nähtiin naimalupa eli oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Rippikoulun läpipääseminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä se edellytti kykyä lukea Raamattua ja tuntea Katekismuksessa selitettyjä kristinuskon opetuksia. Rippikoulun reputtaminen oli häpeällistä, sillä se johti avioliittokieltoon ja yhteisön halveksuntaan. Monet joutuivat käymään rippikoulun monta kertaa ennen kuin pääsivät sen läpi.[1]
Rippikoulua on uudistettu voimakkaasti 1970-luvulta lähtien uusien pedagogisten virtausten mukaisesti. 1980-luvun rippikoulusuunnitelmassa oli kirjattu kullekin oppitunnille yksityiskohtaiset oppimistavoitteet. Viimeisin valtakunnallinen rippikoulusuunnitelma vuodelta 2001 painottaa entistä enemmän oppijoiden omien lähtökohtien huomioimista ja heidän tarvettaan tulla kuulluksi ja pohtia asioita itsenäisesti. Se antaa myös aiempaa suuremmat valtuudet rippikoulun toteuttamiseen vaihtelevilla tavoilla. Teologisesti rippikoulun perustavoite on kuitenkin sama kuin ennen: kristinuskon perusteiden järjestelmällinen opettaminen.
Rippikoulu nykyään
Rippikoulun laajuus on 80 tuntia. Rippikoulun eri tilaisuuksista ja osallistumisista muodostuu puolen vuoden jakso. Lähes kaikissa rippikouluissa on mukana isosia. He ovat muutaman vuoden vanhempia nuoria, jotka johtavat rippikoulussa omia ryhmiä ja hoitavat monia käytännön tehtäviä.
Rippikoulu eli "ripari" on merkittävä osa suomalaista nuorisokulttuuria. Vuonna 2005 rippikoulun kävi 87,9% 15-vuotiaiden ikäluokassa ja vuonna 2006 88,2%.[2] Prosenttiluku on suurempi kuin kirkkoon kuuluvien määrä kaikissa ikäluokissa keskimäärin ja laskee hitaasti suunnilleen samaan tahtiin kuin kirkkoon kuuluvien määrä, pysytellen näin sen yläpuolella.
Rippikoululla on kolme eri päämuotoa:
- Leiririppikoulu
- Päivärippikoulu
- Iltarippikoulu
Selvästi suosituin rippikoulumuoto on leiririppikoulu. Vuonna 2003 90 % rippikouluista oli leirimuotoisia.[3] Nykyisin rippikoulut ovat tosin käytännössä yhdistelmiä leiri-, päivä-, ja iltarippikouluista. Leiripäivien ohella rippikoulu voi sisältää monia muitakin yhdessäolon muotoja, esimerkiksi päivä- ja iltakokoontumisia, retkiä, tutustumismatkoja, erilaisia vierailuja ja seurakunnallisia toimintahankkeita, sekä esimerkiksi arkkikirkkoja.
Myös seurakunnan hankkeet ja tempaukset, joiden suunnitteluun ja toteutukseen rippikoululaiset osallistuvat, soveltuvat rippikoulutyön kokonaisuuteen. Tarkoituksena on, että nuoret tutustuisivat seurakunnan toimintaan mahdollisimman monipuolisesti. Samalla halutaan huomioida nuorten elämänkysymykset ja odotukset, kuten myös yhteydet heidän vanhempiinsa ja paikalliset olosuhteet.
Eri rippikoulujen opetukset eivät ole kuitenkaan täysin yhteneviä, vaan eri rippileireillä annettu opetus heijastelee mielipide-eroja kirkon sisällä. Esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, kuten itsetyydytyksestä, homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä, saatetaan opettaa eri tavalla opettajasta riippuen. Toisaalta opettajat korostavat hyvin yhteisesti vastuullisuutta, toisen ihmisen kunnioittamista, kuuntelua ja lähimmäisenrakkautta. Laajemminkin rippikoulussa on kyse omien mielipiteiden ja käsitysten pohdinnasta.
Sisällöllisesti rippikoulu jakaantuu oppimiskokonaisuuksiin, joissa asioita käsitellään teemoittain. Kirkon uskon sisältö sekä rukous- ja jumalanpalveluselämän monet muodot ovat kaikki tasavertaisesti läsnä. Rippikoulun ydinsisältö voidaan kiteyttää kolmeen sanaan: elämä, usko, rukous.[4]
Rippikoulun järjestää ensisijaisesti seurakunta. Myös lukuisat kristilliset järjestöt pitävät rippikouluja.