Ero sivun ”Bernhard Indrenius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
linkki pois
Rivi 1: Rivi 1:
'''Bernhard [[Indrenius]]''', vapaaherra, ([[1812]]–[[1884]]) oli suomalainen [[jalkaväenkenraali]], joka [[Keisarillinen Venäjän armeija|Venäjän armeija]]ssa palveltuaan siirtyi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] siviilihallintoon.<ref name="kenraalit">[http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=199 Indrenius, Bernhard] – Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917</ref> [[Kaukasia]]ssa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen [[ritarihuone]]eseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † INDRENIUS] – [[Ritarihuone]]</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 INDRENIUS-ZALEWSKI] – [[Ritarihuone]]</ref> Osallistuttuaan [[Krimin sota]]an Indrenius nimitettiin [[Viipurin lääni]]n kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi [[senaattori]]na, [[Suomen asiain komitea]]n jäsenenä, [[Aleksanterin-Yliopisto]]n [[Helsingin yliopiston kansleri|varakanslerina]] sekä [[Suomen kenraalikuvernööri]]n viransijaisena.<ref>[http://www.worldstatesmen.org/Finland.htmlv Finland - Governors-general]</ref> Hänet korotettiin [[vapaaherra]]ksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.<ref name="F051" /><ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3491/ Indrenius, Bernhard (1812 - 1884)] – [[Kansallisbiografia]]</ref>
'''Bernhard Indrenius''', vapaaherra, ([[1812]]–[[1884]]) oli suomalainen [[jalkaväenkenraali]], joka [[Keisarillinen Venäjän armeija|Venäjän armeija]]ssa palveltuaan siirtyi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] siviilihallintoon.<ref name="kenraalit">[http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=199 Indrenius, Bernhard] – Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917</ref> [[Kaukasia]]ssa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen [[ritarihuone]]eseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † INDRENIUS] – [[Ritarihuone]]</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 INDRENIUS-ZALEWSKI] – [[Ritarihuone]]</ref> Osallistuttuaan [[Krimin sota]]an Indrenius nimitettiin [[Viipurin lääni]]n kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi [[senaattori]]na, [[Suomen asiain komitea]]n jäsenenä, [[Aleksanterin-Yliopisto]]n [[Helsingin yliopiston kansleri|varakanslerina]] sekä [[Suomen kenraalikuvernööri]]n viransijaisena.<ref>[http://www.worldstatesmen.org/Finland.htmlv Finland - Governors-general]</ref> Hänet korotettiin [[vapaaherra]]ksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.<ref name="F051" /><ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3491/ Indrenius, Bernhard (1812 - 1884)] – [[Kansallisbiografia]]</ref>


Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti ''Emanuel Indrenius'' ja kauppiaan tytär ''Kristiina Emilia [[Bruun]]'' Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti ''Lavrenti Vasilkovskin'' tytär ''Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja''.<ref name="kenraalit" /> Vuonna 1857 hän avioitui ''Henrik [[Clayhills]]in'' tyttären, ''Natalia Emilia Clayhillsin'' kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös [[Kyminkartano]]n kartanon.<ref>[http://koti.mbnet.fi/dickens/vehkis.html Vehkaluoto ]</ref>
Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti ''Emanuel Indrenius'' ja kauppiaan tytär ''Kristiina Emilia [[Bruun]]'' Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti ''Lavrenti Vasilkovskin'' tytär ''Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja''.<ref name="kenraalit" /> Vuonna 1857 hän avioitui ''Henrik [[Clayhills]]in'' tyttären, ''Natalia Emilia Clayhillsin'' kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös [[Kyminkartano]]n kartanon.<ref>[http://koti.mbnet.fi/dickens/vehkis.html Vehkaluoto ]</ref>

Versio 28. marraskuuta 2008 kello 07.58

Bernhard Indrenius, vapaaherra, (1812–1884) oli suomalainen jalkaväenkenraali, joka Venäjän armeijassa palveltuaan siirtyi Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.[1] Kaukasiassa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[2][3] Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Viipurin läänin kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[4] Hänet korotettiin vapaaherraksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[3][5]

Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja.[1] Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären, Natalia Emilia Clayhillsin kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös Kyminkartanon kartanon.[6]

Lähteet

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bernhard_Indrenius&oldid=5883784”