Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]]. |
234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]]. |
||
Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön. Patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat vieneet osia |
Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön. Patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet vieneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon [[1920-luku|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkejä uudistettiin [[1930-luku|1930-luvulla]], mikä paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, koska [[Neuvostoliitto]] sai [[Hangonniemi|Hangonniemen]]. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. [[1960-luku|1960-luvulla]] loputkin tykin asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä [[1983]]. |
||
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen. |
|||
== Lähteet == |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Ove Enqvist]] | Nimeke = Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998 | Julkaisija = Sotamuseo | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-25-1033-2}} |
|||
{{tynkä/Sota}} |
{{tynkä/Sota}} |
||
Versio 18. lokakuuta 2005 kello 16.53
234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) on suomalainen nimi yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.
234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 tuumaa. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin toisen maailmansodan aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.
234/50 Be:t oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin 1915.
Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön. Patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet vieneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkejä uudistettiin 1930-luvulla, mikä paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin talvisodan jälkeen, koska Neuvostoliitto sai Hangonniemen. Kolme tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykin asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä 1983.
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin 1970-luvulla vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
Lähteet
- Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998. Sotamuseo, 1999. ISBN 951-25-1033-2.