Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
431 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p
234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]].
 
Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön. Patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet vieneet tykkien osia mukanaan. Suomi osti uudet osat Bethlehem Steeliltä jakorjasi tykit olivat ampumakunnossaampumakuntoon [[1920-luku|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkejä uudistettiin [[1930-luku|1930-luvulla]], mikä paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, koska [[Neuvostoliitto]] sai [[Hangonniemi|Hangonniemen]]. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. [[1960-luku|1960-luvulla]] loputkin tykin asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä [[1983]].
 
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
 
== Lähteet ==
 
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Ove Enqvist]] | Nimeke = Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998 | Julkaisija = Sotamuseo | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-25-1033-2}}
 
{{tynkä/Sota}}

Navigointivalikko