Frank Marino

Frank Marino, Toronto 1986

Frank Marino (Francesco Antonio Marino) (s. 20. marraskuuta 1954, Montreal) on kanadalainen rock-kitaristi, laulaja, säveltäjä ja äänittäjä/tuottaja.

Frank Marinon ura

Nuoruus

Frank Marino syntyy Italialais Arabialaiseen perheeseen yhtenä viidestä lapsesta. Opiskelut keskeytyvät hänen ajauduttuaan sisarustensa vaikutuksesta hippikulttuurin asennemaailman pariin ja käyttämään huumausaineita kymmenvuotiaana. Hänestä tuleekin yksi 1960-luvun huumekulttuurin uhreista, kun LSD-yliannostus vie hänet 13 vuotiaana sairaalaan ja sieltä mielisairaalahoitoon. Paetakseen ahdistavaa ympäristöä, Marino valitsee kitaran ja musiikin ja opettelee kitaransoittoa itseopiskellen korvakuulolta. Aiemmin hän on soittanut rumpuja, joita oli alkanut soittaa jo viisivuotiaana, ihanteinaan Buddy Rich:in ja Elvin Jones:in kaltaiset jazz-rumpalit. Kitarasta Marino saa tukea pitkällisen huumeistavieroitusprosessin aikana. Muutamien kuukausien hoitojakson jälkeen Marino onnistuu pääsemään pois laitoshoidosta ja keskittyy muusikon uran luomiseen.

Mielisairaalakokemuksen jälkeen Marino omaksuu raittiin ja uskonnollisen elämäntavan. Yliannostuksen aikana koetut hallusinaatiot vaikuttavat suuresti Marinoon ja hän nimittää kokemuksiaan termillä "Mahogany Rush", josta tulee myös hänen ensimmäisen yhtyeen nimi. Kahden ensimmäisen levyn kansitaide kuvaa niitä LSD:n aiheuttamia hallusinaatioita, joita hän on kokenut. Maalaukset tekee Ivan Schwarz Marinon kuvausten perusteella.

Muiden aikalaistensa tavoin Frank kuuntelee mm. Jimi Hendrixiä joka on Marinon uran kolmena ensimmäisenä vuotena lähes yksinomainen musiikillisten vaikutteiden antaja.Suurimman vaikutuksen Marinoon on kuitenkin tehnyt Quicksilver Messenger Service yhtyeen kitaristi John Cippolina. Muita vaikutteita tarjosivat mm. The Beatles, The Doors, Santana,blues kitaristi Johnny Winter ja useat jazzmuusikot, kuten Miles Davis,George Benson, John Coltrane ja myöhemmin jopa jazz/viihde laulaja Tony Bennet sekä elokuvamusiikki. Ensimmäisen levynsä (Maxoom, 1973) levytykset hän aloittaa jo 16 vuotiaana (1972).

Muusikonura

Marino perustaa Mahogany Rush -yhtyeen Montrealissa vuonna 1970 yhdessä basisti Paul Harwoodin ja rumpali Jimmy Auyobin kanssa. Yhtyeen musiikkityyliksi muodostuu omaperäinen 1960-luvun psykedeelisen rockin, funkin ja jazz-rockin yhdistelmä. Yhtyeen ensimmäisen levyn julkaisee Kanadalainen Kot'ai levy yhtiö ja kaksi seuraavaa 20th Century (Fox) Records ennen siirtoa suurelle Columbia Record's levy yhtiölle . Yhtye konsertoi laajalti Yhdysvalloissa, Englannissa (1977) ja Japanissa (1978) palaten esiintymään Kanadaan suurien kiertueiden välillä. Skandinaviaan yhtye tulee esiintymään ensimmäistä kertaa 1980-luvun alussa ja esiintyy tällöin myös Suomessa.

Power Of Rock And Roll -levyllä (1981), Marino siirtyy musiikissaan tyylillisesti enemmän kohti Hard-/Heavy rock -tyyliä, palaten kuitenkin vuoden 1987 "Full Circle" levyllä alkuaikojen musiikilliseen fuusioon. Vuoden 1990 From The Hip -levyn jälkeen (n. 1993) Marino lopettaa useiksi vuosiksi aktiiviset kiertueet ja levytykset keskittyen muun muassa studiotyöskentelyyn perustamassaan levytysstudiossa sekä perheeseensä.

Myytyään studionsa hän havahtuu Internetin fanisivuston ihailijapalautteeseen ja vaatimuksiin uusista levytyksistä (tässä vahvasti osallisena fanisivuston ylläpitäjä Willy Parsons ja Marinon suomalaiset ystävät) ja aktivoituu jälleen pitkän tauon jälkeen säveltämään ja levyttämään. Muutamat esiintymiset vuosina 1997 ja 1998 johtavat useisiin esiintymisiin vuonna 1999. Eye Of The Storm -levy ilmestyi vuonna 2000 osoittaen pitkähkön tauon vain vahvistaneen hänen musiikillisia visiotaan. Levyn materiaali on saanut vaikutteita arabialaisesta musiikista. Vaikutteiden lähteenä Marinon arabialainen äiti ja perimä, tutuista Hendrix elementeistä ja jazz-rockista ja teksteissään hän ottaa mm. vahvasti kantaa sen hetkiseen maailmantilanteeseen ja politiikkaan. Levyn kitarasoolot osoittavat hänen saaneen lisää syvyyttä ilmaisuunsa ja uusia tyylillisiä vivahteita. Vuoden 2004 Real Live on suorastaan pysäyttävä osoitus miehen virtuositeetista ja levyn Hendrix -tulkinnat osoittavat Marinon olevan yksi keskeisistä Jimi Hendrixin musiikillisen perinnön ylläpitäjistä.

Laulajana Marino on tyyliltään ehkä lähinnä verrattavissa Doors-yhtyeen Jim Morrisoniin. Kitaran lisäksi Marino on soittanut levyillään syntetisaattoreita, rumpuja ja bassoa. Tämän lisäksi hän on muutamia kappalelainoja (mm. Hendrix, Beatles) lukuun ottamatta säveltänyt ja sovittanut yhtyeen kaiken materiaalin ja pääosin vastannut levytystensä äänitys- ja tuotantotyöstä.

Frank Marino kitaristina

Frank Marino ei omien sanojensa mukaan pidä itseään ensisijaisesti kitaristina, vaan muusikkona, joka on valinnut soittimekseen ja ilmaisuvälineekseen kitaran. Hänen kitaransoittotyyliään on usein verrattu Jimi Hendrix :in soittotyyliin (ensimmäinen levy Maxoom on omistettu Jimi Hendrixille, kuin myös siltä löytyvä kappale Buddy) johtuen siitä, että hän oli ensimmäisiä Hendrixin esittämään psykedeeliseen musiikkiin suuntautuneita muusikkoja ja kitaristeja, joka voimallisesti hyödynsi tätä kitaratyyliä omassa soitossaan. Marino sai tästä johtuen osakseen usein myös ilkeämielistä kritiikkiä (esim. uran alkuajan musiikkilehdistössä(esim. Creem magazine,Circus magazine ja jopa Rolling Stone Magazine) esiintyneet tekaistut väitteet, joiden mukaan hän olisi väittänyt olevansa Jimi Hendrixin reinkarnaatio ja myös musiikkilehdistön syytökset siitä että hän olisi vain pelkkä Hendrix imitaattori vailla omaa näkemystä ja substanssia). Huolimatta vahvoista Hendrix -vaikutteista, hän on luonut oman selkeästi tunnistettavan soittotyylin ja "soundin", ollen tyylillisesti etäämpänä Hendrixistä kuin monet hänen jälkeensä tulleet kitaristit.

Marinon tyylille tunnusomaista on 60-lukulainen, usein vahvasti efektoitu (mm. Flanger) kitarasoundi, taitava kitaran vibrakammen käyttö ja erilaiset kitaran tehokeinot kuten keinotekoiset huiluäänet ("artificial pinch harmonics", kuultavissa esim. Frank Marino & Mahogany Rush Live -levyn versiossa Johnny B. Goodesta) ja kitaran äänen voimakkuuden säädöllä ("volume") ja oktaavilaitteella aikaansaadut kirkkourku/pasuuna imitaatiot (kuultavissa esim."Frank Marino & Mahogany Rush Double Live" levyllä; Sky Symphony To A Little Town) ja kitarasooloissa suorastaan ylitsepursuava nuottien tulva. Marinon soolot perustuvat usein pentatoniseen (viisisävel) tai blues-asteikko :on sortumatta kuitenkaan tylsään maneerisuuteen. Energisen ja suorastaan raivoisan toteutuksen ansiosta Marinon kitaransoitto kohoaa vakuuttavan virtuositeetin tasolle.

Uransa alusta Marino on tunnusomaisesti käyttänyt Gibson SG kitaraa (myös ajoittain Fender Stratocaster:ia) ja ensimmäisillä levyillään Fenderin vahvistimia, myöhemmin Acoustic 270 transistorivahvistinta, sittemmin Marshall:ia (vain studio käytössä vuodesta 1976 lähtien) ja live-esiintymisissä osin itse rakentamaansa ja suunnittelemaansa (Mesa-Boogie:n kitaravahvistimeen perustuvaa) putki-etu-astetta ja esim. CROWN:in transistori -päätevahvistinta ja Onslow'n -putkipääteasteita.Vuodesta 2000 lähtien on Marino käyttänyt myös täysin kustomoituja Marshall vahvistimia. Efektilaitteitaan Marino on myös modifioinut itse, muokaten niistä mieleisiään.

Frank Marino ei ole laajalti tunnettu ja esillä musiikkimediassa , mutta monet nykyisin nimekkäät kitaristit, kuten esimerkiksi [[1]]Steve Vai, Steve Lukather, Zakk Wylde, Marty Friedman, Vinnie Moore, Shawn Lane, Paul Gilbert, George Lynch, Jennifer Batten, Ronnie Montrose ja Hendrix "imitaattori" Randy Hansen ovat maininneet hänet esikuvanaan. Marino ei ole koskaan ollut radioiden suosima artisti (joskin hänellä on ollut myös Billboard listasijoituksia), koska hän ei ole mm. kirjoittanut perinteisiä noin kolmen minuutin radio formaattiin sopivia kappaleita. Sen sijaan hän on menestynyt konserttilavoilla ja asianharrastajien kulttisuosikkina. Todellisen motivaationsa musiikin tekemiseen Marino on aina saanut kannattajiltaan, joita hän on halunnut miellyttää levy-yhtiöiden kaupallisten tavoitteiden sijaan.

Levytystuotannostaan omiksi henkilökohtaisiksi suosikeikseen Frank Marino mainitsee muun muassa levyt: World anthem, Mahogany Rush IV , Juggernaut ja Strange Universe.

TRIVIAA

• Frank Marinon perheeseen kuuluu vaimo ja kolme tytärtä.
• Kun Hän piti taukoa musiikkibisneksestä vuonna 1993 hankki hän toimeentulonsa rakentamalla tietokoneita . Kun hän palasi musiikin pariin vaimo Denise otti hoitaakseen yrityksen.
• Frank Marino on kristitty ja hänellä on vahva uskonnollinen vakaumus. Jotkut hänen sanoituksistaan heijastelevat tätä maailmankuvaa kuten esimerkiksi kappaleen . "Something's coming our way" tekstitys joka kertoo Marinon näkemyksestä tuomiopäivästä, joka ei ole hänen mukaansa tietty päivä tulevaisuudessa vaan ihmisten tekoja punnitaan jo tässä hetkessä.

Tämän lisäksi uskonnollista tematiikkaa sisältäviä tekstityksiä löytyy esim. kappaleista:Eye of The Storm,Ordinary man ja He's calling.

• Mahogany Rush IV levyn kansitaiteesta vastaava Fido soitti rumpuja Mahogany Rush yhtyeessä yhdessä sen varhaisista kokoonpanoista.

Julkaisut

• Maxoom (1973)
• Child of the Novelty (1974)
• Strange Universe (1975)
• Mahogany Rush IV (1976)
• World Anthem (1977)
• Frank Marino & Mahogany Rush Live (1978)
• Tales of the Unexpected (1979)
• What's Next (1980)
• Fourth degree burns(1980)(Promo-EP)
• The Power of Rock and Roll (1981)
• Juggernaut (1982)
• Full Circle (1987)
• Frank Marino & Mahogany Rush Double Live (1988)
• From The Hip (1990)
• Dragonfly - The Best of (1996)
• Stories of a hero(1999)
• Eye of the Storm (2000)
• RealLIVE! (2004)
• Remasters: Full Circle, Double Live, From The Hip (2005)

• • Muita levytyksiä

• Fit for A. King(1980)
• Hats of to Stevie Ray(1993)
• Bryan Lee :Live at the old absinthe house bar friday night(1997)
• Metal Giants(kokoelma)(1988)
• Guitar speak II(1990)
• California jam II(1978)

Lähteitä

• Caraway Steve:'Reincarnated Rock and Roll(Guitar Player Magazine 1976)
• Stoute Lenny:'Circular impressions,'Rock express,105,(Aug-Sep 1986)
• Gingras Pyer:'Mahogany Rush launched from Quebec',MSc,274,Nov-Dec 1973
• Juho Juntunen:Frank Marino suomessa(Soundi 5/1983 )
• Harry Shapiro/Caesar Glebbeek:Jimi Hendrix_Electric Gypsy(Sivu 514)ISBN-10:0312130627
• Keith Shadwick:Jimi Hendrix-Musician(sivut68,103,226)ISBN-10:0879307641

Aiheesta muualla

• [2]]Frank Marinon kotisivu
• [[3]]Biografia