Ero sivun ”Juha Nevalainen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ak: Uusi sivu: '''Juha Nevalainen''' (s. 25. syyskuuta 1921 Helsinki - k. 28. marraskuuta Helsinki) oli suomalainen elokuvakäsikirjoittaja ja toimittaja. Hän aloitti elokuva- ja teatteriarvostelij... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Juha Nevalainen''' (s. 25. syyskuuta 1921 Helsinki - k. 28. |
'''Juha Nevalainen''' (s. [[25. syyskuuta]] [[1921]] [[Helsinki]] - k. [[28. joulukuuta]] [[1988]] Helsinki) oli suomalainen elokuvakäsikirjoittaja ja toimittaja. Hän aloitti elokuva- ja teatteriarvostelijana [[Eljas Erkko|Eljas Erkon]] johtamassa [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomissa]] ja eteni myöhemmin lehden ensimmäiseksi toimituspäälliköksi. [[Viikkosanomat|Viikkosanomien]] päätoimittaja hänestä tuli vuonna [[1966]]. |
||
Toimittajan työnsä ohella Nevalainen käsikirjoitti elokuvia. Sanotaan, että Edwin Laine oli närkästynyt Nevalaisen ilkeämielisistä kommenteista elokuva-arvosteluissa niin paljon, että |
Toimittajan työnsä ohella Nevalainen käsikirjoitti elokuvia. Sanotaan, että [[Edwin Laine]] oli närkästynyt Nevalaisen ilkeämielisistä kommenteista elokuva-arvosteluissa niin paljon, että kehotti "poikaa" alkaa itse kirjoittaa elokuvia, jotta turhanpäiväinen ivallisuus jäisi pois. Niinpä Nevalainen kirjoitti Laineelle muun muassa elokuvat ''Yhden yön hinta'' ([[1952]]) ja ''Jälleen syntiinlankeemuksen'' ([[1953]]), joista jälkimmäinen toi hänelle [[Jussi-palkinto|Jussi-palkinnon]]. |
||
Nevalaisen ensimmäinen varsinainen käsikirjoitus oli Veikko Itkosen ohjaama elokuva ''Silmät hämärässä'' (1952), joka yhdessä ''Yhden yön hinnan'' kanssa oli yksi harvinaisista suomalaisista film |
Nevalaisen ensimmäinen varsinainen käsikirjoitus oli Veikko Itkosen ohjaama elokuva ''Silmät hämärässä'' (1952), joka yhdessä ''Yhden yön hinnan'' kanssa oli yksi harvinaisista suomalaisista film noir -elokuvista. Film noir -teemaa Nevalainen jatkoi käsikirjoittajana [[Matti Kassila]]n elokuvissa, aluksi elokuvassa ''Varsovan laulu'' (1953) ja myöhemmin elokuvassa ''Tulipunainen kyyhkynen'' ([[1961]]), joka jäi [[Tauno Palo]]n viimeiseksi valkokangaselokuvaksi ja jota on monessa suhteessa pidetty yhtenä hienoimmista suomalaisista jännityselokuvista. |
||
Tunnetuin Nevalaisen kirjoittamista elokuvista kuitenkin on Edwin Laineen ohjaama elokuva Väinö |
Tunnetuin Nevalaisen kirjoittamista elokuvista kuitenkin on Edwin Laineen ohjaama elokuva [[Väinö Linna]]n romaanista ''[[Tuntematon sotilas]]'' ([[1955]]), joka toi Nevalaiselle toisen Jussi-palkinnon. Nevalainen-Laine-Linna-triangeli jatkui myös elokuvissa ''Musta rakkaus'' ([[1957]]), ''Sven Tuuva'' ([[1958]]), ''[[Täällä Pohjantähden alla]]'' ([[1968]]) sekä ''[[Akseli ja Elina]]'' ([[1970]]). |
||
Laineen ja Kassilan lisäksi nevalainen teki käsikirjoituksia myös Valentin |
Laineen ja Kassilan lisäksi nevalainen teki käsikirjoituksia myös [[Valentin Vaala]]lle (''Totuus on armoton'', [[1963]]) sekä Jack Witikalle elokuviin ''[[Nuorena nukkunut|Silja - nuorena nukkunut]]'' ([[1956]]) sekä ''Mies tältä tähdeltä'' ([[1958]]), joista edellinen oli toinen elokuvasovitus [[F. E. Sillanpää]]n samannimisestä romaanista ja jälkimmäinen oli Oy Alkoholiliike ab:n rahoittama valistuselokuva. Se ei kuitenkaan sortunut opetuselokuvien tapaan sosiaalihoivaavaan otteeseen vaan säilytti persoonallisuutensa. ''Mies tältä tähdeltä'' -elokuvaa voidaan dokumentaarisen ja realistisen kuvaustyylinsä ansiosta pitää eräänlaisena edelläkävijänä suomalaisen elokuvan 1960-luvun uudelle aallolle. |
||
Viimeiset Nevalaisen käsikirjoituksista olivat sovituksen Edwin Laineen ohjaamiin Päätalo-filmatisointeihin, ''Viimeinen savotta'' (1977) ja ''Ruskan jälkeen'' (1979). |
Viimeiset Nevalaisen käsikirjoituksista olivat sovituksen Edwin Laineen ohjaamiin [[Kalle Päätalo]] -filmatisointeihin, ''Viimeinen savotta'' ([[1977]]) ja ''Ruskan jälkeen'' ([[1979]]). |
||
==Aiheesta muualla== |
|||
* [http://www.menevalaiset.net/juha.htm Nevalaisten sukuseuran kirjoitus] |
|||
[[Luokka:Suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat|Nevalainen, Juha]] |
|||
[[Luokka:Suomalaiset toimittajat|Nevalainen, Juha]] |
|||
Versio 1. maaliskuuta 2007 kello 08.44
Juha Nevalainen (s. 25. syyskuuta 1921 Helsinki - k. 28. joulukuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen elokuvakäsikirjoittaja ja toimittaja. Hän aloitti elokuva- ja teatteriarvostelijana Eljas Erkon johtamassa Helsingin Sanomissa ja eteni myöhemmin lehden ensimmäiseksi toimituspäälliköksi. Viikkosanomien päätoimittaja hänestä tuli vuonna 1966.
Toimittajan työnsä ohella Nevalainen käsikirjoitti elokuvia. Sanotaan, että Edwin Laine oli närkästynyt Nevalaisen ilkeämielisistä kommenteista elokuva-arvosteluissa niin paljon, että kehotti "poikaa" alkaa itse kirjoittaa elokuvia, jotta turhanpäiväinen ivallisuus jäisi pois. Niinpä Nevalainen kirjoitti Laineelle muun muassa elokuvat Yhden yön hinta (1952) ja Jälleen syntiinlankeemuksen (1953), joista jälkimmäinen toi hänelle Jussi-palkinnon.
Nevalaisen ensimmäinen varsinainen käsikirjoitus oli Veikko Itkosen ohjaama elokuva Silmät hämärässä (1952), joka yhdessä Yhden yön hinnan kanssa oli yksi harvinaisista suomalaisista film noir -elokuvista. Film noir -teemaa Nevalainen jatkoi käsikirjoittajana Matti Kassilan elokuvissa, aluksi elokuvassa Varsovan laulu (1953) ja myöhemmin elokuvassa Tulipunainen kyyhkynen (1961), joka jäi Tauno Palon viimeiseksi valkokangaselokuvaksi ja jota on monessa suhteessa pidetty yhtenä hienoimmista suomalaisista jännityselokuvista.
Tunnetuin Nevalaisen kirjoittamista elokuvista kuitenkin on Edwin Laineen ohjaama elokuva Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas (1955), joka toi Nevalaiselle toisen Jussi-palkinnon. Nevalainen-Laine-Linna-triangeli jatkui myös elokuvissa Musta rakkaus (1957), Sven Tuuva (1958), Täällä Pohjantähden alla (1968) sekä Akseli ja Elina (1970).
Laineen ja Kassilan lisäksi nevalainen teki käsikirjoituksia myös Valentin Vaalalle (Totuus on armoton, 1963) sekä Jack Witikalle elokuviin Silja - nuorena nukkunut (1956) sekä Mies tältä tähdeltä (1958), joista edellinen oli toinen elokuvasovitus F. E. Sillanpään samannimisestä romaanista ja jälkimmäinen oli Oy Alkoholiliike ab:n rahoittama valistuselokuva. Se ei kuitenkaan sortunut opetuselokuvien tapaan sosiaalihoivaavaan otteeseen vaan säilytti persoonallisuutensa. Mies tältä tähdeltä -elokuvaa voidaan dokumentaarisen ja realistisen kuvaustyylinsä ansiosta pitää eräänlaisena edelläkävijänä suomalaisen elokuvan 1960-luvun uudelle aallolle.
Viimeiset Nevalaisen käsikirjoituksista olivat sovituksen Edwin Laineen ohjaamiin Kalle Päätalo -filmatisointeihin, Viimeinen savotta (1977) ja Ruskan jälkeen (1979).