Ero sivun ”Kapellimestari” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
'''Kapellimestari''' on [[orkesteri]]n tai soitinyhtyeen johtajasta käytettävä nimitys. Myös [[kuoronjohtaja]]a nimitetään toisinaan kapellimestariksi tai [[kuoro]]kapellimestariksi. Kapellimestari johtaa musiikkiesityksiä visuaalisin keinoin. Näistä johtamiskeinoista tärkein on käsin suoritettava [[viittomakieli|viittominen]] eli niin sanottu lyönti. Lyönnillä ilmaistaan muusikoille kappaleen [[tempo]]n ja [[desibeli|äänenvoimakkuuden]] vaihtelut sekä muut [[tulkinta]]an liittyvät yksityiskohdat. Lyönnin lisäksi kapellimestarin koko vartalon liikkeet ja kasvojen [[ilme]]et – harjoitustilanteessa myös äänet – muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa muusikoita – sekä [[yleisö]]ä – hahmottamaan sävellyksen rakenteen ja tunnesisällön. |
'''Kapellimestari''' on [[orkesteri]]n tai soitinyhtyeen johtajasta käytettävä nimitys. Myös [[kuoronjohtaja]]a nimitetään toisinaan kapellimestariksi tai [[kuoro]]kapellimestariksi. Kapellimestari johtaa musiikkiesityksiä visuaalisin keinoin. Näistä johtamiskeinoista tärkein on käsin suoritettava [[viittomakieli|viittominen]] eli niin sanottu lyönti. Lyönnillä ilmaistaan muusikoille kappaleen [[tempo]]n ja [[desibeli|äänenvoimakkuuden]] vaihtelut sekä muut [[tulkinta]]an liittyvät yksityiskohdat. Lyönnin lisäksi kapellimestarin koko vartalon liikkeet ja kasvojen [[ilme]]et – harjoitustilanteessa myös äänet – muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa muusikoita – sekä [[yleisö]]ä – hahmottamaan sävellyksen rakenteen ja tunnesisällön. |
||
Johtamisen apuvälineenä monet kapellimestarit käyttävät [[tahtipuikko]]a, [[soittokunta|soittokuntien]] kapellimestarit [[marssi]]- ja seremoniasoitoissa yleensä johtajan sauvaa. Viime aikoina on muotiin tullut uudestaan 1800-luvun alun käytäntö, jonka mukaan kapellimestari voi samalla olla myös orkesterin tai yhtyeen soittaja tai [[solisti]]. Tämä on kuitenkin pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Esimerkiksi pianisti [[Murray Perahia]] ja cembalisti [[ |
Johtamisen apuvälineenä monet kapellimestarit käyttävät [[tahtipuikko]]a, [[soittokunta|soittokuntien]] kapellimestarit [[marssi]]- ja seremoniasoitoissa yleensä johtajan sauvaa. Viime aikoina on muotiin tullut uudestaan 1800-luvun alun käytäntö, jonka mukaan kapellimestari voi samalla olla myös orkesterin tai yhtyeen soittaja tai [[solisti]]. Tämä on kuitenkin pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Esimerkiksi pianisti [[Murray Perahia]] ja cembalisti [[Ton Koopman]] ovat tehneet tällaisia levytyksiä. |
||
[[konsertti|Konsertissa]] tapahtuva näkyvä johtaminen on vain osa kapellimestarin työstä. Merkittävin osa työstä on teosten itsenäinen opiskelu ja tulkinnan muodostaminen [[partituuri]]n perusteella, johon voi kulua kuukausia tai vuosia. Muu osa työstä muodostuu orkesterin [[ohjelmisto]]n valinnasta (taiteellinen johtajuus), sekä orkesterin harjoittamisesta ja kehittämisestä. Teokset käydään orkesterin kanssa läpi huolellisesti useaan kertaan, minkä aikana kapellimestari siirtää oman näkemyksensä teoksesta orkesterin jäsenille. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota myös soittajien mahdollisiin virheisiin tai vääriin tulkintoihin. Myös edustukselliset ja henkilöstöpoliittiset tehtävät kuuluvat toisinaan kapellimestarin toimenkuvaan – näin on tapana erityisesti [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. |
[[konsertti|Konsertissa]] tapahtuva näkyvä johtaminen on vain osa kapellimestarin työstä. Merkittävin osa työstä on teosten itsenäinen opiskelu ja tulkinnan muodostaminen [[partituuri]]n perusteella, johon voi kulua kuukausia tai vuosia. Muu osa työstä muodostuu orkesterin [[ohjelmisto]]n valinnasta (taiteellinen johtajuus), sekä orkesterin harjoittamisesta ja kehittämisestä. Teokset käydään orkesterin kanssa läpi huolellisesti useaan kertaan, minkä aikana kapellimestari siirtää oman näkemyksensä teoksesta orkesterin jäsenille. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota myös soittajien mahdollisiin virheisiin tai vääriin tulkintoihin. Myös edustukselliset ja henkilöstöpoliittiset tehtävät kuuluvat toisinaan kapellimestarin toimenkuvaan – näin on tapana erityisesti [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. |
||
Versio 6. tammikuuta 2007 kello 21.23
Kapellimestari on orkesterin tai soitinyhtyeen johtajasta käytettävä nimitys. Myös kuoronjohtajaa nimitetään toisinaan kapellimestariksi tai kuorokapellimestariksi. Kapellimestari johtaa musiikkiesityksiä visuaalisin keinoin. Näistä johtamiskeinoista tärkein on käsin suoritettava viittominen eli niin sanottu lyönti. Lyönnillä ilmaistaan muusikoille kappaleen tempon ja äänenvoimakkuuden vaihtelut sekä muut tulkintaan liittyvät yksityiskohdat. Lyönnin lisäksi kapellimestarin koko vartalon liikkeet ja kasvojen ilmeet – harjoitustilanteessa myös äänet – muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa muusikoita – sekä yleisöä – hahmottamaan sävellyksen rakenteen ja tunnesisällön.
Johtamisen apuvälineenä monet kapellimestarit käyttävät tahtipuikkoa, soittokuntien kapellimestarit marssi- ja seremoniasoitoissa yleensä johtajan sauvaa. Viime aikoina on muotiin tullut uudestaan 1800-luvun alun käytäntö, jonka mukaan kapellimestari voi samalla olla myös orkesterin tai yhtyeen soittaja tai solisti. Tämä on kuitenkin pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Esimerkiksi pianisti Murray Perahia ja cembalisti Ton Koopman ovat tehneet tällaisia levytyksiä.
Konsertissa tapahtuva näkyvä johtaminen on vain osa kapellimestarin työstä. Merkittävin osa työstä on teosten itsenäinen opiskelu ja tulkinnan muodostaminen partituurin perusteella, johon voi kulua kuukausia tai vuosia. Muu osa työstä muodostuu orkesterin ohjelmiston valinnasta (taiteellinen johtajuus), sekä orkesterin harjoittamisesta ja kehittämisestä. Teokset käydään orkesterin kanssa läpi huolellisesti useaan kertaan, minkä aikana kapellimestari siirtää oman näkemyksensä teoksesta orkesterin jäsenille. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota myös soittajien mahdollisiin virheisiin tai vääriin tulkintoihin. Myös edustukselliset ja henkilöstöpoliittiset tehtävät kuuluvat toisinaan kapellimestarin toimenkuvaan – näin on tapana erityisesti Yhdysvalloissa.
Kuuluisat kapellimestarit ovat klassisessa musiikissa ovat tähtisolistien tavoin suuria staroja - usein solisteja tunnetumpia. Kapellimestari ei ole pakollinen, esimerkiksi tunnettu newyorkilainen Orpheus Chamber Orchestra ei käytä kapellimestaria. Tällöin kapellimestarille kuuluvia tehtäviä (lukuunottamatta johtamista esityksen aikana) joudutaan antamaan konserttimestareille tai muille orkesterin jäsenille.
Kapellimestareita alettiin käyttää 1700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin sinfoniaorkesterit syntyivät. Aiempi barokkimusiikki oli orkesterien kokojen puolesta pienimuotoisempaa. Felix Mendelssohnin myötä alkoi vakiintua näkemys, jonka mukaan kapellimestari muodostaa teoksesta tietyn tulkinnan, jonka hänen johtamansa orkesteri sitten soittaa.
Kapellimestari joutuu tekemään monia valintoja teosten esitysten suhteen. Näistä helpoin huomata on ehkä esitysnopeus ja tempon vaihtelut teoksen sisällä. Vanhoihin teoksiin liittyy nopeuksien lisäksi myös paljon muita epäselvyyksiä, joista johtuen eri teosten esitykset saattavat kuulostaa hyvinkin erilaiselta riippuen siitä, millaisiin ratkaisuihin kapellimestari on tullut. Levytyksen onnistumisen kannalta tärkeitä ovat kuitenkin myös soittajien ja äänestä vastuussa olevien henkilöiden onnistuminen työssään.
Eräät kapellimestarit myös säveltävät tai sovittavat musiikkia. Tunnettuja säveltäjä-kapellimestareita ovat tai ovat olleet muun muassa Felix Mendelssohn, Leonard Bernstein, Gustav Mahler, Richard Strauss, Pierre Boulez ja Esa-Pekka Salonen.