Ero sivun ”Matti Janhunen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu |
Kumottu muokkaus 20437522, jonka teki 62.78.155.71 (keskustelu) - En luokittaisi tuonne, asui Neuvostoliitossa ilmeisesti vain muutamia vuosia opiskellessaan siellä. Merkkaus: Kumoaminen |
||
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
[[Luokka:Vuonna 1902 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1902 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1963 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1963 kuolleet]] |
||
[[Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt]] |
|||
Versio 22. huhtikuuta 2022 kello 17.09
Matti Janhunen (22. marraskuuta 1902 Rautalampi, joissain lähteissä Sumiainen – 9. joulukuuta 1963 Kerava) oli suomalainen punaupseeri, kommunistipoliitikko ja sosiaaliministeri Paasikiven III ja Pekkalan hallituksissa (1945–1948).
Pienviljelijäperheeseen syntynyt Janhunen toimi aluksi veturinlämmittäjänä, koneenhoitajana ja viilarina. Hän liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1924. Seuraavalla vuosikymmenellä hän hankki punaupseerikoulutuksen Neuvostoliitossa, josta hän palasi Suomeen järjestämään SKP:n maanalaista organisaatiota ja pidätettiin vuonna 1934 yhdessä Hertta Kuusisen kanssa. Tästä alkoi yli kymmenvuotinen vankila-aika. Sotavuosina hän oli turvasäilössä ja yksi Koverin keskitysleirin vangeista. Hänen sanottiin nauttineen suurta luottamusta sekä poliittisen vankien että kriminaalivankien keskuudessa. [1]
Vankilasta Janhunen vapautui vasta marraskuussa 1944. Janhunen kuului tällöin SKP:n puoluetoimikuntaan. Yksi ensimmäisistä luottamustoimista Janhuselle tuli, kun oikeusministeri Urho Kekkonen nimitti hänet vankilaolojen uudistamiskomiteaan. Samaan aikaan hän oli keskeinen henkilö SKP:n eduskuntavaalikamppailussa. Vaalien jälkeen presidentti Mannerheim nimitti huhtikuussa 1945 Janhusen toiseksi sosiaaliministeriksi pääministeri J. K. Paasikiven esityksestä tämän kolmanteen hallitukseen. Myös maaliskuussa 1946 nimitetyssä Pekkalan hallituksessa Janhunen toimi sosiaaliministerinä.[1]
Paasikivi piti Janhusta maltillisena miehenä, jonka mukanaolo hallituksessa voitiin perustella sillä, että muussa tapauksessa salkku olisi mennyt jollekin jyrkemmän linjan kommunistille. Janhunen sopeutui hyvin hallitusyhteistyöhön, joten on ymmärrettävää, että hänen ministerinpestinsä jatkui vielä Pekkalan hallituksessa. Ministerikautenaan hän osallistui keskeisesti sodan jälkeen alkaneeseen sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön. Muun muassa kesäloma- ja lapsilisälait laadittiin hänen ollessaan sosiaaliministerinä.[2] Kansanedustajaa hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut. [1]
Hallitustyöskentelynsä päätyttyä Janhunen siirtyi Kansaneläkelaitoksen johtajaksi. Hän kuitenkin erosi tehtävästä yllättäen vuonna 1951. Syyksi on arveltu puolueen vaalityön organisointitarvetta. Myöhemmin hän toimi Suomen Pankin tilintarkastajana sekä Enso-Gutzeitin ja Alkon hallintoneuvostoissa. Hän päätoimitti pitkään SKP:n aatteellis-poliittista julkaisua Kommunisti. Hän oli myös Kulttuuritalon rakennustoimikunnan puheenjohtaja vuosina 1955–1958.
Lähteet
- ↑ a b c Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 20, 38, 62, 65, 69–73, 139, 308, 334–335, 378. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
- ↑ Mikko Uola: Janhunen, Matti (1902–1963) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Aiheesta muualla
- Matti Janhunen. Valtioneuvoston ministeritietokanta.
| Edeltäjä: Eino Kilpi |
Suomen sosiaaliministeri 1946−1948 |
Seuraaja: Valdemar Liljeström |
|
