Passiivi

Passiivi (lat. passivum) on yksi verbin pääluokista, muita ovat aktiivi ja medium. Indoeurooppalaisissa kielissä passiivi on verbin muoto, jossa transitiiviverbin tekeminen kohdistuu lauseen subjektiin. Suomen kielessä passiivi taas kuvaa verbimuotoja, joissa tekijä jää taka-alalle.

Passiivi indoeurooppalaisissa kielissä

Alun perin latinan termi passivum kehitettiin kuvaamaan latinan kielioppia, ja sitä kautta termi on levinnyt kuvaamaan myös muiden kielten vastaavia rakenteita. Latinassa passiivi muodostettiin taivuttamalla sanaa persoonamuodoissa, esimerkiksi amo ’rakastan’ → amor 'minua rakastetaan' ja amas ’rakastat’ → amaris ’sinua rakastetaan’. Monissa nykyisissä indoerooppalaisissa kielissä passiivi muodostetaan perifrastisesti. Esimerkiksi englannissa ja ranskassa se saadaan verbien be ja être persoonassa taivutettuilla muodoilla ja partisiipin perfektillä:

• The house is sold. (Talo myydään.) Pitää kuitenkin huomata, että lauseella on kaksoismerkitys. Sekaannusten välttämiseksi pitäisi lauseeseen futuurisessa merkityksessä lisätä sana will. Esimerkiksi The house will be sold. (Talo tullaan myymään.)
• La maison est vendue.

Ruotsissa passiivi muodostetaan -s-päätteellä, mutta vastaavassa merkityksessä voidaan käyttää myös liittomuotoa, jonka muodostavat apuverbi vara tai bli sekä pääverbin partisiippi:

• Huset säljs.
• Huset blir såld.

Epämääräisen persoonan passiivi

Ruotsissa, saksassa ja ranskassa on myös neutraali pronomini, joka käyttäytyy yksikön kolmannen persoonan tavoin, mutta vastaa merkitykseltään suomen passiivia:

• Man säger, att...
• Man sagt, dass ...
• On dit que...

Passiivi suomen kielessä

Suomen kielessä passiivia on perinteisesti pidetty verbin pääluokkana, joka ilmaisee epämääräisen persoonan suorittamaa tekemistä (esimerkiksi tehdään, puhuttiin, on luettu, tultaisiin). Passiivia voidaan kutsua myös neljänneksi persoonaksi. Silloin passiivi nähdään verbin subjektittomana persoonamuotona. Aktiivissa taas tekijä mainitaan.

• Esimerkki passiivilauseesta: Aamulla syödään aamiainen.
• Esimerkki aktiivilauseesta: Pasi syö aamiaisen.

Suomessa ja virossa passiivi muodostetaan käyttämällä erillistä verbin taivutusmuotoa.

• Sanotaan, että...

Suomen passiivi eroaa indoeurooppalaisten kielten passiiveista siinä, että siihen ei liity subjektia vaan objekti. Esim. lauseessa aamiainen syödään aamulla sana aamiainen käsitetään objektiksi, ei subjektiksi. Lisäksi suomen passiivi voidaan muodostaa myös intransitiiviverbeistä, esim. Lapissa vaelletaan. Suomen passiivi eroaa indoeurooppalaisten kielten passiivista myös siinä, että sen käyttö edellyttää, että sen kuvaamalla tapahtumalla on persoonallinen tekijä. Esim. jos sanotaan portti avataan, se tarkoittaa, että elävä olento, yleensä ihminen, avaa portin. Jos esim. tuuli puhaltaa portin auki, ei käytetä passiivimuotoa, vaan sanotaan esimerkiksi portti avautuu. Kielihistoriallisesti tämä u-aineksinen johdos, nimeltään u-automatiivi, on uralilaisten kielten alkuperäinen passiivi -- nykyinen persoonamuotoinen passiivi lienee kehittynyt germaanisten kielten vaikutuksesta.

Kielen varhaisemmassa kehitysvaiheessa (u-automatiiviksi periytyneillä verbimuodoilla) suomenkin passiiviin on voinut liittyä agenttimuotoinen (vrt. the house was sold by the man) subjekti, ja siitä johtuu, että passiivin objektin akkusatiivimuoto on nominatiivin kaltainen paitsi niillä pronomineilla, joilla on t-loppuinen akkusatiivimuoto: Näen kirjan, mutta Kirja nähdään.

Kaksoispassiivi

Kaksoispassiiviksi eli passiivikongruenssiksi kutsutaan verbin liittomuotoja koskevaa ilmiötä, missä passiivin tunnus on lisätty liittomuodossa kahteen osaan, esimerkiksi ollaan katseltu, ei oltu menty.

Kongruenssin (eli samaan rakenteeseen kuuluvien sanojen ja lausekkeiden toisiinsa mukautumisen ja kieliopillisen yhdenmukaisuuden) takia liittomuodossa passiivin tunnus on liitetty kahteen eri verbinmuotoon: ollaan menty, ei oltu jaksettu. Tavallisesti passiivikongruenssia käytetään kielteisessä pluskvamperfektissä (Hänelle ei oltu viestitty asiasta) sekä kielteisessä konditionaalin perfektissä (Tapahtumaa ei oltaisi voitu välttää). Passiivikongruenssi on yleisempää puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä. Puheessa sitä esiintyy myös silloin, kun passiivimuoto on monikon 1. persoonan tehtävässä: Me ollaan jo syöty, Me ei olla nähty Tomia moneen vuoteen.

Lähteet

• Nykysuomen käsikirja, osio Kielioppi ja kielenopas.