Ero sivun ”Emil Gilels” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Lähteet |
Kumottu muokkaus 18837350, pseudolähde spämminä pois Merkkaus: Kumoaminen |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:RIAN archive 676852 Pianists Emil Gilels and Yakov Flier in Pravda newspaper.jpg|thumb|Pianistit Emil Gilels ja [[Jakov Flijer]] sanomalehti ''[[Pravda]]n'' uutiskuvassa heidän voitettuaan [[Bryssel]]issä [[Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailu|Kuningatar Elisabetin kansainvälisen pianokilpailun]] 1. ja 3. sijan vuonna 1938]] |
[[Kuva:RIAN archive 676852 Pianists Emil Gilels and Yakov Flier in Pravda newspaper.jpg|thumb|Pianistit Emil Gilels ja [[Jakov Flijer]] sanomalehti ''[[Pravda]]n'' uutiskuvassa heidän voitettuaan [[Bryssel]]issä [[Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailu|Kuningatar Elisabetin kansainvälisen pianokilpailun]] 1. ja 3. sijan vuonna 1938]] |
||
'''Emil Grigorjevitš Gilels''' ({{k-ru|Эмиль Григорьевич Гилельс}}; [[19. lokakuuta]] [[1916]] [[Odessa]] – [[14. lokakuuta]] [[1985]] [[Moskova]]) oli [[neuvostoliitto]]lainen pianisti. Gilels tunnettiin mietteliäistä tulkinnoistaan, ja hän oli [[1900-luku|1900-luvun]] juhlituimpia neuvostopianisteja |
'''Emil Grigorjevitš Gilels''' ({{k-ru|Эмиль Григорьевич Гилельс}}; [[19. lokakuuta]] [[1916]] [[Odessa]] – [[14. lokakuuta]] [[1985]] [[Moskova]]) oli [[neuvostoliitto]]lainen pianisti. Gilels tunnettiin mietteliäistä tulkinnoistaan, ja hän oli [[1900-luku|1900-luvun]] juhlituimpia neuvostopianisteja. |
||
Kuusivuotiaana piano-opinnot [[Jakov Tkatš]]in alaisuudessa aloittanut Gilels piti ensimmäisen julkisen konserttinsa 13-vuotiaana.{{lähde}} Vuosina [[1935]]–[[1938]] hän opiskeli [[Moskovan konservatorio]]ssa [[Heinrich Neuhaus]]in oppilaana. Neuhaus vertasi mestarioppilaansa soiton metallista sointia [[Enrico Caruso]]n, [[Beniamino Gigli]]n ja [[Fjodor Šaljapin]]in kaltaisten laulajien ääniin. Gilelsin läpimurtovuosi oli 1938, jolloin hän voitti ensimmäisen palkinnon Ysaÿe-pianokilpailussa [[Bryssel]]issä. Samana vuonna hänet nimitettiin pianonsoiton opettajaksi [[Moskovan konservatorio]]on. Sodan jälkeen hänestä tuli neuvostovaltion "vientituote", jota ihailtiin kaikkialla maailmassa. Gilels tunnettiin mm. [[Sergei Rahmaninov]]in, [[Ludwig van Beethoven]]in, [[Robert Schumann]]in ja [[Edvard Grieg]]in pianokappaleiden tulkitsijana, mutta kokonaisuudessaan hänen ohjelmistonsa ulottui [[barokki|barokista]] uuteen klassiseen pianomusiikkiin. <ref>Virtamo, Keijo (toim.): ''Otavan musiikkitieto'' (2. painos), s. 115. Helsinki: Otava, 1997.</ref> |
Kuusivuotiaana piano-opinnot [[Jakov Tkatš]]in alaisuudessa aloittanut Gilels piti ensimmäisen julkisen konserttinsa 13-vuotiaana.{{lähde}} Vuosina [[1935]]–[[1938]] hän opiskeli [[Moskovan konservatorio]]ssa [[Heinrich Neuhaus]]in oppilaana. Neuhaus vertasi mestarioppilaansa soiton metallista sointia [[Enrico Caruso]]n, [[Beniamino Gigli]]n ja [[Fjodor Šaljapin]]in kaltaisten laulajien ääniin. Gilelsin läpimurtovuosi oli 1938, jolloin hän voitti ensimmäisen palkinnon Ysaÿe-pianokilpailussa [[Bryssel]]issä. Samana vuonna hänet nimitettiin pianonsoiton opettajaksi [[Moskovan konservatorio]]on. Sodan jälkeen hänestä tuli neuvostovaltion "vientituote", jota ihailtiin kaikkialla maailmassa. Gilels tunnettiin mm. [[Sergei Rahmaninov]]in, [[Ludwig van Beethoven]]in, [[Robert Schumann]]in ja [[Edvard Grieg]]in pianokappaleiden tulkitsijana, mutta kokonaisuudessaan hänen ohjelmistonsa ulottui [[barokki|barokista]] uuteen klassiseen pianomusiikkiin. <ref>Virtamo, Keijo (toim.): ''Otavan musiikkitieto'' (2. painos), s. 115. Helsinki: Otava, 1997.</ref> |
||
Versio 3. huhtikuuta 2020 kello 22.29
Emil Grigorjevitš Gilels (ven. Эмиль Григорьевич Гилельс; 19. lokakuuta 1916 Odessa – 14. lokakuuta 1985 Moskova) oli neuvostoliittolainen pianisti. Gilels tunnettiin mietteliäistä tulkinnoistaan, ja hän oli 1900-luvun juhlituimpia neuvostopianisteja.
Kuusivuotiaana piano-opinnot Jakov Tkatšin alaisuudessa aloittanut Gilels piti ensimmäisen julkisen konserttinsa 13-vuotiaana.lähde? Vuosina 1935–1938 hän opiskeli Moskovan konservatoriossa Heinrich Neuhausin oppilaana. Neuhaus vertasi mestarioppilaansa soiton metallista sointia Enrico Caruson, Beniamino Giglin ja Fjodor Šaljapinin kaltaisten laulajien ääniin. Gilelsin läpimurtovuosi oli 1938, jolloin hän voitti ensimmäisen palkinnon Ysaÿe-pianokilpailussa Brysselissä. Samana vuonna hänet nimitettiin pianonsoiton opettajaksi Moskovan konservatorioon. Sodan jälkeen hänestä tuli neuvostovaltion "vientituote", jota ihailtiin kaikkialla maailmassa. Gilels tunnettiin mm. Sergei Rahmaninovin, Ludwig van Beethovenin, Robert Schumannin ja Edvard Griegin pianokappaleiden tulkitsijana, mutta kokonaisuudessaan hänen ohjelmistonsa ulottui barokista uuteen klassiseen pianomusiikkiin. [1]
Emil Gilels soitti monien merkittävien kapellimestareiden alaisuudessa, Beethoven- ja Amadeus-kvartettien kanssa sekä muodosti trion Leonid Koganin ja Mstislav Rostropovitšin kanssa. Hänen tavaramerkikseen tulivat yhteisesiintymiset sisarensa viulisti Jelizaveta Gilelsin (myöhemmin Kogan) ja tyttärensä pianisti Jelena Gilelsin kanssa.
Suomeen Gilelsin suhde oli läheinen, ja hän vieraili maassa usein. Hän luonnehti Suomea "hiljaisuuden valtakunnaksi", ja hiljaisuus taas oli hänen mukaansa edellytys musiikin luomiselle ja esittämiselle. Gilels soitti viimeiseksi jääneensä pianokonserttinsa Helsingissä.[2]
Lähteet
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 115. Helsinki: Otava, 1997.
- ↑ Koskelainen, Jukka: Mitä omakohtaisempaa, sen elävämpää. Helsingin Sanomat 2013. Viitattu 29.12.2014.
| ||||||||||||||||||||||||||
