Ero sivun ”Ibrahim Boubacar Keïta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
hups |
pikku viilausta |
||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
Keïta erosi Adéma-PASJ:sta vuonna 2000 ja perusti kannattajineen uuden puolueen [[Rassemblement pour le Mali]]n (RPM) vuonna 2001. Arvoiltaan [[sosiaalidemokratia|sosiaalidemokraattiseksi]] luonnehdittu puolue asetti hänet ehdokkaakseen vuoden 2002 presidentinvaaleissa. Keïta tuli vaalien ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi saaden 20,65 prosenttia äänistä. Toisella kierroksella hän tuki Adéma-PASJ:n [[Soumaïla Cissé]]n vastaehdokasta [[Amadou Toumani Touré]]a, joka valittiin presidentiksi.<ref name="biographie" /> |
Keïta erosi Adéma-PASJ:sta vuonna 2000 ja perusti kannattajineen uuden puolueen [[Rassemblement pour le Mali]]n (RPM) vuonna 2001. Arvoiltaan [[sosiaalidemokratia|sosiaalidemokraattiseksi]] luonnehdittu puolue asetti hänet ehdokkaakseen vuoden 2002 presidentinvaaleissa. Keïta tuli vaalien ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi saaden 20,65 prosenttia äänistä. Toisella kierroksella hän tuki Adéma-PASJ:n [[Soumaïla Cissé]]n vastaehdokasta [[Amadou Toumani Touré]]a, joka valittiin presidentiksi.<ref name="biographie" /> |
||
Keïtan puolue RPM voitti vuoden 2002 kansalliskokousvaalit, joissa hänet valittiin kansanedustajaksi Bamakosta. Keïta toimi kansalliskokouksen puheenjohtajana vuosina 2002–2007. Tänä aikana hyväksyttiin muun muassa laki maatalouden kehittämisestä ja uusi kaivoslaki. Keïta |
Keïtan puolue RPM voitti vuoden 2002 kansalliskokousvaalit, joissa hänet valittiin kansanedustajaksi Bamakosta. Keïta toimi kansalliskokouksen puheenjohtajana vuosina 2002–2007. Tänä aikana hyväksyttiin muun muassa laki maatalouden kehittämisestä ja uusi kaivoslaki. Keïta asettui vuonna 2005 presidentti Tourén vastaiseen oppositioon ja vastusti varsinkin tuaregien kanssa heinäkuussa 2006 solmittua Algerin sopimusta, johon liittyi Malin pohjoisosan [[demilitarisointi]].<ref name="biographie" /> |
||
Keïta oli uudelleen RPM:n presidenttiehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa, joissa hän sai 19,15 prosenttia äänistä. Hänet valittiin samana vuonna jälleen kansalliskokoukseen, jonka puheenjohtajaksi tuli [[Dioncounda Traoré]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H. | Nimike = Historical Dictionary of Mali, fourth edition | Julkaisupaikka = Lanham | Julkaisija = Scarecrow Press | Vuosi = 2008 | Sivu = 167–168 | Tunniste = ISBN 978-0-8108-5603-5}}</ref> |
Keïta oli uudelleen RPM:n presidenttiehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa, joissa hän sai 19,15 prosenttia äänistä. Hänet valittiin samana vuonna jälleen kansalliskokoukseen, jonka puheenjohtajaksi tuli [[Dioncounda Traoré]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H. | Nimike = Historical Dictionary of Mali, fourth edition | Julkaisupaikka = Lanham | Julkaisija = Scarecrow Press | Vuosi = 2008 | Sivu = 167–168 | Tunniste = ISBN 978-0-8108-5603-5}}</ref> |
||
Versio 4. tammikuuta 2020 kello 00.18
| Ibrahim Boubacar Keïta | |
|---|---|
.jpg) Ibrahim Boubacar Keïta, 2013. |
|
| Malin presidentti | |
| Edeltäjä | Dioncounda Traoré |
| Malin pääministeri | |
| Edeltäjä | Abdoulaye Sékou Sow |
| Seuraaja | Mandé Sidibé |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. tammikuuta 1945 Koutiala, Mali |
| Tiedot | |
| Puolue | Rassemblement pour le Mali |
Ibrahim Boubacar Keïta (kutsumanimeltään IBK, s. 29. tammikuuta 1945 Koutiala[1]) on Malin presidentti. Hän toimi maansa pääministerinä vuosina 1994–2000 ja kansalliskokouksen puheenjohtajana vuosina 2002–2007. Keïta valittiin Malin presidentiksi vuonna 2013 ja uudelleen vuonna 2018. Hänen toinen virkakautensa päättyy vuonna 2023.
Opiskelu
Keïta opiskeli Lycée Janson de Saillyssa Pariisissa ja suoritti ylioppilastutkinnon Bamakon Lycée Askia Mohamedissa vuonna 1965. Hän jatkoi opintojaan Dakarin yliopistossa ja suoritti historian, valtiotieteiden ja kansainvälisten suhteiden tutkinnot Université Paris 1 Panthéon Sorbonnessa. Hän työskenteli valmistuttuaan tutkijana Centre national de la recherche scientifiquessa ja opetti kolmannen maailman politiikkaa Sorbonnessa. Palattuaan Maliin vuonna 1986 Keïta työskenteli Euroopan unionin kehitysrahaston päasiantuntijana ja johti ranskalaisen Terre des hommes -hyväntekeväisyysjärjestön Malin, Nigerin ja Burkina Fason osastoa.[1]
Poliittinen ura
Keïta osallistui Ranskassa afrikkalaisten opiskelijoiden järjestötoimintaan ja toimi Malin demokraattisten vapauksien puolustuskomitean pääsihteerinä. Kotimaahansa palattuaan hän osallistui Malin demokratialiikkeeseen ja oli perustamassa Alliance pour la démocratie au Mali -järjestöä vuonna 1990.[1]
Keïta oli mukana presidentiksi valitun Adéma-PASJ:n ehdokkaan Alpha Oumar Konaré vaalikampanjassa vuonna 1992 ja toimi sen jälkeen tämän tiedottajana ja diplomaattisena neuvonantajana. Hänet nimitettiin Malin Abidjanin suurlähettilääksi vuonna 1992 ja maan ulkoministeriksi vuonna 1993.[1]
Keïta toimi Adéma-PASJ:n puheenjohtajana ja Malin pääministerinä vuosina 1994–2000. Hänen pääministerikautensa tapahtumia olivat koululakkojen päättyminen, yhteiskunnallisten jännitteiden lientyminen, tuaregikapinan päättänyt rauhansopimus vuonna 1996 ja Malin kunnallishallintouudistuksen toteuttaminen.[1]
Keïta erosi Adéma-PASJ:sta vuonna 2000 ja perusti kannattajineen uuden puolueen Rassemblement pour le Malin (RPM) vuonna 2001. Arvoiltaan sosiaalidemokraattiseksi luonnehdittu puolue asetti hänet ehdokkaakseen vuoden 2002 presidentinvaaleissa. Keïta tuli vaalien ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi saaden 20,65 prosenttia äänistä. Toisella kierroksella hän tuki Adéma-PASJ:n Soumaïla Cissén vastaehdokasta Amadou Toumani Touréa, joka valittiin presidentiksi.[1]
Keïtan puolue RPM voitti vuoden 2002 kansalliskokousvaalit, joissa hänet valittiin kansanedustajaksi Bamakosta. Keïta toimi kansalliskokouksen puheenjohtajana vuosina 2002–2007. Tänä aikana hyväksyttiin muun muassa laki maatalouden kehittämisestä ja uusi kaivoslaki. Keïta asettui vuonna 2005 presidentti Tourén vastaiseen oppositioon ja vastusti varsinkin tuaregien kanssa heinäkuussa 2006 solmittua Algerin sopimusta, johon liittyi Malin pohjoisosan demilitarisointi.[1]
Keïta oli uudelleen RPM:n presidenttiehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa, joissa hän sai 19,15 prosenttia äänistä. Hänet valittiin samana vuonna jälleen kansalliskokoukseen, jonka puheenjohtajaksi tuli Dioncounda Traoré.[2]
Presidenttikausi
Vuoden 2012 presidentinvaalien alla Keïtaa tukemaan asettui 18 puolueen muodostama koalitio. Sotilasvallankaappauksen keskeyttämän vaalikampanjan jälkeen hänet valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi elokuussa 2013. Keïta sai vaalien toisella kierroksella 77,62 prosenttia äänistä. Vuoden 2018 presidentinvaalien toisella kierroksella hänet valittiin uudelleen 67,17 prosentilla äänistä.[1] Keïtan vastaehdokkaana molemmissa vaaleissa oli Soumaïla Cissé[3].
Keïtan presidenttikautta on leimannut Malin pohjoisosassa jatkunut sisällissota. Tuaregien kanssa solmittiin rauhansopimus vuonna 2015, mutta sotilaisiin ja kansainvälisiin rauhanturvaajiin kohdistuneet hyökkäykset ovat jatkuneet sen jälkeenkin ja terroriteot ovat levinneet maan keski- ja eteläosiin. Poliittinen epävakaus on heijastunut useina hallituksenvaihdoksina.[3] Keïtan toinen virkakausi päättyy vuonna 2023[1].
Keïta on toiminut Afrikan parlamentinjäsenten liiton puheenjohtajana ja Sosialistisen internationaalin varapuheenjohtajana[1].
Yksityiselämä
Keïta on naimisissa Aminata Maïgan kanssa ja hän on neljän lapsen isä[1]. Hänen poikansa Karim on kansanedustaja[4].
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k Biographie du Président Présidence de la République du Mali. Viitattu 3.1.2020.
- ↑ Imperato, Pascal James & Imperato, Gavin H.: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 167–168. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5.
- ↑ a b Political Handbook of the World 2018–2019, s. 1005–1007. Thousand Oaks: CQ Press, 2019. ISBN 978-1-5443-2712-9.
- ↑ Karim Keita: L’enfant gâté de la République Maliweb. Viitattu 3.1.2020.
Aiheesta muualla
- Malin presidentin sivusto (ranskaksi)
| ||||||||||||||
