Ero sivun ”Johann Gottlieb Fichte” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti

[katsottu versio]

← Vanhempi muutos Uudempi muutos →

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Inline

Versio 1. elokuuta 2019 kello 21.23

Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä,^[1] vaikkakin tahtomattaan.

Fichte opiskeli Jenan (1780) ja Leipzigin yliopistossa (1781–1784).^[2] Vuodesta 1810 hän toimi professorina ja yliopiston rehtorina Berliinissä, missä hän ranskalaisen sotaväen liikkuessa kaduilla vuosina 1807–1808 piti kuuluisat puheensa, Reden an die deutsche Nation. Fichten nationalismi olikin suunnattu Ranskaa vastaan.^[3]

Fichten pääkiinnostuksen kohteita olivat ontologia, metafysiikka ja epistemologia. Aluksi hän seurasi Baruch Spinozan jalanjäljissä, mutta myöhemmin hän kiinnostui Immanuel Kantin filosofiasta. Filosofiassaan, joka on jyrkkää idealismia, Fichte koettaa osoittaa, että kaikki olevainen ja koko maailman järjestys on hengen välttämätön tuote. Tietoisuuden perimmäinen olemus on Fichten mukaan Ego^[3]. Jumala on hänestä eettinen maailmanjärjestys, myöhemmin absoluuttinen olevainen, joka ilmenee vain eettisessä toiminnassa.

Fichten ensimmäisen elämäkerran kirjoitti hänen poikansa Immanuel Hermann Fichte (1796–1879), saksalaisen filosofian ”spekulatiivisen teismin” perustaja.

Teoksia

Saksaksi

Ueber den Begriff der Wissenschaftslehre (”Tiedeopin käsitteestä”, 1794)
Einige Vorlesungen über die Bestimmung des Gelehrten (”Oppineiden kutsumuksesta”, 1794)
Grundlage der gesammten Wissenschaftslehre (”Tiedeopin perusta”, 1794–1795)
Grundriss des Eigenthümlichen der Wissenschaftslehre in Rücksicht auf das theoretische Vermögen (”Tiedeopin ominaispiirteiden yleiskatsaus”, 1795)
Grundlage des Naturrechts nach Principien der Wissenschaftslehre (”Luonnonoikeuden perusteista”, 1796)
Zweite Einleitung in die Wissenschaftslehre (”Toinen johdanto tiedeoppiin”, 1797)
Das System der Sittenlehre nach den Principien der Wissenschaftslehre (”Moraaliteorian järjestelmä perustettuna tiedeoppiin”, 1798)
Über Geist und Buchstabe in der Philosophie (”Hengestä ja kirjaimesta filosofiassa”, 1798)
Ueber den Grund unsers Glauben an eine göttliche Weltregierung (1798)
Appellation an das Publikum über die durch Churf. Sächs. Confiscationsrescript ihm beigemessenen atheistischen Aeußerungen. Eine Schrift, die man zu lesen bittet, ehe man sie confsicirt (1799)
Der geschlossne Handelsstaat. Ein philosophischer Entwurf als Anhang zur Rechtslehre und Probe einer künftig zu liefernden Politik (1800)
Die Bestimmung des Menschen (1800)
Friedrich Nicolai's Leben und sonderbare Meinungen (1801)
Die Grundzüge des gegenwärtigen Zeitalters (”Aikakautemme peruspiirteet”, 1806)
Die Anweisung zum seligen Leben, oder auch die Religionslehre (”Ohje autuasta elämää varten, eli uskonopit”, 1806)
Reden an die deutsche Nation (”Puheita Saksan kansalle”, 1807/1808)
Das System der Rechtslehre (”Valtio-opin järjestelmä”, 1812)
Einleitungsvorlesungun in die Wissenschaftslehre (”Johdattelevia luentoja tiedeoppiin”, 1813)
Wissenschaftslehre nova methodo (”Tiedeopin uusi metodi”, Fichten vuosien 1796–1799 luennot postuumisti julkaistuna)

Suomeksi

Fichte, Johann Gottlieb: Tiedeopin perusta. (Grundlage der gesammten Wissenschaftslehre, 1794–1795.) Suomennos ja selitykset Ilmari Jauhiainen. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-964-4.

Katso myös

Tiedeoppi

Lähteet

↑ Dawidowicz, Lucy S.: The War Against the Jews 1933–1945.^{[vanhentunut linkki]}
↑ Johann Gottlieb Fichte Britannica.com. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)
↑ ^a ^b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 773. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Kirjallisuutta

Kühn, Manfred: Fichte: Ein deutscher Philosoph. C. H. Beck, München 2012. ISBN 978-3-406-63084-2

Aiheesta muualla

Bowman, Curtis: Johann Gottlieb Fichte The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
Breazeale, Dan: Johann Gottlieb Fichte The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Jauhiainen, Ilmari: Johann Gottlieb Fichte Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.

[1] Dawidowicz, Lucy S.: The War Against the Jews 1933–1945.^{[vanhentunut linkki]}

[2] Johann Gottlieb Fichte Britannica.com. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)

[hss-3] Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 773. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

[1]

[2]

[3]

@@ Rivi 4: / Rivi 4: @@
 Fichte opiskeli [[Jenan yliopisto|Jenan]] (1780) ja [[Leipzigin yliopisto]]ssa (1781–1784).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://global.britannica.com/biography/Johann-Gottlieb-Fichte | Nimeke = Johann Gottlieb Fichte | Julkaisu = Britannica.com | TEkijä = Kroner, Richard | Viitattu = 30.7.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref> Vuodesta 1810 hän toimi [[professori]]na ja yliopiston rehtorina Berliinissä, missä hän ranskalaisen sotaväen liikkuessa kaduilla vuosina 1807–1808 piti kuuluisat puheensa, ''Reden an die deutsche Nation''. Fichten nationalismi olikin suunnattu Ranskaa vastaan.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki| Sivu = 773| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref>
-Fichten pääkiinnostuksen kohteita olivat [[ontologia]], [[metafysiikka]] ja [[Tietoteoria|epistemologia]]. Aluksi hän seurasi [[Baruch Spinoza]]n jalanjäljissä, mutta myöhemmin hän kiinnostui [[Immanuel Kant]]in filosofiasta. Filosofiassaan, joka on jyrkkää [[idealismi]]a, Fichte koettaa osoittaa, että kaikki olevainen ja koko maailman järjestys on hengen välttämätön tuote. Tietoisuuden perimmäinen olemus on Fichen mukaan Ego<ref name=hss />. [[Jumala]] on hänestä eettinen maailmanjärjestys, myöhemmin absoluuttinen olevainen, joka ilmenee vain eettisessä toiminnassa.
+Fichten pääkiinnostuksen kohteita olivat [[ontologia]], [[metafysiikka]] ja [[Tietoteoria|epistemologia]]. Aluksi hän seurasi [[Baruch Spinoza]]n jalanjäljissä, mutta myöhemmin hän kiinnostui [[Immanuel Kant]]in filosofiasta. Filosofiassaan, joka on jyrkkää [[idealismi]]a, Fichte koettaa osoittaa, että kaikki olevainen ja koko maailman järjestys on hengen välttämätön tuote. Tietoisuuden perimmäinen olemus on Fichten mukaan Ego<ref name=hss />. [[Jumala]] on hänestä eettinen maailmanjärjestys, myöhemmin absoluuttinen olevainen, joka ilmenee vain eettisessä toiminnassa.
 Fichten ensimmäisen elämäkerran kirjoitti hänen poikansa [[Immanuel Hermann Fichte]] (1796–1879), saksalaisen filosofian ”spekulatiivisen teismin” perustaja.