Tiedeoppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tiedeoppi (saks. Wissenschaftslehre) oli filosofi Johann Gottlieb Fichten teoksissa filosofian korvannut nimitys tieteelle, jonka tuli toimia kaiken kokemuksen perustana. Fichte katsoi, että filosofia oli käsitteenä vanhahtava. Tiedeoppi erosi filosofiasta juuri siinä, että se oli löytänyt sen tiedon vakaan perustan, jota filosofia oli aina etsinyt.[1][2] Fichte jakoi tiedeopin teoreettiseen filosofiaan, johon kuului filosofian perusteiden tutkimus, ja käytännölliseen filosofiaan, johon kuului sen tutkiminen, miten ihmiskunta voi siirtyä järjen ohjaamaan aikakauteen.[1]

Fichte käytti termiä muun muassa teoksissa Ueber den Begriff der Wissenschaftslehre (1794), Tiedeopin perusta (Grundlage der gesammten Wissenschaftslehre, 1794/1795), Wissenschaftslehre nova methodo (luentoja vuosilta 1796-1799, julkaistu myöhemmin) ja Das System der Sittenlehre nach den Principien der Wissenschaftslehre (1798).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sivenius, Hannu: ”Saksalaisesta idealistisesta filosofiasta”, s. 337-338. Teoksessa Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja, s. 337-338. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-708-0.
  2. Jauhiainen, Ilmari: Selitykset teokseen Fichte, Johann Gottlieb: Tiedeopin perusta, s. 12. (Grundlage der gesammten Wissenschaftslehre, 1794/1795.) Suomennos ja selitykset Ilmari Jauhiainen. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-964-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.