Ero sivun ”Vaasan palo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p lisätty Luokka:Kaupunkien palot HotCat-työkalulla |
En ole muuttanut mitään vaan tallentanut uutta tekstiä. |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
Kaupungin rakennuksista säilyivät hovioikeuden talo (nykyinen [[Mustasaaren kirkko]]), rakenteilla ollut lääninhallituksen talo, lääninsairaala, kruununvankila, kruunun viljamakasiini, venäläisen varuskunnan varikkomakasiini ja ruutivarasto, niin sanottu Wasastjernan talo sekä parikymmentä yksityistä puutaloa. Tulipalon seurauksena Vaasan kaupunki määrättiin 1854 uudelleenrakennettavaksi noin seitsemän kilometriä aiemmalta paikaltaan luoteeseen Klemetsön niemelle eli nykyisen Vaasan keskustan paikalle. [[Carl Axel Setterberg]]in laatima uusi asemakaava perustui leveisiin puistokatuihin vastaisten kaupunkipalojen ehkäisemiseksi. Kaupunki myös uudelleennimettiin Nikolainkaupungiksi. Vaasan paloa edeltänyt sijainti tunnetaan nykyisin nimellä [[Vanha Vaasa]].<ref>Päivi Hakanpää. [http://www.nba.fi/fi/File/593/vanha-vaasan-kaupunkiark-inv.pdf Vanha Vaasa – Gamla Vasa: Kaupunkiarkeologinen inventointi], s. 17–18. Museoviraston rakennushistorian osasto 2007. Viitattu 26.12.2013.</ref><ref>[http://www.vaasanvpk.fi/hist.php Vaasan VPK:n historia] Viitattu 26.12.2013.</ref> |
Kaupungin rakennuksista säilyivät hovioikeuden talo (nykyinen [[Mustasaaren kirkko]]), rakenteilla ollut lääninhallituksen talo, lääninsairaala, kruununvankila, kruunun viljamakasiini, venäläisen varuskunnan varikkomakasiini ja ruutivarasto, niin sanottu Wasastjernan talo sekä parikymmentä yksityistä puutaloa. Tulipalon seurauksena Vaasan kaupunki määrättiin 1854 uudelleenrakennettavaksi noin seitsemän kilometriä aiemmalta paikaltaan luoteeseen Klemetsön niemelle eli nykyisen Vaasan keskustan paikalle. [[Carl Axel Setterberg]]in laatima uusi asemakaava perustui leveisiin puistokatuihin vastaisten kaupunkipalojen ehkäisemiseksi. Kaupunki myös uudelleennimettiin Nikolainkaupungiksi. Vaasan paloa edeltänyt sijainti tunnetaan nykyisin nimellä [[Vanha Vaasa]].<ref>Päivi Hakanpää. [http://www.nba.fi/fi/File/593/vanha-vaasan-kaupunkiark-inv.pdf Vanha Vaasa – Gamla Vasa: Kaupunkiarkeologinen inventointi], s. 17–18. Museoviraston rakennushistorian osasto 2007. Viitattu 26.12.2013.</ref><ref>[http://www.vaasanvpk.fi/hist.php Vaasan VPK:n historia] Viitattu 26.12.2013.</ref> |
||
Tilan säästämiseksi kerron vain kaikkein oleellisimman. |
|||
Maistraatti järjesti kiitettävällä nopeudella peräti kolme kuulustelutilaisuutta: 7.8., 11.8. ja 18.8.1852. Kun palo oli roihunnut 3.8., rauniot olivat vielä lämpimät kuulustelujen alkaessa. |
|||
Kuulusteltavat numeroitiin ilmeisessä tärkeysjärjestyksessä. Nro 1 oli ensimmäisenä liekit nähnyt Aurénin kauppa-apulainen Gustaf Hoof. Jo yksin hänen kuulusteluissa antamansa todistus kumoaa väitteen vajassa piippunsa kanssa turhertaneesta vöyriläisestä. Näin Hoof 11.8.1852: |
|||
”... ei ketään matkalaista sinä päivänä, kun tulipalo oli syttynyt, ollut raatimies Aurénin talossa, ainoastaan talon palvelusväki ...” |
|||
Rengit ja piiat noteerasivat tietysti vieraat ja varsinkin yöpyjät. Erikoisesti on huomattava, että Aurénin alustalaisia kuulusteltiin epäiltyinä palon aiheuttajina, siksi jokainen heistä olisi ilomielin kertonut talossa yöpyneestä vieraasta, jos siellä joku olisi ollut – mutta kun ei ollut. H.Em. ”Manne” Aspelinin (Wasa stads historia, 1894) muistiin merkitsemän huhun mukaan vöyriläinen hyppäsi pihalla hevosensa selkään ja laukkasi pakoon. |
|||
Kuulusteltavia oli lähes 30, kukaan ei ratsukkoa nähnyt ‒ ei nähnyt, kun sitä ei ollut. |
|||
Hoofin todistuksessa on toinenkin huomion arvoinen kohta. Hoof todisti, että kun hän oli havainnut tulen, se oli ainoastaan sammalkasassa mutta ei vielä tarttunut vajan seinään. Palo alkoi siis vajan ulkopuolelta (näin myös Anneli Mäkelä, Vaasan historia III, 1985, s. 397) eikä, kuten huhumaakarit asian esittivät, vajan sisältä vöyriläisen tupakoinnin seurauksena. |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 9. huhtikuuta 2019 kello 17.29
Vaasan palo oli 3. elokuuta 1852[1] syttynyt laaja tulipalo, joka tuhosi suurimman osan Vaasan kaupungista. Palon syyksi on todistettu markkinamies Mårten Pehrinpoika Ohlsinin piipun sytyttämiseen käytetty tulitikku. Hänen arveltiin olevan alkoholin vaikutuksen alaisena. Tulipalo alkoi Läntisen Pitkänkadun varressa sijainneesta pehkuvarastosta.[2] Vaasan 403 talosta tuhoutui 379 taloa ulkorakennuksineen, ja kuusi ihmistä sai palon seurauksena surmansa. Palossa tuhoutuneiden talojen arvoksi on laskettu 290 000 hopearuplaa.[1]
Kaupungin rakennuksista säilyivät hovioikeuden talo (nykyinen Mustasaaren kirkko), rakenteilla ollut lääninhallituksen talo, lääninsairaala, kruununvankila, kruunun viljamakasiini, venäläisen varuskunnan varikkomakasiini ja ruutivarasto, niin sanottu Wasastjernan talo sekä parikymmentä yksityistä puutaloa. Tulipalon seurauksena Vaasan kaupunki määrättiin 1854 uudelleenrakennettavaksi noin seitsemän kilometriä aiemmalta paikaltaan luoteeseen Klemetsön niemelle eli nykyisen Vaasan keskustan paikalle. Carl Axel Setterbergin laatima uusi asemakaava perustui leveisiin puistokatuihin vastaisten kaupunkipalojen ehkäisemiseksi. Kaupunki myös uudelleennimettiin Nikolainkaupungiksi. Vaasan paloa edeltänyt sijainti tunnetaan nykyisin nimellä Vanha Vaasa.[3][4]
Tilan säästämiseksi kerron vain kaikkein oleellisimman.
Maistraatti järjesti kiitettävällä nopeudella peräti kolme kuulustelutilaisuutta: 7.8., 11.8. ja 18.8.1852. Kun palo oli roihunnut 3.8., rauniot olivat vielä lämpimät kuulustelujen alkaessa.
Kuulusteltavat numeroitiin ilmeisessä tärkeysjärjestyksessä. Nro 1 oli ensimmäisenä liekit nähnyt Aurénin kauppa-apulainen Gustaf Hoof. Jo yksin hänen kuulusteluissa antamansa todistus kumoaa väitteen vajassa piippunsa kanssa turhertaneesta vöyriläisestä. Näin Hoof 11.8.1852:
”... ei ketään matkalaista sinä päivänä, kun tulipalo oli syttynyt, ollut raatimies Aurénin talossa, ainoastaan talon palvelusväki ...”
Rengit ja piiat noteerasivat tietysti vieraat ja varsinkin yöpyjät. Erikoisesti on huomattava, että Aurénin alustalaisia kuulusteltiin epäiltyinä palon aiheuttajina, siksi jokainen heistä olisi ilomielin kertonut talossa yöpyneestä vieraasta, jos siellä joku olisi ollut – mutta kun ei ollut. H.Em. ”Manne” Aspelinin (Wasa stads historia, 1894) muistiin merkitsemän huhun mukaan vöyriläinen hyppäsi pihalla hevosensa selkään ja laukkasi pakoon.
Kuulusteltavia oli lähes 30, kukaan ei ratsukkoa nähnyt ‒ ei nähnyt, kun sitä ei ollut.
Hoofin todistuksessa on toinenkin huomion arvoinen kohta. Hoof todisti, että kun hän oli havainnut tulen, se oli ainoastaan sammalkasassa mutta ei vielä tarttunut vajan seinään. Palo alkoi siis vajan ulkopuolelta (näin myös Anneli Mäkelä, Vaasan historia III, 1985, s. 397) eikä, kuten huhumaakarit asian esittivät, vajan sisältä vöyriläisen tupakoinnin seurauksena.
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vanhan-vaasan-palon-syy-selvisi/1915126
- ↑ Helsingin Sanomat 20.10.2006
- ↑ Päivi Hakanpää. Vanha Vaasa – Gamla Vasa: Kaupunkiarkeologinen inventointi, s. 17–18. Museoviraston rakennushistorian osasto 2007. Viitattu 26.12.2013.
- ↑ Vaasan VPK:n historia Viitattu 26.12.2013.
Kirjallisuutta
- Ann-Mari Häggman: Vaasan kaupungin palo. Finlands svenska folkmusikinstitut, Vaasa 2002.