Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän Kessukaluna5 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Phiitola tekemään versioon.
am-linkkejä, kuva
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:234 50 Be coastal gun, Russarö, Hanko (May 2018, 2).jpg|pienoiskuva|234/50 Be -rannikkotykki Hangon Russarössä toukokuussa 2018.]]
{{Korjattava/Suomi}}
[[File:Finnish-russaro-234mm-coastalartillery-1930s.png|thumb|234/50 Be Russarössä 1930-luvulla]]
'''234/50 Be''' ('''234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel''') on suomalainen nimi [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiselle]] [[kaliiperi]]ltaan 234 [[millimetri]]n tykille, jonka valmistaja oli [[Bethlehem Steel Corporation]].
'''234/50 Be''' ('''234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel''') on suomalainen nimi [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiselle]] [[kaliiperi]]ltaan 234 [[millimetri]]n tykille, jonka valmistaja oli [[Bethlehem Steel Corporation]].


234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 [[tuuma]]a. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.
234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 [[tuuma]]a. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.


234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]], ja ne oli vuoteen [[1917]] mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön, neljä [[Naissaari|Naissaareen]] ja neljä [[Suurupi]]in.
Tykit oli alun perin 1910-luvulla tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, mutta 14 tykkiä saatiin myytyä [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin vuonna 1915, ja ne saatiin sijoitettua linnakkeille vuoteen 1917 mennessä. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön, neljä [[Naissaari|Naissaareen]] ja neljä [[Suurupi]]in.


Russarön 234/50 Be -patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon [[1920-luku|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkien uudistus [[1930-luku|1930-luvulla]] paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[Hangon vuokra-alue|vuokra-alueen]] sisäpuolelle. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. [[1960-luku|1960-luvulla]] loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä [[1983]].
Russarön 234/50 Be -patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[Hangon vuokra-alue|vuokra-alueen]] sisäpuolelle. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä 1983.


Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulitoiminnassa, sillä tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin 1970-luvulla vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.


== Lähteet ==
== Lähteet ==
⚫
* {{Kirjaviite | Tekijä =Enqvist, Ove | Nimeke = Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998 | Julkaisija = Sotamuseo | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-25-1033-2}}


== Aiheesta muualla ==
⚫
* {{Kirjaviite | Tekijä = [[Ove Enqvist]] | Nimeke = Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998 | Julkaisija = Sotamuseo | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-25-1033-2}}
{{Commonscat-rivi}}
*[https://www.jaegerplatoon.net/COASTAL_ARTILLERY3.htm Super-Heavy Coastal Guns: 234/50 BS]
*[https://register.muinas.ee/public.php?menuID=monument&action=view&id=2643 Naissaaren rannikkotykkipatteri 7 (rannakaitsepatarei 7) historiaa]
*[http://www.suurupi.ee/EE/kulasta/merekindlus Suurupin rannikkopatteri 2 (rannakaitsepatarei 2) historiaa]


[[Luokka:Rannikkotykit]]
[[Luokka:Rannikkotykit]]

Versio 28. tammikuuta 2019 kello 00.19

234/50 Be -rannikkotykki Hangon Russarössä toukokuussa 2018.

234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) on suomalainen nimi yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.

234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 tuumaa. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin toisen maailmansodan aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.

Tykit oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, mutta 14 tykkiä saatiin myytyä Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin vuonna 1915, ja ne saatiin sijoitettua linnakkeille vuoteen 1917 mennessä. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Suurupiin.

Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin talvisodan jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät Neuvostoliiton vuokra-alueen sisäpuolelle. Kolme tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä 1983.

Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulitoiminnassa, sillä tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin 1970-luvulla vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.

Lähteet

  • Enqvist, Ove: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998. Sotamuseo, 1999. ISBN 951-25-1033-2.

Aiheesta muualla

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=234/50_Be&oldid=17885626”