Metsästys ajavan koiran avulla

Metsästys ajavan koiran avulla perustuu koiran kykyyn seurata hajuaistinsa avulla pakenevaa riistaeläintä. Jahdin alkaessa ajava koira etsii riistaeläimen sen jättämien hajujälkien avulla. Riistaeläimen löydyttyä alkaa ajo, jota metsästäjät voivat seurata passipaikoiltaan koiran ajohaukkua kuunnellen. Ajavan koiran avulla metsästettäviä riistaeläimiä ovat metsäjänis, rusakko, kettu, supikoira ja metsäkauris. Ajavia koirarotuja on lukuisia. Meillä tunnetuinpia niistä ovat suomenajokoira, dreeveri, beagle ja mäyräkoira. Lähes mikä tahansa metsästysvietin omaava koira voi toimia ajavana koirana, jos sen ominaisuudet ja kokemukset sen mahdollistavat.

Menestyksekäs ajavalla koiralla metsästäminen - niin kuin metsästäminen yleensäkin - vaatii metsästäjältä tietoa ja kokemusta. Seuraavat tämän artikkelin osat sisältävät kokemusperäistä tietoa eri riistaeläinten metsästämisestä ajavan koiran avulla.

Jäniksen metsästäminen ajavan koiran avulla

Kolme nyrkkisääntöä

Seuraavat kolme nyrkkisääntöä ovat hyödyksi ainakin metsäjänistä metsästettäessä. Luultavasti ne toimivat myös rusakkojahdissa.

• Valitse hyvä passipaikka: Tärkein hyvän passipaikan ominaisuus on, että jäniksen oletetaan kulkevan ko. maastonkohdan kautta paetessaan koiraa. Tätä metsästäjä arvioi aiemman metsästyskokemuksensa perusteella. Jos jänis on kerran nähty menevän jostain kohdasta, voi sen olettaa käyttävän samaa reittiä uudelleenkin. Hyvältä passipaikalta on riittävä pitkälle ulottuva näkymä jäniksen oletettuun tulosuuntaan.

• Ole liikkumatta passissa: Paetessaan jäniksen tärkeimmät aistit ovat näkö- ja kuuloaisti. Mitä hitaammin koira jänistä ajaa sitä enemmän jänis ehtii tarkkailla ympäristöään. Jos mahdollista, se pysähtyy välillä kuuntelemaan ja paikallistaa pian passipaikalla liikuskelevan metsästäjän. Näköaistillaan jänis havaitsee erityisesti liikkeet. Jänis voi ohittaa polun varressa täysin liikkumatta seisovan ihmisen muutaman metrin päästä huomaamatta tätä, mutta pienikin liike todennäköisesti paljastaa metsästäjän. Siksi asekin on hyvä nostaa ammuntaan hitain, nykimättömin liikkein.

• Vaihda passia harkiten: Usein saaliin saa kärsivällisin metsästäjä, joka on jaksanut pysyä valitsemassaan passipaikassa muita pidempään. Joskus passipaikkaa on kuitenkin syytä vaihtaa. Passin vaihtaminen tulisi tapahtua ripeästi ja silloin, kun jäniksen oletetaan olevan mahdollisimman kaukana. Haukkuva koira jäniksen ja metsästäjän välissä peittää passin vaihtamisesta aiheutuvia ääniä.

Vuodenajan vaikutus

Jäniksen metsästysaika on pitkä alkaen syyskuun alusta ja päättyen helmikuun loppuun. Metsästyskauteen sisältyy siis alkusyksyn lähes kesäisiä päiviä, syksyisiä metsästyssäitä ja keskitalven pakkas- ja lumiolosuhteita. Jäniksen värikin vaihtuu metsästyskauden aikana kesän harmaanruskeasta talven lumivalkoiseen. Aivan erityinen aika jänisjahtikaudessa on silloin, kun jänis on jo vaihtanut talvivalkoiseen, mutta maasto on vielä lunta vailla. Jänis jurottaa eli pysyy makuupaikallaan viimeiseen asti. Liikkeellä valkoinen jänis erottuu hyvin tummassa maastossa.

Alkusyksystä jänis käyttää rohkeasti polkuja ja traktoriuria liikkumiseen. Se saattaa loikkia tietä pitkin jopa satojen metrien matkoja ja tehdä paluuperänsä tielle. Myöhemmin syksyllä tiet eivät ole enää suosiossa, vaan ne ylitetään mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti.

Monien mielestä parasta aikaa jänisjahdissa on kuitenkin ensilumen aika. Kun lunta on maassa 5-20 cm helpottaa se usein myös koiran ajotyötä. Useimmat koirat ajavat pidempään ja varmemmin nimenomaan lumikelillä. Loppukaudesta maan keski- ja pohjoisosissa luntaa alkaa olla jo niin koiralle kuin miehellekin liikaa, että metsästys olisi mielekästä.

Jäniksen iän vaikutus

Hyvin nuori jänis (ns. sänkipoika) pysyy huonosti ajossa. Jo muutaman kierroksen jälkeen se piiloutuu niin hyvin, että usein koiran on sitä mahdoton löytää. Miten jäniksen poikanen sen tekee, on arvoitus, josta jahtimiesten keskuudessa on esitetty monia arvailuja.

Vanha ja kokenut jänis pysyy yleensä parhaiten ajossa. Se ilmeisesti ymmärtää, ettei (ainakaan hitaasti ajava) koira voi saada sitä kiinni. Joskus tällaisen vanhan jäniksen näkee leikittelevän peltoaukealla aivan koiran edessä. Toisaalta vanha jänis osaa parhaiten hallita metsästystilanteen. Yksinäisen metsämiehen on tällaista jänistä lähes mahdotonta saada saaliikseen, koska jänis kykenee tarkkailemaan koiran ja miehen liikkeitä. Kun miehiä on useita, on tilanne jänikselle paljon vaikeampi ja usein se päätyykin saaliiksi.

Jahtitottumuksia

Jänistä voi metsästää ajavan koiran avulla hyvin monella tapaa, mutta varsin yleisesti on käytössä toimintatapa, jossa koira päästetään hakukomennon saattelemana etsimään ristaeläintä metsästäjien jäädessä odottelemaan ajon alkamista. Odotellessa voidaan esim. sytyttää nuotio ja tarinoida hiljaisesti sen lämmössä.

Kun ajo alkaa kuulostellaan kaikessa rauhassa, mihin se alkaa suuntautua. Vasta sitten aletaan rauhallisesti siirtyä passipaikoille. Passipaikoista on hyvä sopia, että kukin jahtiin osallistuva metsästäjä tietää, missä muut ovat passissa.

Nuoren koiran kouluttaminen jänisajuriksi

Tärkeintä lienee, että koira pääsee mahdollisimman usein metsään harrastamaan mielipuuhaansa. Riistaeläimen hakemisessa ei ole syytä koiraa liiemmälti auttaa, vaan ainoastaan varata riittävästi aikaa itsenäiseen hakemiseen. Haussa autettu koira tottuu odottamaan isännältä apua.