Ero sivun ”Valenssi (kemia)” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muutosta koossa ,  1 vuosi sitten
p
kh
p (w)
p (kh)
Yksikäsitteisen valenssin aikaansaamiseksi yhdisteille keksittiin monenlaisia rakenteita: [[Friedrich August Kekulé]] ([[1829]]&ndash;[[1896]]) kirjoitti [[rikkihappo|rikkihapolle]] rakennekaavan H&ndash;O&ndash;O&ndash;S&ndash;O&ndash;O&ndash;H, joka antoi [[rikki|rikille]] halutun valenssin 2. Todellisuudessa kaikki happiatomit ovat sitoutuneet rikin kanssa. [[T.&nbsp;E.&nbsp;Thorpe]] ehdotti, että VOCl<sub>2</sub> esiintyisi kaksoismolekyylinä muodossa (VOCl<sub>2</sub>)<sub>2</sub>, jotta sille voitaisiin piirtää valenssia 3 vastaava rakenne. Kun [[fosfori]]n havaittiin olevan [[kloori]]yhdisteissä kolmenarvoinen (PCl<sub>3</sub>) tai viidenarvoinen (PCl<sub>5</sub>), Kekulé esitti, että [[fosforipentakloridi]] olisi [[fosforitrikloridi]]n ja kloorimolekyylin heikko yhdiste (PCl<sub>3</sub>&middot;Cl<sub>2</sub>). Ajatus sai tukea siitä, että höyrystynyt fosforipentakloridi hajosi näiksi yhdisteiksi. Toisaalta Thorpe valmisti [[fosforipentafluoridi]]a (PF<sub>5</sub>) vuonna 1876, mutta se ei hajonnutkaan [[fosforitrifluoridi]]ksi ja fluorimolekyyliksi. Kekulé jäi lopulta lähes yksinään kannattamaan muuttumatonta valenssia. Valenssin moniarvoisuus oli yleisesti hyväksytty kemiassa 1800-luvun loppuun mennessä.
 
''Lähde'': {{Kirjaviite | Tekijä=Hudson, John | Nimeke=Suurin tiede &ndash; Kemiankemian historia | Julkaisija=Art House | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-884-346-5}}
 
==IUPAC:n määritelmä==

Navigointivalikko