Ero sivun ”Husain ibn Ali (Mekan šarif)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Lihavoitu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Valtionjohto |
{{Valtionjohto |
||
| nimi = Husain ibn Ali |
| nimi = Husain ibn Ali |
||
| kuva = |
| kuva = Sharef Husain 2.jpg |
||
| kuvateksti = Husain ibn Ali 1920-luvulla |
| kuvateksti = Husain ibn Ali 1920-luvulla |
||
| arvo = [[Hijazin kuningaskunta|Hijaz]]in kuningas |
| arvo = [[Hijazin kuningaskunta|Hijaz]]in kuningas |
||
Versio 29. elokuuta 2018 kello 02.38
| Husain ibn Ali | |
|---|---|
 Husain ibn Ali 1920-luvulla |
|
| Hijazin kuningas | |
|
1916-1924
|
|
| Mekan emiiri | |
|
1908-1916
|
|
| Mekan šarif | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1854 Konstantinopoli |
| Kuollut | 1931 Transjordania |
| Arvonimi | The Honourable |
| Lapset |
Abdullah ibn Husain Faisal ibn Husain Zeid ibn Huseyin Ali ibn Husain |
Husain ibn Ali (arab. حسین بن علی; Ḥusain ibn ‘Alī, n. 1853–1931) oli Mekan šarif, vuodesta 1908 Mekan emiiri ja vuodesta 1917 Hijazin kuningas. Vuonna 1924 hän julisti itsensä kaikkien muslimien kalifiksi. Hän hallitsi Hijazia vuoteen 1924, jolloin Abdulaziz Al Sa’ud voitti hänet ja hän luovutti kaikki maalliset arvonimensä pojalleen Alille. Hänen pojistaan tuli Irakin ja Jordanian kuninkaita.
Elämäkerta
Husain ibn Ali syntyi Istanbulissa, Osmanien valtakunnassa. Hän oli profeetta Muhammadin tyttären Fatiman jälkeläinen. Suku oli vuodesta 1201 ollut Mekan ja Medinan šarif, pyhien paikkojen suojelija.[1] Vuonna 1517 šarif oli tunnustanut osmanien yliherruuden.
Šarif Husain ibn Ali kapinoi vuonna 1916 osmanien valtaa vastaan suuressa arabikapinassa.[2] Hän liittoutui ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan ja osmanien valtakunnan puolella, mutta kun brittien komissaari McMahon lupasi arabeille itsenäisen Egyptistä Persiaan ulottuvan valtakunnan, Husain nousi kapinaan turkkilaisia vastaan.
Husain oli arabikapinan nimellinen johtaja. Sodan jälkeen Kansainliitto järjesti osmanien entiset maat Ranskan ja Britannian alaisuuteen mandaateiksi, mistä syystä hän ei suostunut ratifioimaan Versaillesin rauhansopimusta.[3]
Kesäkuussa 1916 Husain julisti olevansa profeetta Muhammedin jälkeläisenä islaminuskoisten todellinen johtaja. Julistuksella hän pyrki syrjäyttämään Turkin sulttaanin Mehmed V:n, joka hänen silmissään oli nuorturkkilaisten käskyläinen.[2] Husain julisti itsensä lokakuussa 1916 kaikkien arabien kuninkaaksi.[3] Tämä johti konfliktiin Ibn Sa’udin kanssa, jota vastaan Husain oli taistellut ennen maailmansotaa osmanien puolella. Suurvallat eivät tunnustaneet kuin Hijazin kuninkuuden.
Turkin suuri kansalliskokous julisti kalifaatin puretuksi maaliskuussa 1924, jolloin Husain julisti itsensä kalifiksi Mekassa. Häntä ei otettu vakavasti ja saudit ajoivat hänet Arabian niemimaalta samana vuonna. Husain pakeni Kyprokselle, myöhemmin hän asettui Jordaniaan, jossa hänen poikansa Abdullah ibn Husain hallitsi. Hänen poikansa Ali ibn Husain otti 1924 lyhyeksi aikaa valtaistuimen, mutta joutui pakenemaan Ibn Sa’udia ja wahhabiitteja ja luopui asemastaan seuraavana vuonna.
Husain ibn Ali käytti kalifin arvonimeä asuessaan Ammanissa. Hän kuoli 1931.
Lapset
Husain ibn Alilla oli neljä vaimoa, ja hän sai viisi poikaa ja kolme tytärtä:
- Abdullah ibn Husain, Transjordanin emiiri, Jordanian kuningas
- Faisal ibn Husain, Irakin kuningas
- prinssi Zeid ibn Huseyin, Irakin kuningas Feisal II:in seuraaja hänen salamurhansa jälkeen 1958, muttei ikinä hallinnut tasavallaksi julistettua Irakia.
- Ali ibn Husain, Hijazin viimeinen kuningas
- Hassan ibn Husain, kuoli nuorena
- Saliha
- Fatima
- Sara
Lähteet
- ↑ Sharif Hussein bin Ali (1853-1931) The Hashemites. King Hussein. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ a b Primary Documents - Sharif Hussein's Proclamation of Independence from Turkey, 27 June 1916 Firstworldwar. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ a b Ḥusayn ibn ʿAlī Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.11.2014.