Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
+elonet-linkki |
Viitteet, lisätietoja, luokka |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kalle Fredrik Rouni''', vuoteen 1925 '''Roos''' ([[7. maaliskuuta]] [[1898]] [[Pohjois-Pirkkala]]<ref name="kko50">{{Kirjaviite | Nimeke = Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950| Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Vuosi = 1949 | Tekijä = L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.)| Sivu = 634|Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> – [[21. lokakuuta]] [[1962]] [[Helsinki]]<ref name="HS">Kalle Rouni kuollut. ''Helsingin Sanomat'', 24.10.1962, s. 19.</ref>) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]], ohjaaja ja [[teatterinjohtaja]]. |
|||
{{Lähteetön}} |
|||
'''Kaarle ”Kalle” Rouni''' (ent. Roos, [[7. maaliskuuta]] [[1898]] [[Nokia (kaupunki)|Nokia]] – [[21. lokakuuta]] [[1962]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[teatterinjohtaja]]. |
|||
Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[Tampere]]ella ja [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in. Rounin homoseksuaalisuuden ja erinäisten ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen. |
Kalle Rounin vanhemmat olivat sähkömestari Kalle August Rouni ja Lyydia Maria Stenholm. Rouni tuli ylioppilaaksi 1919, suoritti [[Suomen Näyttämöopisto]]n 1923 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1925. Hän teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Moskovaan.<ref name="kko50"/> Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[Tampere]]ella ja [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in. Rounin homoseksuaalisuuden ja erinäisten ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen. [[Helsingin kansanteatteri]]ssa Rouni työskenteli ohjaaja-näyttelijänä 1936-1945 ja teki sitten omia kiertuieta, joskin vuonna 1949 hän oli vielä [[Radioteatteri]]n ja [[Punainen Mylly|Punaisen Myllyn]] näyttelijä<ref name="kko50"/>. Vuosina 1951–1952 Rouni oli mukana [[Aku Korhonen|Aku Korhosen]] ''Luulosairas''-kiertueella<ref name="HS"/>. |
||
Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Hänen tunnetuin roolinsa oli [[August Ahlqvist]] kirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa ''[[”Minä elän”]]'' (1946). Rounilla oli hieman suurempia rooleja elokuvissa ''[[Erehtyneet sydämet]]'' (1944), ''[[Lakeuksien lukko (elokuva)|Lakeuksien lukko]]'' (1951) ja ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' (1951). Hän ohjasi itse yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan ''[[Rakkautensa uhri]]'' (1945). Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt ''[[Se alkoi omenasta]]''. |
|||
==Lähteet== |
|||
Aikoinaan Rouni kuului myös [[Punainen Mylly|Punaisen Myllyn]], [[Radioteatteri]]n ja [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] henkilökuntaan. Hän ohjasi yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan ''[[Rakkautensa uhri]]'' (1945). |
|||
{{Viitteet}} |
|||
Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt ''[[Se alkoi omenasta]]''. |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
| Rivi 16: | Rivi 14: | ||
[[Luokka:Suomalaiset näyttelijät]] |
[[Luokka:Suomalaiset näyttelijät]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset teatterinjohtajat]] |
[[Luokka:Suomalaiset teatterinjohtajat]] |
||
[[Luokka: Suomalaiset teatteriohjaajat]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1898 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1898 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1962 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1962 kuolleet]] |
||
Versio 27. elokuuta 2018 kello 20.06
Kalle Fredrik Rouni, vuoteen 1925 Roos (7. maaliskuuta 1898 Pohjois-Pirkkala[1] – 21. lokakuuta 1962 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja.
Kalle Rounin vanhemmat olivat sähkömestari Kalle August Rouni ja Lyydia Maria Stenholm. Rouni tuli ylioppilaaksi 1919, suoritti Suomen Näyttämöopiston 1923 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1925. Hän teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Moskovaan.[1] Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana Tampereella ja Porissa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi Turun Teatteriin. Rounin homoseksuaalisuuden ja erinäisten ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen. Helsingin kansanteatterissa Rouni työskenteli ohjaaja-näyttelijänä 1936-1945 ja teki sitten omia kiertuieta, joskin vuonna 1949 hän oli vielä Radioteatterin ja Punaisen Myllyn näyttelijä[1]. Vuosina 1951–1952 Rouni oli mukana Aku Korhosen Luulosairas-kiertueella[2].
Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Hänen tunnetuin roolinsa oli August Ahlqvist kirjailija Aleksis Kiven elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa ”Minä elän” (1946). Rounilla oli hieman suurempia rooleja elokuvissa Erehtyneet sydämet (1944), Lakeuksien lukko (1951) ja Rovaniemen markkinoilla (1951). Hän ohjasi itse yhden elokuvan, Martin Söderhjelmin kanssa tehdyn elokuvan Rakkautensa uhri (1945). Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt Se alkoi omenasta.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kalle Rouni Elonetissä.